Elämäkerrat

Elämäkerrat ovat Vernerin lukijoiden kirjoittamia. Ne on toimittanut Pertti Rajala.

Kuvat: Pixmac

Olen iloinen, kun olen Suomessa

Suomen lippuÄitini on piirtäjä ja maalari ja tietysti kiva. Isäni on radio- ja sähkömies. Ja tietysti kiva kanssa.

Minulla on yksi isoveli, kaksi vuotta vanhempi kuin minä. Hänen kanssaan on ollut kiva olla. Kun olin pieni, veli teki kaiken minun puolestani. Meillä oli yhteinen huone. Nyt kun veli ei asu enää kotona, niin minulla on koko huone. Huoneessani asuu myös kani.

Pienenä asuin Venäjällä. Meidät on veljeni kanssa adoptoitu Venäjältä Suomeen, eli nykyiset äitini ja isäni ottivat meidät omiksi lapsikseen.

Venäjällä olin joutunut kaksivuotiaana lastenkotiin. Venäjällä vanhempani olivat juoppoja, eivätkä he voineet hoitaa meitä.

Muutin Suomeen, kun olin viisivuotias. Siitä lähtien olen elänyt Suomessa. Nykyinen äitini on kotoisin Amerikasta ja isäni Suomesta.

Pienenä olimme veljeni kanssa villejä, kun emme osanneet suomea. Minä ainakin kiusasin kissoja. Opin lopulta, että ei saa kiusata.

Olen iloinen, kun olen Suomessa. Minä olen suomalainen. Äitini on ajatellut, että kävisimme joskus Venäjällä.

Kirjoittaja: Natalja Siitari

Ihastuin kauniisiin silmiin

SydänMinä olen Anu. Olen asunut Helsingissä.

Lapsena kävin tarhassa. Olin välillä villi ja välillä rauhallinen.

Ihastuin kauniisiin silmiin. Näin minulla on Markku-niminen miesystävä. Se rakkaus kesti yhdeksän vuotta. Jatkoimme aina siitä mihin jäimme.

Koulussa olin villi ja ilkeä. Silti sain stipendin.

Olen töissä Ulvilan työhönvalmennuskeskuksessa. Työ on vaihtelevaa.

Harrastan lukemista ja runojen kirjoittamista. Lenkkeilen myös.

Minä olen itse kiusannut muita ja heitä on sattunut. He ovat kiusanneet minua. Hyvin olen kuitenkin selvinnyt.

Minulla on kehitysvamma, Downin syndrooma. Yksi ylimääräinen kromosomi ja epilepsia.

Kirjoittaja: Anu

Elämä on järjestynyt

LintuAloitin elämän Varkauden aluesairaalassa iltapäivällä. Päivä oli sunnuntai. Pian pääsin sieltä pois äitini mukana. Aika oli juhannuksen tienoilla, kesän juhla oli kauneimmillaan. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi täydellä teholla. Sirkat sirisivät, laine liplatti lähirannassa ja järveltä kuului moottoriveneen pörinää.

Vuodet vierivät äidin ja isän hoivissa. Pian sain siskon. Helena annettiin sisaren nimeksi. Yhdessä leikittiin, sisaren ja minun varttuessa.

Menin kouluun. Sain siellä oppia kaikenlaista. Pian myös sisareni meni kouluun. Kävimme samaa koulua.

Minulle tuli koulun vaihto. Jouduin erityiskouluun. Vähän hävetti. Olinko minä huono oppilas, kun sisar vielä pääsi oppikouluun. Hiukan minulla oli huonommuuden tunnetta, kun verrattiin minua ja sisartani.

Erityisluokalla menestyin. Sain hyviä numeroita. Koulutovereiden luona kävin kylässä, joskus omin luvin.

Vuodet vierivät. Aloin aikuistua ja menin rippikouluun. Olin iltarippikoulussa. Siellä opetettiin hengellisiä asioita, Jeesuksesta ja Jumalasta ja muista. Ripille pääsin sitten kesän korvalla. Sain lahjaksi muun muassa koruja.

Aikaa taas vierähti. Olin Lehtoniemen naiskotiteollisuuskoulussa. Aika nopeasti opin kutomaan. Loimen letityksen opin ihan heti, opettaja ihmetteli ihan. Kudoin monenlaiset kankaat.

