Minun ystäväni -runokilpailun voittajat

Minun ystäväni -runokilpailuun osallistui 68 runoa. Vernerin lukijat saivat äänestää kilpailun voittajan. Äänet jakautuivat hyvin tasaisesti, suurin osa runoista sai ainakin yhden äänen. Yhteensä ääniä annettiin 113.

Kilpailun voitti runo nimeltä Ystävätaikina. Sen on kirjoittanut 31-vuotias helsinkiläinen Ismo Parkkinen. Hänen runonsa sai yhdeksän ääntä.

Ystävätaikina

Katso video, jossa Iina Hokkanen, Piia Heikkinen ja Marja-Terttu Pekki Tanhuan toimintakeskuksesta lukevat ja viittovat Ismo Parkkisen runon Ystävätaikina.

 

Ystävätaikina

Ystävä.
Haasteita on.
Toinen tekee sen taikinasta.
Kananmuna on tärkee
ja ystävä on tärkee.
Niin sanon, näin se on.

Tarinankertoja Ismo Parkkinen

ismoparkkinen_sisalto

Ismo Parkkisen runo Ystävätaikina voitti Minun ystäväni -runokilpailun.

Ismo Parkkinen on aina ollut melkoinen tarinankertoja. Hän ilostuttaa ihmisiä ympärillään hauskoilla jutuillaan. Hän kertoo tarinoita usein iloisella vireellä ja huumorilla.

Ystävätaikina-runo syntyi yhteisen runotuokion aikana Tanhuan toimintakeskuksessa. Kulttuuriryhmä oli kokoontunut runoilemaan, kun Ismon runosuoni alkoi sykkiä. Syntyi ihastuttava lyhyt ja ytimekäs runo nimeltä Ystävätaikina. Ja Ismo ei olisi Ismo, jos tarina ei päättyisi sanoihin: “Niin sanon. Näin se on.”

Ismo Parkkinen on myös innokas muusikko. Hänellä on hyvä rytmitaju ja hän rakastaa soittaa rumpuja. Hänet voikin usein nähdä Resonaarin konserteissa soittamassa.

Runoilija-muusikko Ismo Parkkinen on hyvin iloinen voitostaan. Hän aikoo ehdottomasti jatkaa runojen ja tarinoiden kertomista.

Paljon onnea Ismo Parkkinen!

Runokilpailun muut voittajat

Runokilpailun toiselle sijalle tuli kaksi runoa. Ne saivat kumpikin seitsemän ääntä.

  • Ystävyys on kuin ikuinen meri, kirjoittanut Niina Purkasmäki.
  • Aurinkoinen kesäinen rakkaus, kirjoittanut Aarni Tarhonen.

Kolmanneksi äänestettiin runo nimeltä Minun ystäväni, jonka on kirjoittanut Risto Fagerholm. Fagerholmin runo sai kuusi äätä.

Toimituksen valinta parhaaksi runoksi on Lauri Katajaisen runo nimeltään Ääretön ilo.

Vernerin toimitus kiittää kaikkia runokilpailuun osallistuneita. Jokainen runo kertoi jotain tärkeää ystävyydestä. Runot kertiovat, että ystävyys on meille jokaiselle tärkeä asia.

Ystävyys on kuin ikuinen meri

Ystävyys on kuin ikuinen meri.
Ystäväni on kuin tähtinen taivas.
Ystäväni on kuin laulava lintu.
Ystäväni on kuin kultanauha.

Ystäväni on pallomeri,
jonka kanssa voi pitää hauskaa.
Ystäväni on kuin tuulinen
sekä lämmin takka.

Ystäväni on kuin kukkameri.
Ystäväni on tärkeä ja rakas,
älä katoa pois.

Ystäväni on kuin naurava ankka.
Ystäväni on kuin rehellinen autotalli.
niin kuin punainen ruusu
lämmin aurinkoinen kesä.

Ystäväni on kuin pehmeä pumpuli.
Ystäväni kaunis älä katoa luotani pois,
sinua tarvitsen.
Ystäväni on kuin mannapuuro.
Ystäväni on kuin piikkipuska.
Ystäväni rakas kaipaan sinua
kuin vihreää metsää.
Olet minun prinsessani.

