Kokemuksia opiskelusta
- Hoiva-avustaja ei valikoi töitään
- Catering-alan opinnot ovat monipuolisia
- Vili Kautto opiskelee valmentavalla linjalla
- Katri Levola valmistuu tekstiiliartesaaniksi
- Kiinteistönhoitajaksi Ulvilasta
Hoiva-avustaja ei valikoi töitään
Katja Leppäpohja harjoittelee hoitamista nuken avulla.
Katja Leppäpohja kertoo, ettei valikoi töitään vaan tekee mitä vain. Hän opiskelee hoiva-alalla Turun AURA-instituutissa.
Hoiva-avustajan koulutus kestää kolme vuotta. Katja on opiskellut vuoden.
Tätä ennen Katja oli Paimion kymppikodissa. Siellä hän oppi keittiötöitä, vaatehuoltoa ja potilaiden nostoa ja kuljetuksia.
Tämän vuoden käytännön oppiaine on vanhusten tukeminen ja ohjaaminen.
Katja on harjoitellut myös asiakkaiden pesemistä ja syöttämistä. Anatomian tunneilla hän oppi ihmiskehon rakennetta. Muita aineita opinnoissa ovat matematiikka, kielet ja liikunta.
“Kaikki kiinnostaa ja olen jaksanut olla mukana. Kivointa ovat työharjoittelut, sillä tekemällä oppii eniten. Mikään ei ole tylsää. En ole nirso eli kranttu”, Katja kertoo.
Katja valmistuu hoiva-avustajaksi kahden vuoden kuluttua. Silloin olisi tarkoitus päästä töihin.
Eniten Katjaa kiinnostavat työt palvelukeskuksessa tai oikeastaan missä vain.
Vapaa-aikana Katja harrastaa liikuntaa ja viettää aikaa ystävien kanssa.
“Välillä leivon pullaa tai kakkuja. Se sopii oikein hyvin, sillä olen kauhea kahvihiiri!”, Katja paljastaa.
“Kohta tulee varmasti juotua enemmänkin kahvia, sillä äiti täyttää 70 vuotta.”
Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski
Catering-alan opinnot ovat monipuolisia
Vartaiden teko sujuu Reija Toivoselta.
17-vuotias Reija Toivonen on kotoisin Aurasta. Arkipäivinä Reija matkustaa bussilla AURA-instituuttiin, Laitilaan. Siellä hän opiskelee catering-alaa.
Reija kertoo, että catering tarkoittaa ruuanlaittoa, leipomista, pöydän kattamista ja keittiön pitämistä puhtaana.
Catering-opinnot tarkoittavat siis ateriapalvelujen opiskelua. Näiden lisäksi koulutukseen kuuluu tietotekniikkaa, musiikkia, äidinkieltä ja matematiikkaa.
“Liikuntakin kuuluu opintoihin. Viimeksi pelattiin pesäpalloa”, Reija kertoo.
Reija nauttii ruuanlaitosta:
“Osaan tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta, hernekeittoa, lasagnea, perunoita, muusia ja laatikoita.”
Reijan mielestä vaikeinta on se, kun tekee virheitä.
“Kun joku ruoka-aine unohtuu tai tulee liikaa. Kun tein kahden munan kakun, niin toinen muna jäi pois. Oli se silti hyvä kakku, ja se syötiin”, Reija naurahtaa.
Vapaa-aikaa Reija viettää asuinkaverin kanssa.
“Kämppäkaverini Anna-Marin kanssa on mukavaa. Hän opiskelee täällä samassa paikassa siivousta.”
Viikonlopuiksi Reija matkustaa usein kotiin Auraan:
“Siellä ovat isä, äiti ja pikkuveli sekä koira.”
Reija on käynyt aikaisemmin vuoden koulutuksen, jossa katsottiin, mihin opintoihin hän voisi jatkaa. Nyt hän on opiskellut vuoden catering-alan opintoja.
“Minulla on vielä kaksi vuotta jäljellä. Sitten yritän päästä johonkin töihin, mutta en vielä tiedä mihin.”