Isä sairastui sydäninfarktiin, kävimme katsomassa häntä. Vuodet kuluivat. Hautajaiset seurasivat toistaan. Aina kun arkkua lähdettiin kantamaan ja joku soitti musiikkia, minä itkin.

Elämä on järjestynyt uomiinsa.

Kirjoittaja: Riitta Kuivalainen

Minulla on mukava poikaystävä

Kaksi sydäntä

Kun minä olin pieni tyttö, minulla oli saparotukka. En muista minkä näköinen olin vauvana.

Muistan, kun seisoin kivellä ja minulla oli hame päällä.

En tiedä, missä minun isä on. Sisko ja äitini ovat kuolleet. Minun on ikävä heitä.

Minä olen joskus surullinen. Veljeni on käynyt joskus katsomassa minua. Hän asuu ulkomailla.

Kun pääsin uuteen kotiin Joutsenossa, sain paljon hyviä ystäviä. Minä käyn joka päivä töissä. Saan palkkaa työstä. Autan eri asioissa, kuorin perunoita tai haen postia. Joka päivä teen työn lomassa mattoja.

Minulla on hyvä poikaystävä. Hänen nimensä on Antti. Olimme samassa koulussa ja siellä ihastuin Anttiin ja nyt asumme samassa asuntolassa. Elämä on ihan mukavaa.

Kirjoittaja: Seija Hirvikoski

Jouluna oli mukavaa

Kynttilä kuusen oksallaKun synnyin, asuin Vatjusjärvellä. Aurinko paistoi ja oli ihanaa, kun minä kasvoin ja opin kävelemään. Istuin nurmikolla. Koirani nimi oli Solo. Se nuoli kasvojani, kun olin riippukeinussa.

Muutimme Raaheen. Minulla on vaatekomeron kokoinen huone. Tein lumitöitä omalla pikkuisella lumikolalla. Laskin mäkeä pulkalla. Siellä oli mäkiä.

Raahesta muutimme Ruotsiin. Kävin koulua ja sain paljon kavereita. Koulun jälkeen kävin kavereilla leikkimässä.

Oli mukava, kun tuli joulu. Mummu tuli jouluksi Ruotsiin. Minulla oli Ruotsin koulussa jouluohjelmaa. Olin Lucia-neito. Joulupukkikin kävi. Söin Lucia-pullia ja join mehua. Mummu oli vieressäni ja leikimme piirileikkejä.

Olin kotona, kun oikea joulupukki tuli. Sain lahjoja. Minä esitin laulun joulupukille.

Isä rakensi meille uuden kodin. Sitten syntyi pikkusiskoni, joka oli ihana. Kävin uimassa ja talvella kokeilin hiihtämistä.

Minä olen käynyt rippikoulun vuonna 1989.

Kävin Muhoksella keittiöravitsemuslinjan. Olen oppinut leipomaan, laittamaan ruokia ja tiskaamaan. Minulla on ollut hauskaa siellä. Siivoamisesta on tullut toisinaan kinaa. Kina on muuttunut riidaksi. Tämmöistä tämä minulla on ollut. Ei ole ollut ruusuilla tanssimista.

Vihdoin ruvettiin miettimään tulevaa työpaikkaani. Kuljin Paavolan suojatyökeskuksella. Siellä oli vaikka mitä töitä. Tein seinäpoppanoita ja laudeliinoja. Painoin väreillä kuvioita kankaaseen ja tein tyynyliinoja sekä ikkunaverhoja.

Minä olen tottunut olemaan lievästi kehitysvammainen tyttö. Se tarkoittaa, että en osaa hallita autoa ja kaupassa käyn ohjaajan kanssa. Osaan laittaa ruokaa ohjaajan kanssa.
Saan apua myös leipomisessa. Minulla on kolmipyöräinen pyörä, koska minulla on tasapainovika.

Muutenkin olen mukava tyttö. Olen 37-vuotias, positiivinen ja tulen toimeen toisten kanssa.

