Ajokortti
Ajokorttien terveysvaatimuksissa mainitaan esteenä vaikea älyllinen jälkeenjääneisyys. Voidaanko keskivaikea kehitysvamma lukea sellaiseksi? Vai riippuuko aina yksilöstä? Onko tapauksia, joissa kehitysvammainen on saanut ajokortin, joka oikeuttaa yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen? Ellei, miten asiaa voi perustella kehitysvammaiselle ja hänen vanhemmilleen?
En tiedä yhtään sellaista tapausta, jossa kehitysvammainen ihminen olisi onnistunut hankkimaan ajokortin, joka oikeuttaa yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen. Henkilöauton ajokortin hankkineita tiedän.
Ajokortin hankkiminen tarkoittaa käytännössä autokoulun käymistä. Se edellyttää lukutaitoa ja oppimiskykyä, vaikka kirjallisen kokeen voi tietääkseni suorittaa myös suullisesti, jos henkilöllä on esim. vaikea luki-häiriö. Mutta ne asiat pitää joka tapauksessa opiskella ja ymmärtää ja siitä kokeesta pitää päästä läpi ihan samoilla vaatimuksilla kuin kaikki muutkin. Mitään helpotettua reittiä ei ole.
Autokoulun opettajalla on tietysti suuri vastuu tässä. Ajotuntien aikana käy ajan mittaan ilmi, tuleeko oppilaasta autolla ajajaa vai ei. Jos haaste näyttää ylivoimaiselta, autokoulun opettajalla pitää olla kanttia sanoa, että annetaan olla. Olen aikoinaan seurannut sivusta pariakin aika kiusalliseksi kääntynyttä "iäisyysprojektia", jossa kehitysvammainen ihminen kävi autokoulua aina vain, vaikka hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada ajokorttia. Tällaista tilannetta ei saa päästää syntymään.
Kysymys on enemmän toimintakyvystä kuin luokittelusta tällä tai tuolla tavoin kehitysvammaiseksi. Keskivaikea kehitysvammaisuus on kuitenkin yleensä este ajokortin saamiselle, koska tällainen henkilö ei selviydy autokoulusta. Lievemmin kehitysvammaisten kohdalla mennään yksilö kerrallaan, tapauksesta riippuen.
Heikki Seppälä
Psykologi, Kehitysvammaliitto