Reija tykkää catering-töistä.
“Kaikkein mukavinta on, kun saa tehdä töitä omaan tahtiin, eikä ole kiirettä keittiössä. Välillä kyllä on.”
Myös opiskelusta Reija pitää kovasti:
“Onneksi saan olla vielä täällä AURA-instituutissa. Opettajat ja ohjaajat ovat kaikki kivoja. Ja täällä on myös poikaystävä”, Reija paljastaa.
Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski
Vili Kautto opiskelee Laukaassa.
“Oli vaikea päättää peruskoulun viimeisen vuoden aikana, mihin oppilaitokseen hakisi opiskelemaan. Tutustuminen Kuhankosken erityisammattikouluun helpotti päätöksen tekemistä”, kertoo Vili Kautto.
Vili on 17-vuotias nuori mies. Hän opiskelee toista vuotta Kuhankosken erityisammattikoulussa Laukaassa.
Vili on valmentavalla linjalla, jossa opiskellaan matematiikkaa, äidinkieltä, liikuntaa, kotitaloutta ja puhtaanapitoa. Valinnaisia oppiaineita ovat liikunta ja tietotekniikka.
“Oppitunneilla tulee välillä vitsailtua kavereiden kanssa. Tytöt pitävät kuitenkin tiukkaa kuria ja komentavat, jos me pelleilemme”, Vili kertoo hymyillen.
Opiskeluun kuuluu myös työkokeilujaksoja. Vili on työskennellyt oppilaitoksen keittiössä, pesulassa ja puutarhassa. Lisäksi Vili on ollut työkokeilussa päiväkodissa, josta hän sai hyvän todistuksen.
Vili haaveilee työskentelystä päiväkodissa ja tulevaisuudessa hän aikoo hakea lähiavustajan koulutukseen.
Asuntolassa asuminen on mukavaa
Vili asuu viikot oppilaitoksen asuntolassa. Viikonlopuksi hän matkustaa kotiin Jyväskylään.
Asuntolassa Vili jakaa huoneen opiskelukaverinsa kanssa.
“Riitoja huonekaverin kanssa ei ole ollut. Ei edes huoneen siisteydestä, sillä meillä on siivousvuorot”, Vili nauraa.
Asuntolassa pitää laittaa iltapala ja pestä pyykkiä.
Vapaa-aikana Vili lenkkeilee, pelaa sählyä, seurapelejä ja kuuntelee musiikkia. Netistä hän lukee lempibändeistään, jotka ovat Stratovarius ja Nightwish.
Kuhankosken erityisammattikoulussa Vilin mielestä parasta on se, että saa olla kavereiden kanssa. Myös henkilökunta on mukavaa.
Vili kehuu myös koulun ympäristöä:
“Hieno paikka, kun on näköala järvelle!”
Pitkään mietittyään Vili keksii myös asian, joka Kuhankoskella voisi olla paremmin.
“Iltaisin olisi mukavaa saada katsoa televisiota puoli tuntia myöhempään, kymmeneen asti.”
Teksti ja kuva: Taru Kotiniemi
Katri Levola opiskelee tekstiiliartesaaniksi eli käsitöiden ammattilaiseksi.
Katri Levola opiskelee käsitöitä Satakunnan Nakkilassa. Koulun nimi on Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.
Ulkona on märkä ja harmaa ilma. Mutta sisällä koulussa aurinko tuntuu paistavan. Maailma on värejä täynnä, kun seiniä koristavat monet ryijyt, kankaat ja piirustukset.
Katri opiskelee tekstiiliartesaaniksi. Koulutukseen kuuluu neljä asiaa: tekstiilit ja vaatetus sekä suunnittelu ja valmistus.
Katri aloitti opinnot tänä syksynä. Mattoja tehdään, ja hienoja niistä tuleekin.
Uudet työt suunnitellaan ensin paperilla. Välillä käytetään apuna tietokonetta.