Kirjoittajanut Niina Purkasmäki

Aurinkoinen kesäinen rakkaus

Aurinkoinen kesäinen rakkaus.
jonka aikana.
taivaskin viimein halkeaa.

sydämestäni kirjoitan.
löydän sinut tälläkin kertaa.
löysin rakkauden.

olin sokea.
asiat huomioituani.
sieluni tuska näytti suuntaa.

sinä menit yksin auringonpaisteeseen.
olit vahva.
etsit jokapäiväisen minäni.
minun paisteeni.
joka sokerin tavalla.
vapaana yöllä.
löytää karkkeja.
jotka yksinäisenä voivat hyvin.
jokainen päivä kaipaan sinua.

kaikki katsovat.
pitää tehdä.
näytän silmin.
se on suloista.
ennen kuin päästään sisään.

odotamme yhdessä.
annan vierelläsi.
oletko yksinäinen kun kosketan.
olet sisälläni kanssani.
puhut minulle.

on niin vähän aikaa.
maailma on minun kotini.
universumini jossa kuuntelen.

taika kuuluu mysteereihin.
olen pitänyt mysteerinä taikaa.
se pitää tehdä yksityisesti.
se pitää tehdä ympäri.

mielessäni kaupunki on kiinni.
aikaa meillä on.
kuljetamme oikeaa kutsua.
nimeäni syvällä kiireen keskellä.

ilman sinua en tykkää hedelmistä.
mehukkaat karkit putoavat sateeseen.
suljen silmät.
täällä olen tikkaria syömässä aamuun asti.

tulen alas upean tyylikkäällä tunteella.
poltan tyylini.
juhlin rennosti ilman juomia.
tuntuu hyvältä.

kysymys on.
kuinka monta.
meidän pitää tehdä tämän juhlan aikana.

hauska on hukata aikaa.
annetaan pimeyden valojen.
viinin, yöllisen musiikin, ja romanssin,
yhdessä ilman meitä kaikki uskovat,
ajattelevat, ja tietävät,
näkevät siipien lentävän.
joskus hiljaisuus koskettaa.

aukaisen oven,
pitäisihän minun pystyä
tekemään siivet jotka levitän,
sinä eikä kukaan muu,
pitäisihän minun sydämestäni tietää,
oikea ja väärä,

se pyörii, muistuttaa minua ajelusta,
äänet tulevat autosta jonka sammutin,
vein tytön ylös,
tuntevatko ihmiset meitä?
olemmeko yksin.

Kirjoittanut Aarni Tarhonen

Kolmanneksi kilpailussa sijoittui runo nimeltä Minun ystäväni.

Minun ystäväni

Minun ystäväni on tuija-aita
ja koivu ja kuuset.
Eikö ole hyvä nimi: tuija-aita?

Ja ruoho. Ja omenapuut.
Ja linnut. Ja varpuset. Ja kalat.

Ne kaikki kuuluvat luontoon.

Ja käärmeet.

Ja minä luen runoja.
Ja olen runoillut haukoista.
Ne ovat minun ystäviäni.

Ja kalalokki. Ja varpushaukka.
Ja naurulokki.

Ne ovat minun ystäviäni.
Ja metsän kaikki eläimet.
Ja ahvenet. Ja muikut.

Minä olen näistä lukenut
ja on tullut TV:stä.

Ja lohi. Ja made.
Ja karppi. Ja mutu.
Ja kultakala. Ja hauki.
Ja matikka.

Ja eläimet, jääkarhu ja punatulkku.
Ja talitiainen.

Onko olemassa varpusia?
Ne ovat minun ystäviäni.
Ja pikkuvarpusia. Ja sisiliskot.
Ja kalkkarokäärmeet.

Luonto on paras ystäväni.

Kirjoittanut Risto Fagerholm

Ääretön ilo

Ääretön ilo pojalle,
joka autismin kanssa taistelee.
Ihminen, joka tuli, näki
ja otti ystäväkseen.

Kaikki vuodet. Kaikki opinnot.
Kaikki luennot. Koko tietoisuus.

Kiitos on niin pieni sana,
mutta siinä on kaikki.

Kirjoittanut Lauri Katajainen

Teksti: Mira Vihmo
Video: Mira Vihmo ja Markku Juusola
Kuva: Tanhuan toimintakeskus