Kirjoittaja: Satu

Jouluna tapasin Jussin

JoulusydänMinun elämässäni on ollut alamäkeä sekä ylämäkeä. Kotimme on ollut kahdessa paikassa. Kaartotiellä asuimme yhdessä koko kööri: Marjatta, Tapani, Ilona ja Olli.

Se oli omituinen kerrostalo, missä oli portaita aivan älyttömästi. Isä sai kantaa minut monta kertaa, kun ei ollut hissiä.

Tarhatiellä pihassa oli hiekkalaatikko. Leikimme yhdessä naapurin lasten kanssa. Isä leikki minun kanssani hevosta, hypitti olkapäällä.

Jouluna tapasin Jussin. Silloin minun ensimmäinen rakkauteni alkoi. Kävimme tanssimassa laivalla ja muilla retkillä. Kun kouluvuoteni alkoivat Kaarisillassa, poikaystäväni jätti minut.

Olen tapaillut Jussia ystävänpäivänä diskossa. Olemme pitäneet kesäkahvilaa ja olemme olleet elokuvissa ja muissakin tapahtumissa yhdessä.

Kirjoittaja: Maria Leena Männikkö

Valjastin hevosen

Kaksi hevostaMeillä oli maalaistalo. Minulla oli äiti ja isä, viisi siskoa ja viisi veljeä. Oli myös mummo ja pappa.

Äiti ja isä olivat ihan kivoja. He auttoivat minua ja huolehtivat minusta hyvin. He laittoivat lapaset ja muut kuivumaan.

Meillä oli paljon lehmiä ja vasikoita. Oli myös hevonen, nimeltään Viima. Oli kanoja ja lampaita, kissakin taisi olla.

Minä lypsin lehmiä. Vahdin ja paimensin siskon kanssa lehmiä Jokisuolla. Siellä oli kiva olla. Paistoimme perunoita. Kun tuli kova ukonilma, lähdimme lehmien kanssa pois.

Kävin myös yksin hakemassa lehmiä. Valjastin itse hevosen.

Sisarusten kanssa meillä oli hyvät välit. Leikimme siskojen kanssa nukeilla. Taisin minä joskus saada selkään, kun olin tuhma. En muista minkä vuoksi.

Kirjoittaja: Helvi Kauppinen

On elämässä ollut kaikenlaista

TalvimaisemaOlin 3 kuukauden ikäinen, kun äiti ja isä jättivät minut.

Sairastin aivokuumeen. Siitä epilepsiani tuli.

Pappa kuoli vuonna 1981. Sen jälkeen on ollut vaikeaa aikaa.

Vuonna 1985 aloitin koulun. Ensin menin Loimaalle. Sanottiin, että olin siellä liian hyvä. Sieltä minut siirrettiin Kyröön harjaantumiskouluun. Olin siellä 8 lukuvuotta.

Muutin Auraan. Asuin siellä 6 vuotta. Se oli kivaa aikaa. Kun olin koulun käynyt, niin aloitin työelämän. Menin linja-autolla töihin ja takaisin. Työpäivän jälkeen oli ruoka ja sitten pyörällä kauppaan.

Mammalle oli ihan kauheaa, kun menin töihin Riihikoskelle. Olen opiskelut erilaisia asioita, kuten kuuluu.

Sitten alkoi muuttokierto. Tulin Paimioon hoitoon ja on hyvä olla täällä. Minulle tehtiin lääkemuutos On elämässä ollut kaikenlaista.

Olen löytänyt Heidi-siskon 26 vuoden takaa. Hän on käynyt kaksi kertaa täällä minua katsomassa.

Kirjoittaja: Petri Salonen

Äiti oli taitava lypsäjä

Lehmä laitumella.

Minä asun maalla. Minulla on äiti, isä ja kolme siskoa. Lapsuudenkotini oli Multialla. Tällä hetkellä siellä asuu enää äiti ja isä.

Minun äitini oli taitava lypsäjä. Hän teki hyvää ruokaa ja myös pullaa.

Isäni oli maanviljelijä. Hän käveli mielellään metsässä. Isä teki myös sepän töitä.

Vanhin siskoni oli töissä kaupassa. Toinen siskoni oli tehtailla töissä, ja kolmas sisko oli hammaslääkärin apulaisena.

