Syrjintä
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Syrjintää on se, että ihmisiä tai ihmisryhmää kohdellaan eri tavalla kuin muita ilman hyväksyttävää syytä. Vammaisia aikuisia tulee verrata ei-vammaisiin aikuisiin, ei lapsiin.
Ihmisiä on lupa kohdella eri tavoin kuin muita, jos tarkoitus on hyvä. Esimerkiksi vammaisille ihmisille voidaan tarjota palveluja, joita muut eivät saa.
Hyväksyttävää erilaista kohtelua on vaikeavammaisten kuljetuspalvelu, koska tarkoitus on auttaa vammaisia liikkumaan. Liikkumisvapaus on ihmisoikeus, joka kuuluu myös vammaisille. Toinen hyvä esimerkki on inva-vessat. Ei ole syrjintää, että vammaisia varten on omat, heidän käyttöönsä soveltuvat wc-tilat.
Syrjitty voi vaatia oikeuksiaan
Syrjinnästä voi tehdä rikosilmoituksen poliisille. Jos esimerkiksi ei pääse sisään ravintolaan, eikä mitään oikeaa syytä kieltoon ole tai sanota, on tapahtunut syrjintärikos. Rikosilmoitus pitää tehdä mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen poliisiasemalla, puhelimella, sähköpostilla tai faksilla. Ilmoituksen voi tehdä myös joku muu uhrin puolesta.
Viranomaisen päätöksestä voi tehdä valituksen tai kantelun. Valituksen aiheena on asiaa koskeva päätös, johon ei ole tyytyväinen. Kantelu taas koskee viranomaisen menettelyä eli tämän toiminnan tapaa tai laillisuutta. Viranomaisen päätöksissä on usein liitteenä valitusosoitus, josta näkee mihin voi valittaa, jos ei ole tyytyväinen päätökseen.
Jos kokee syrjintää terveydenhuollossa, kannattaa ensimmäiseksi keskustella potilasasiamiehen kanssa.
Eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat sellaisia, joille myös voi kannella viranomaisen antamasta huonosta kohtelusta. Oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle voi kannella esimerkiksi silloin, jos poliisi ei ota tutkittavaksi koettua syrjintärikosta. Molemmille ei kannata kannella yhtä aikaa, koska vain toinen tutkii asian.
Teksti: alkuperäisteksti toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä, Kynnys ry, selkokielinen mukautus Helvi Ollikainen