18v pojalla F83 ja kehitysviive, myös kehitysvamma?
Hei,
18v pojallani todettiin noin 5-vuotiaana F83 eli neurologisen kehityksen monimuotoinen erityishäiriö ja mm. kehitysviive. Oireet sisältävät dysfasiaa, as-piirteitä, kehitysviiveen, vaikea-asteisen lukihäiriön ym. Puhe on hieman epäselvää ja sanat välillä vääriä. Itsestä tuntuu kuin keskustelisi noin 12-vuotiaan lapsen kanssa, ei 18-vuotiaan miehenalun. Ihan tavallisista asioista jutellessakin on vaikeaa saada helposti etenevää keskustelua aikaiseksi. Pojan on hyvin vaikea päästä keskusteluun ja vitsailuun mukaan, koska sanallinen huumori ei avaudu hänelle ja hän ymmärtää sanotut asiat kirjaimellisesti.
Pojan siskolla on todettu autismi/adhd. Koko perhe osallistui perinnöllisyystutkimuksiin kun lapset olivat noin 6-vuotiaita. Meille kerrottiin, että myös poika täyttää autismi dg kriteerit ja haluaisimmeko vaihtaa senhetkisen F83 diagnoosin. Se olisi ehkä tarkoittanut siirtoa foniatriselta seurannalta lasten psy puolelle, ja koska silloin suurin ongelma oli epäselvä puhe ja puheen ymmärtäminen päätimme pysyä vanhassa. Meille mainittiin, että vaikka kehityksessä on viivettä ja joka osa-alueella tulokset ovat alle ikäryhmän, poika ei olisi varsinaisesti kehitysvammainen. Mutta että ero on vähän niin kuin veteen piirretty viiva.
Nyt poika on 18v ja käy erityisammattikoulua jossa opiskelu sujuu suht hyvin. Nyt aikuisiän kynnyksellä isoimmat ongelmat ovat erilaiset. On esim. vaikea kuvitella että hän pystyisi työllistymään ilman tukitoimia. Hän vaikuttaa ulkopuolisten silmin usein juurikin lievästi kehitysvammaiselta, hieman hidas ymmärrys ja vaikeus ilmaista asioitaan. Toisaalta omiin silmiin ne tuntuvat paljolti dysfasia, as ja autismin kirjoon liittyviltä ongelmilta. Poika on kuitenkin selvästi erilainen kuin muut samanikäiset ja asioiden ymmärtäminen on usein vaikeaa. Tuntuu että ero ns. neurologisesti tavallisen pojan ja oman poikani välillä on vain kasvanut mitä enemmän ikää tulee.
Itseäni mietittyttää, olisiko kyseessä kuitenkin esim. lievä kehitysvamma ja mikä ero F83dg ja kehitysvamma diagnoosin välillä on? Olisiko syytä yrittää saada poika uudelleen testeihin, viimeksi hänet on testattu joskus ala-aste ikäisenä? Jos poikani on kehitysvammainen, mikä käytännössä muuttuisi?
Mieltäni painaa kuitenkin ajatus että jos pojalla onkin lievä kehitysvamma ja sitä ei papereissa, hän jää vaille tarpeellista tukea aikuisena esim. työllistymisessä ja asumisasioissa.
Hei,
Kehitysvammadiagnoosi asetetaan yleensä ennen 18 vuoden ikää. Poikkeustapauksissa, kun vaikeudet ovat näinkin selkeästi olleet nähtävissä jo varhain, voidaan diagnoosi asettaa myöhemminkin.
Kehitysvammaisille suunnattuja palveluja voi käyttää ilman kehitysvammadiagnoosiakin. Kehitysvammaisille suunnatut palvelut ovat käytettävissä, jos vaikeudet ovat sellaisia, että muut palvelut eivät riitä ja henkilö hyötyisi esimerkiksi kehitysvammaisille suunnatuista asumis- tai työtoimintapalveluista.
On harmillista, että pojallasi ei myöhemmin kouluiässä, edes peruskoulun päättövaiheessa, ole tehty psykologin tutkimuksia. Suosittaisinkin mitä lämpimimmin, että hakeudutte laajoihin psykologin/neuropsykologin tutkimuksiin, joiden perusteella poikanne kokonaisdiagnostiikkaa voidaan arvioida tarvittaessa uudelleen. Perusteena tälle on mm. mainitsemasi todennäköinen tarve jatkossakin saada tukea työllistymiseensä ja muuhun elämäänsä.
Vaikkei kehitysvammadiagnoosi olekaan virallisesti välttämätön em. palveluiden saamiseksi, niin se kyllä selkeyttää tilannetta, jos psykologin tutkimus osoittaa, että kehitysvammadiagnoosi on paikallaan. Myös nuorelle itselleen on tärkeää saada psykologin tutkimusten ja tarvittaessa psykologin tukikeskusteluiden kautta ajantasaista tietoa ja ymmärrystä omista vaikeuksistaan ja vahvuuksistaan.
Psykologin tutkimuksiin voi hakeutua esimerkiksi kouluterveydenhuollon tai perusterveydenhuollon kautta. Tässä kohdin kannattaisi hakeutua kehitysvammaisuuteen, monimuotoisiin oppimisvaikeuksiin ja autismin kirjoon perehtyneen psykologin juttusille. Näitä psykologeja työskentelee mm. kuntien ja kuntayhtymien kehitysvammapalveluissa, esimerkiksi Uudellamaalla myös Rinnekodissa, sekä myös osassa erityisammattioppilaitoksia (riippuen siitä, missä päin Suomea asutte). Maksusitoumus tutkimuksiin tulee yleensä kunnan kehitysvammapalveluiden kautta; joskus myös niissä tapauksissa, joissa asiakas ei vielä ole kehitysvammapalveluiden asiakas vaan asiaa vasta mietitään.
Ystävällisin terveisin,
Psykologi Emmi Tuomi
Rinnekoti-Säätiö