Minä olen perheen iltatähti, synnyin viimeisenä lapsena. Olin lapsena iloinen, hiljainen ja ujo.

Haaveammattini oli opettaja tai hoitaja.

Kirjoittaja: Eija Simola

Opetin kissat antamaan käpälää

Kissa istuu aidalla.Meillä oli kiva perhe. Perheeseen kuului isä ja äiti, kolme veljeä, sisko ja minä. Kun oli viisivuotias, muutimme maaseudulle. Muistan, että talomme piha oli sotkuinen. Isä ja veljet korjasivat taloa. Se oli kiva paikka.

Asuimme maalaistalossa. Alakerrassa oli kolme huonetta. Puuliiterin yhteydessä oli sauna. Talo oli ensin punainen, mutta äiti pyysi maalaamaan sen vihreäksi.

Meillä oli myös navetta. Oli lehmiä, kanoja, lampaita, kissoja, koiria ja Osmo-hevonen.

Olin innokas pilkkomaan lehmille nauriita. Pienellä sangolla kannoin hevoselle vettä. Olin innokas koiran hoitaja. Pesin ja harjasin sitä.

Olin äidin apuna leikkaamassa matonkuteita. Äidin kanssa marjastimme ja sienestimme paljon.

Olin hiljainen lapsi. Omia leikkejä leikin. En mennyt koskaan yksin maantielle, vain äidin kanssa.

Pihalla leikin maitokärryillä. Meillä oli jyrkkä pihamaa. Työnsin kärryt ylös, hyppäsin kärryjen kyytiin ja laskin mäen alas.

Leikin myös kissojen kanssa. Kissat pitivät minusta. Heti aamulla ne olivat vieressäni. Opetin kissat antamaan käpälää. Silla tavalla toivotin niille hyvää yötä.

Kirjoittaja: Eila Hartonen

Pidän jalkapallosta

Jalkapallo nurmikollaAloitin jalkapallon pelaamisen 13-vuotiaana. Pääsin 15-vuotiaana miesten peleihin.

Tein ensimmäisessä turnauksessa neljä maalia kolmessa pelissä. Kukaan ei olisi uskonut, että pärjään aikuisten miesten seurassa niin hyvin.

Minä olin ensimmäisessä turnauksessa Juupajoella. Sen jälkeen olen pelannut Parkkuussa ja Tampereella. Pelaan harrastajajoukkueessa. Pidän jalkapallosta, koska se on tekninen ja nopea laji.

Kirjoittaja: Klaus

Kengitin hevosen

HevonenKotini oli maatalossa. Siellä minä asuin. Meillä oli lehmiä. Niitä oli paljon.

Meitä oli äiti ja isä, minä, kolme poikaa ja kuusi tyttöä. Kolme mummoa asui meidän kanssa.

Oli vilkasta elämää. Meillä oli iso koti. Huoneiden siivoamisessa oli kova työ.

Töitä oli paljon. Peltotöitä tein, keräsin kiviä. Tein metsätöitä, hain tukkeja metsästä. Sahasin puita sirkkelillä. Olen kengittänyt hevosenkin. Ajattele sitä! Hevosella vein maitotonkkia ja hain heiniä. Hirveästi olen töitä tehnyt!

Siskojen kanssa hoidettiin nukkeja ja opettelimme ajamaan polkupyörällä.

Mummon mökillä särjettiin astioita, heitettiin niitä ikkunasta ulos. Oltiin me heittiöitä!

Kirjoittaja: Sinikka

Kansakoulussa opettaja piti kuria

LiitutauluPerheeseemme kuuluivat isä ja äiti, kaksi veljeä, mummo ja pappa sekä minä.

Kotini oli tummanpunainen, ikkunapielet oli maalattu valkoisiksi. Oli tupa, kamari ja keittiö sekä vielä kaksi kamaria.

Keräsimme äidin kanssa karpaloita ja mansikoita. Äiti opetti minut lypsämään lehmiä.

Kotona olo oli mukavaa aikaa. Välillä veli rupesi riitelemään minun kanssani. Silloin sisko sanoi veljelle: “Älä kiusaa Maija-Liisaa!”