Kangaspuiden käyttö sujuu Katrilta jo mainiosti. Kudottu matto on tiukkaa ja reuna suora.
Ja maton värit Katri on valinnut hyvällä maulla. Luonnonvalkoisen pohjavärin piristeenä on Levolan mukaan “liki vihreä ja liki oranssi raita”.
“Ensin me teimme ykkösmaton. Sitten kakkosmatto ja kolmosmatto. Lopuksi kudottiin poppanaliina”, Katri kertoo.
Kun Katrilta kysyy suosikkityötä, vastaukseksi saa saman listan. Kaikki ovat olleet siis mukavia tehdä.
“Tietokonettakin on saanut käyttää monta kertaa. Sillä on kirjoitettu aine, mutta muutakin hauskaa on keksitty. Poikien kuvia on tullut katsottua useasti.”
Tietokonetta voi käyttää myös viestittelyyn kavereiden kanssa:
“Eniten tulee pidettyä yhteyttä Mattiin, joka on poikaystävä. Hän on Harjavallassa töissä. En kyllä tiedä, mitä hän tekee, vaikka olen kysynyt. Mutta ei se ainakaan pankkirosvo ole”, Katri varmistaa.
Levolan mielestä koulun opettajat ovat kivoja ja ruoka on hyvää.
Lopuksi Katri haluaa lähettää terveisin:
“Lähettäisin terveisiä kaikille tutuille, Matille, Annalle, Emilialle, Airalle, Tuulalle ja Merville.”
Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski
Kiinteistönhoitajaksi Ulvilasta
Miikan suosikkilaite on Kemppi-hitsauskone.
Miika Lähdeniemi opiskelee kiinteistönhoitajaksi.
Miikan opiskelupaikka on Ulvila, mutta koulun nimi sattuu olemaan Alavuden erityisammattikoulu.
Ennen vanhaan kiinteistönhoitajaa sanottiin talonmieheksi. Nyt työ on kuitenkin monipuolisempaa.
Miika leikkaa välillä ruohoa ja huoltaa teknisiä laitteita. Suosikkilaite on uusi keltainen Kemppi-hitsauskone.
Kiinteistönhoidon linjalla opiskelee kahdeksan muutakin nuorta miestä. Opiskelukaverit kehuvat Miikaa hyväksi työpariksi, jonka kanssa kaikki työt sujuvat.
“Kävin ennen Kokemäen puutarhurikoulua, mutta en oikein tykännyt siitä. Se meni minulta vähän liian vauhdikkaasti”, Miika kertoo.
Kiinteistönhoitajan opinnoista Miika pitää:
“Täällä on oikein mielenkiintoista. Me olemme opetelleet nurmikon istuttamista ihan siemenistä asti. Vesijohtoja on asennettu ja viemäreitä korjattu. Sitten on tehty putkien eristeitä ja rakennuskorjauksia.”
Kiinnostavinta Miikasta on hitsaaminen.
“Se oli hauskaa ennenkin, mutta nyt tuli uusi Kemppi-hitsauskone. Aluksi meinasin joutua hitsaamaan puikolla, mutta sitten sain käyttää tällaista lankahitsauskonetta. Se on helpompi. Olen jo osannut tehdä liikennemerkin jalkoja ja lyhtytelineitä.”
Myös nurmikon leikkaaminen on hauskaa:
“Meillä on nyt päältä ajettava kone. Se on hiukan vaikeampi kuin vanha työnnettävä, mutta samalla mielenkiintoisempi. Ja välillä sitä oppii korjaamaankin”, Miika kehaisee.
Kiinteistönhoidon linja on kolmevuotinen. Miika valmistuu ensi keväällä. Sitten pitäisi löytää töitä.
“Isäpuoleni on kaupungin varastonhoitajana. Voi olla, että pääsen sinne töihin.”
Miika harrastaa pyöräilyä ja kävelyä. Joskus tulee käytyä myös punttisalilla, sillä hyvä kunto auttaa kiinteistönhoitajan työssä.
Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski