Sisällissota päättyi valkoisten voittoon

Punavankeja ja vartioita Tampereen Keskustorilla 6.4.1918. Kuvaaja tuntematon, Vapriikin kuva-arkisto.

Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta siitä, kun Suomessa käytiin sisällissota. Silloin suomalaiset taistelivat keskenään.

Edellisessä jutussa kerroin, miten Suomen sisällissota alkoi, ja myös Tampereen valtauksesta. Nyt kerron sisällissodan
viimeisistä taisteluista ja siitä, mitä sodan jälkeen tapahtui.

Punaiset yrittivät paeta Venäjälle

Saksalaiset sotilaat saapuivat Suomeen huhtikuun 1918 alussa
valkoisten avuksi ja valtasivat heti Helsingin.

Nyt oli täysin varmaa, että valkoiset voittavat sodan. Kaikkialta Suomesta punaiset pakenivat Viipurin kaupunkia kohti.
Sieltä heidän tarkoituksenaan oli jatkaa matkaa Venäjälle. Joukossa oli yli 40 000 punaista sotilasta. Mukana oli paljon sotilaiden perheitä, lapsia ja naisia tavaroineen.

Saksalaiset valtasivat Lahden

Moni punainen sai surmansa taisteluissa ennen Lahden valtausta.

Lahdessa jäi vangiksi noin 25 000 punaista. Heitä sijoiteltiin aluksi kouluihin ja tehtaisiin. Kun ne tulivat täyteen, vangit ja heidän tavaransa sekä hevosensa koottiin Lahden Fellmanin pelloille. Suuri osa vangeista oli naisia ja lapsia, jotka olivat pakanneet mukaan koko omaisuutensa.

Vangitut joutuivat yöpymään useiden päivien ajan paljaan taivaan alla. Viikon kuluttua heitä alettiin siirtää Hennalan vankileirille.

Sisällissota päättyi taisteluihin Viipurin seudulla

Carl Gustav Mannerheim voitonjuhlaparaatissa 16.5.2018. Kuvaaja tuntematon, Vapriikin kuva-arkisto.

Pitkään jatkuneet Raudun taistelut Karjalassa päättyivät punaisten antautumiseen. Tämän jälkeen valkoiset valloittivat Viipurin 24. – 29. huhtikuuta 1918. Se oli sisällissodan viimeinen suuri taistelu.

Ennen taistelujen alkua punaisten johto pakeni Viipurista laivoilla Venäjälle Pietariin.

Viipurin valtaukseen liittyi molemmin puolin hirmutöitä. Ne myrkyttivät mieliävielä vuosia jälkeenpäin.

Punaiset murhasivat Viipurin lääninvankilassa 30 valkoista juuri ennen taistelujen loppua. Kaupungin valloituksen jälkeen valkoiset joukot teloittivat yli 400 venäläistä. Joukossa oli sotilaiden lisäksi myös tavallisia venäläisiä, jopa sellaisiakin, jotka olivat avustaneet valkoisia. Syynä teloitukseen oli
valkoisten tuntema suuri viha venäläisiä kohtaan.

Helsingissä pidettiin 16. toukokuuta 1918 valkoisen armeijan voitonjuhla sodan päättymisen kunniaksi. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kerääntyi katujen varsille katsomaan valkoisten joukkojen paraatia, jonka ylipäällikkö Carl Gustav Mannerheim
otti vastaan.

Paraatiin otti osaa 12 500 miestä. Urho Kekkonen, joka
myöhemmin toimi Suomen Tasavallan presidenttinä,
osallistui paraatiin tavallisena valkoisena sotilaana.

Urho Kekkonen kirjoitti paraatista muun muassa seuraavaa:
“Sydän hypähti rinnassa, kun meille huudettiin hurraata kadun varrelta. Ei saanut katsoa ihmisiä kadun varrella. Piti vain totisena katsoa eteenpäin, vaikka olisi mielellään iskenyt silmää
jollekin helsinkiläiselle kaunottarelle.

Sisällissodan uhrit

Sankarihautajaiset Teiskossa 19.5.1918. Kuvaaja Axel Tammelander, Vapriikin kuva-arkisto.

Sisällissodassa kuoli noin 38 400 ihmistä. Myös lapsia kuoli sisällissodassa. Sisällissodan jälkeen valkoiset perustivat vankileirejä, joille koottiin antautuneita punaisia.

On arvioitu, että punavankeja oli yli 80 000. Olot leireillä olivat huonot ja siksi niillä kuoli nälkään ja tauteihin lähes 14 000 vankia.

Suurimmat kuolinsyyt vankileireillä olivat nälän aiheuttama heikkous ja erilaiset sairaudet. Vuonna 1918 espanjankuumeena
tunnettu influenssa surmasi monia punavankeja. Itse asiassa vankileireillä meni kaikki pieleen. Jos ruokaa sai, se oli huonoa.
Puhtaudesta ei huolehdittu ja vangit elivät huonoissa ja ahtaissa asumuksissa.

Punavangit pääsivät vähitellen vapauteen syksystä 1918 alkaen.
Punavankeja vapautettiin koko 1920-luvun ajan niin, että viimeiset armahdettiin toukokuussa 1927.

Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutus suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut poikkeuksellisen pitkä. Yhä vieläkin se herättää paljon tunteita ja keskustelua.

Teksti: Pertti Rajala