Äidin kanssa laitoin ruokaa ja leivoimme vehnäsiä eli pullaa.

Leikin nukella. Ei nukella ollut nimeä, eihän nukeilla ole nimiä.

Tein maatöitä. Piti olla heinäpelolla ja ruis- ja kaurapelloilla. Piti haravoida heiniä ja kerätä pelloilta kiviä.

Kesäisin nukuin aitassa. Toisinaan satoi kovasti, vettä tuli taivaan täydeltä. Ukkostakin oli.

Veljeni pelkäsi ukkosta. Veli kuoli syöpään. Hautajaiset pidettiin kotona.

Kansakoulua kävin. Pidin koulunkäynnistä. Opettaja piti kuria. Kaikki läksyt piti osata ulkoa.

Kirjoittaja: Maija-Liisa Tarkiainen

Pesin pyykkiä pyykkilaudalla

PyykkilautaMeitä oli isä ja äiti, kolme veljeä sekä mummo ja pappa. Minä olin nuorin lapsista.

Kävin koulua.

Pelkäsin hevosta, kun pienenä putosin aidalta.

Pesin pyykkiä pyykkilaudalla.

Taisinpa joskus saada selkään!

Kirjoittaja: Enni Liukkonen

Kävin mustikassa

Synnyin Kuusankoskella vuonna 1947. Muistan lapsuudestani, miten antoivat minulle maitoa tai piimää pieneen mukiin. Silloin asuimme Kouvolassa. Talossa oli kammari, keittiö, eteinen ja vintti.

MustikkaKävin usein mustikassa. Hain mummoille mustikoita. Selkäni tuli usein kipeäksi ja tarvitsin hierontaa.

Kotona riitti hommaa, peltohommia ja puiden sahausta. Oksanpalasia poikki pistin.

Pienenä autoin vanhempia. Mummo antoi leipoessaan maistaa korvapuusteja. Sitten lähdimme ahvenia narraamaan.

Urheilukisoista sain mitaleja.

Läksin kansakouluun ja rippikouluun, josta sain raamatun. Kun vanhemmat tulivat vanhoiksi eivätkä jaksaneet enää hoitaa, muutin lääkärintalon yläkertaan vuokralle.

Siellä asuin vähän aikaa ja kävin työssä paperipaalaamossa. Sen jälkeen menin talonmiehen hommiin. Olen minä ollut armeijan oviakin hiomassa.

Nyt olen eläkeläinen, 62 -vuotias. Miehen ikä. Nyt teen talonmiehen hommia.

Kirjoittaja: Matti Majala

Pinosin puita

PuupinoMuistan ajan, kun olin pieni poika. Kuljin rollaattorin avulla, kun muuta keinoa ei ollut.

Meille tuotiin paljon puita. Laitoin puut kärryn koriin, missä ne kuljetettiin puuhuoneeseen.

Kukaan muu ei tehnyt asian hyväksi mitään! Siinä meni kesäloma, mutta ei se tahtia haitannut.

Kun puut oli ajettu, tuli sadekausi. Olin tulokseen tyytyväinen, kun puut eivät kastuneet.

Onneksi ne saatiin ajoissa talteen.

Kirjoittaja: Jori Peltomaa

Annoin lehmille jauhoja

Lehmä laitumellaOlen 38-vuotias nainen, maaseudulta kotoisin. Meillä oli kahdeksan lasta. Asuimme saunatuvassa. Siellä oli ahdasta, kun oli vain sauna ja keittiökomero. Makuuhuoneessa oli kerrossängyt nurkassa. Ovi laitettiin säpillä kiinni.

Uutta taloa ruvettiin rakentamaan. Ensin talon seinät pystyyn ja peltikatto paikoilleen. Sen jälkeen tehtiin navetta kanoille, hevosille, vasikoille, lampaille ja härille.

Äiti ja isä hoitivat eläimiä aamuisin ja iltaisin. Minä annoin lehmille jauhoja ja muutakin ruokaa. Kesällä laskettiin lehmät juoksemaan laitumelle.

Sain tehdä taloustöitä kotona. Meillä oli kaksi kissaa ja yksi koira. Siskoni auttoivat peltohommissa. Heinät pantiin peräkärryn päälle ja hevonen veti sitä.

