Autismikuntoutus

Autismi ja Aspergerin oireyhtymä ovat neurobiologisia keskushermoston kehityshäiriöitä. Autistisilla henkilöillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja poikkeaa tavallisesta.

Autistinen henkilö voi kommunikoida poikkeavasti, ja hän ajattelee, ymmärtää ja mieltää asioiden merkityksiä ja ympäristöään eri tavalla kuin muut.

Käyttäytymisessä havaittavia piirteitä ovat muun muassa puutteellinen tai poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus ja kommunikaatio, rajoittunut tai stereotyyppinen käytös ja poikkeavat reaktiot aistiärsykkeisiin.

Nykyisin puhutaan autismin kirjosta. Tämä nimike kattaa autismin ja Aspergerin oireyhtymän lisäksi muun muassa Rettin ja Touretten oireyhtymät sekä disintegratiivisen kehityshäiriön. Autismi huomataan yleensä silloin, kun lapsen pitäisi alkaa opetella vuorovaikutustaitoja.

Autismin kirjoon lukeutuvia henkilöitä on Suomessa arviolta 40 000 - 50 000.

Henkilö, jolla on autismi, tarvitsee yksilöllistä tukea kaikissa elämänvaiheissa, mutta tuen luonne muuttuu iän myötä.

Peruskuntoutuksen haasteita ovat

• kommunikointi
• strukturointi
• sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen harjoittelu
• aistiviestien tunnistaminen ja oman kehon hahmottaminen.

Autismin kirjoon kuuluvien lasten kuntoutus

Autismin kirjoon kuuluvien lasten kuntoutuksen aloittaminen ja sen muodot riippuvat siitä, mistä autismin kirjoon liittyvistä pulmista on kysymys.

Usein vanhemmat huomaavat ensimmäisenä lapsen kehityksessä outoutta tai päivähoidon henkilökunta kiinnittää erityistä huomiota lapseen. Lapsen tilannetta aletaan tutkia, jos häneltä puuttuu taito olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi hän ei puhu tai katso päin.

Vaikka lapselta puuttuisi vuorovaikutustaidot, kyse ei välttämättä ole autismista, vaan tilanne johtaa lisätutkimuksiin. Ensimmäinen taho on lastenneuvola, jossa pohditaan asiaa.

Jos on tarvetta, neuvolasta perhe ohjataan lisätutkimuksiin oman terveyskeskuksen psykologille, joka tutkii lapsen. Foniatri saattaa tarkastaa, että lapsella on fyysisesti ja rakenteellisesti kaikki kunnossa, jotta hän voi tuottaa puhetta. Hän muun muassa tarkastaa suun lihakset ja kuulon.
 
Jos terveyskeskuksen tutkimusten jälkeen ei löydetä syytä kehityksen viiveeseen, terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen keskussairaalaan. Sairaalassa lasten neurologinen tiimi, johon kuuluvat muun muassa neurologi, neuropsykologia, fysioterapeutti ja kuntoutusohjaaja tutkivat lapsen.
 
Yleensä lapsi otetaan sairaalaan viikon kestävälle tutkimusjaksolle. Tutkimuksen jälkeen tiimin vastaava lääkäri kertoo mahdollisesta diagnoosista sekä miten kuntoutus aloitetaan. Usein lasta seurataan muutaman vuoden ajan ja hänelle tehdään jatkotutkimuksia. Niinkin voi käydä, että ensin annettu diagnoosi muuttuu.

Diagnoosin hyöty on siinä, että sen avulla voidaan asettaa realistiset tavoitteet, arvioida ennuste ja todeta mahdolliset lisävammat ajoissa. Kuntoutus kuitenkin aloitetaan heti, vaikka diagnoosia ei olisikaan. Tiimi laatii kuntoutussuunnitelman lapselle. Siinä voi olla puheterapiaa, toimintaterapiaa ja fysioterapiaa. Perhe saa tukea myös sairaalan sosiaalityöntekijältä, joka neuvoo sosiaaliturvaan ja palveluihin liittyvissä kysymyksissä.

Yksilöllinen kommunikointitapa

Arjen sujumisen kannalta keskeistä on löytää yhteinen kommunikaatiotapa. Sen etsimisessä perhettä auttavat usein puheterapeutti ja kuntoutusohjaaja. Kuntoutusohjaaja tekee kotikäyntejä, jolloin hän ohjaa perhettä käytännön asioissa. Hän esimerkiksi ohjaa sekä perhettä että mahdollista päivähoitopaikkaa löytämään lapselle sopivimman tavan kommunikoida. Se voi olla viittomia, tukiviittomia tai PC-kuvia. Joskus lapselle tehdään omat kuvat, joiden avulla hän kommunikoi.

Puhuvat lapset

Kommunikoivien lasten kohdalla epäilys, ettei kaikki ole aivan kunnossa, herää usein myöhemmin kuin lapsilla, joilla ei ole vuorovaikutustaitoja. Vanhemmat voivat alkaa pohtia esimerkiksi lapsensa puhetta, joka voi olla toistavaa ja monotonista tai se on jotenkin erikoista. Äänen käyttö voi olla poikkeavaa, hiljaista piipitystä, kovaa huutoa tai erikoisen kimeää. Lisäksi lapsella voi olla ekolaliaa (kaikupuhetta), puhe voi olla äärimmäisen pikkutarkkaa ja oikeaa tai lapsi käyttää kirjakieltä, puhuu pikkuvanhasti ja tieteellisesti. Erityinen piirre voi olla myös se, ettei lapsi ymmärrä puhetta, vaan vain kirjoitettua tekstiä. Lapsella voi olla vaikeuksia ymmärtää, miten ollaan toisten lasten kanssa. 

Lapsen erityisiin piirteisiin aletaan usein kiinnittää huomiota kun kouluikä lähestyy. Usein esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä diagnoosin lapsi saa vasta kouluikäisenä.

Terveyskeskuksen kautta perhe saa lähetteen keskussairaalaan, jossa tutkimuksia tehdään. Keskussairaalasta riippuu kuuluuko lapsi neurologiselle vai psykiatriselle puolelle.

Kuntoutus on arkielämäntaitojen harjoittelua

Autismin kirjon henkilöiden kuntoutuksen tarve on hyvin yksilöllinen. Lapsi tai aikuinen saattaa olla hyvin lahjakas joillakin elämän alueilla, mutta jossakin asiassa hän tarvitsee paljon tukea. Yhteistä autismin kirjon henkilöille on, että heillä on ongelmia arkielämänhallintataidoissa ja sosiaalisissa suhteissa. He esimerkiksi tulkitsevat helposti väärin toisten ihmisten niin sanalliset kuin ei-sanallisetkin viestit.

Selkeät rakenteet auttavat arjessa pärjäämistä

Autismin kirjon henkilöitä auttavat arjen selkeät rakenteet hahmottamisessa ja ymmärtämisessä. Rutiinit luovat rakenteet tapahtumille ja auttavat ajan hahmottamisessa. Joskus asioita joudutaan pilkkomaan hyvinkin pieniin toimintoihin ennen kuin ne muuttuvat rutiiniksi ja osaksi arkipäiväistä toimintaa. Struktuuri on kuin kuvitettu lukujärjestys: ensin pestään hampaat, sitten syödään puuro, puetaan ja lähdetään kouluun.