Veimme kärryillä myös maitohinkit maitolaiturin päälle. Kerran sieltä maitolaiturin alta nousi kyykäärme. Se oli pitkä ja pelottavan näköinen.

Kun teimme puita, hevonen kuljetti ne reessä kotiin. Hevosen nimi oli Musti. Joulukuusenkin haimme hevosella metsästä. Minä nostin joulukuusen rekeen. Kerran putosin ojan pohjalle asti. Sieltä nousin ylös ja matka jatkui.

Kirjoittaja: Marika Paalamo

Halusin oppia

Vanha puurakennusAsuin maalla. Kotonani oli maanviljelystä, meillä oli lehmiä, hevonen ja poroja. Olin äidin apuna lehmiä hoitamassa. Annoin lehmille heiniä ja autoin äitiä muutenkin.

Kotona oli pirtti ja kaksi kamaria. Me lapset nukuimme toisessa kamarissa, äiti ja isä toisessa kamarissa. Meillä ei ollut sähkövaloja. Aluksi meillä oli valona vain kaasuvalo. Sähkövalot tulivat vasta myöhemmin.

Minulla oli äidin, isän ja sisarusteni kanssa erittäin lämmin suhde. Äidille saatoin kertoa kaikki omat huoleni. Äiti kuunteli ja lohdutti. Hän piti sylissä ja puhui.

Myös raha-asioissa äiti auttoi. Minä pyysin rahaa äidiltä ja äiti antoi. Äiti kysyi aina, mihin minä rahaa tarvitsen ja antoi sitten rahaa. Sisarusteni kanssa tuli joskus riitaa, mutta ne sovittiin heti.

Isä oli töissä Kemissä. Hän oli viikot töissä poissa kotoa ja vain viikonloput kotona. Minulla oli isää ikävä, kun hän oli pois kotoa. Kun isä tuli kotiin, se tuntui kivalta.

Olen vanhin sisaruksista. Hoidin pikkusiskoja äidin apuna. Nuorin siskoni syntyi kotona. Synnytyksen aikana minä itkin peiton alla. Pelkäsin, koska äiti valitti. Minua pelotti, että äidille tapahtuu jotakin.

Kätilö, joka auttoi äitiä synnytyksessä, tuli minun luokseni. Hän nosti peittoa ja sanoi: “Sinulle on syntynyt pikkusisko!” Minä vastasin, että en välitä pikkusiskosta, kunhan vain äiti jäisi eloon. Kätilö lohdutti, että äiti toipuu.

Seuraavana päivänä pääsin äitiä ja siskoa katsomaan. Sisko oli pieni ja punainen pallero.

Siskojen ja naapurin lasten kanssa leikimme paperinukeilla. Leikkasimme kuvalehdistä saksilla kuvia. Tulitikkulaatikoista rakensimme sänkyjä ja pöytiä. Niillä leikimme kotia. Minulla oli mollamaija, nukke, jolla leikin.

Myös ulkona leikimme. Minä menin heinäläjään piiloon. Toiset etsivät ja ihmettelivät, minne minä olin mennyt piiloon. Minä olin hiljaa heinäläjässä. Lopulta muut löysivät minut. Isä kielsi, ettei heinäläjään enää saa mennä piiloon. Se oli vaarallinen piilopaikka.

Leikimme myös lusikkakätköä. Lusikka piilotettiin ja toisten piti hakea se piilosta. Lusikkaa ei saanut piilottaa kokonaan, teräosaa piti jättää näkyviin, ettei lusikka pääse kokonaan katoamaan.

Minulla oli kova halu oppia tekemään kaikkea. Talvella sahasin pokasahalla puita. Minulle tuotiin puuläjä ja siitä minä sahasin pölkkyjä.

Kannoin joesta puhtaan veden sisälle. Sisällä siivosin huoneita ja tiskasin. Tiskivesi lämmitettiin puuhellalla kattilassa. Äidin kanssa laitoimme ruokaa. Minä olin apuna, useimmiten kuorin perunoita.

Kirjoittaja: Anneli Yrjänheikki

Lataa tästä linkistä lisää elämäkertoja pdf-tiedostona.