Juhlaihminen vauhdissa

Uunon elämästä valehtelematta 80 % sujuu juhlia suunnittelemalla. Juhlien aiheita ovat tietenkin omat ja perheenjäsenten syntymäpäivät tai muut juhlat. Lisäksi hän keksii tauottomasti lättyjuhlia, jälleentapaamisenjuhlia, naapuruusjuhlia, vanhusjuhlia.

Tämä vuosi on onnellinen, onhan plakkarissa jo omat syntymäpäiväjuhlat, veljen valmistumiset ja äidin viisikymppiset. Luvassa on vielä ”äidin asettaminen”, kuten hän itse kutsuu virkaanasettamisjuhlaa ja – mikä Uunolle kaikkein tärkeintä – Uunosta kirjoitetun kirjan julkaiseminen.

Uuno suunnittelee ohjelmaa, herkkuja ja kutsuvieraita yksityiskohtaisesti. Hän kuuntelee hyvin tarkkaan itsekin erilisissa juhlissa esimerkiksi aikuisten puheet, ja käy kiittämässä puhujia. Usein Uuno kertoo, että hänen silmänsä kyyneltyivät jonkun puheen aikana. Mielellään Uuno käy jossakin porukassa myös itse esiintymässä.

Juhlaihminen Uuno

Olemme yrittäneet rauhoitella Uunon juhlainnostusta huonolla menestyksellä. Uuno on täpötäynnä tarmoa. Hän suunnittelee jo nyt lokakuun vieraslistaa, istumapaikkoja ja tänään juoksutti elämänsä ensimmäiseltä kotitaloustunnilta suklaapiirakan ohjeen äidille. – Tätä tehdään tarjoiluksi!

Saman tien hän soitti Oulun tuomiorovastille, pyysi tältä puheen, kehui vuolaasti tämän edellistä puhetta, ja kysäisi, josko tämä voisi käyttää puheessa useampaa kieltä. ”Voit äitiltä kysyä minusta taustoja.”

Tänään hän oli kuulemma kutsunut koulutaksit juhlaansa ja miettinyt, pitäisikö Antin ihan käydä puku ostamassa, kun tällä ei ole.

Kun juhlat lokakuussa koittavat, ei meillä vanhemmilla ole selkeää kuvaa, keitä Uuno on juhliinsa kutsunut, mutta toivotaan, että cokis ja sipsit juhlassa riittävät.

Juhliakin tärkeämpää on juhlien odottaminen - se, että saa ylipäätään odottaa jotain. Viimeisellä viikolla odottaminen ja jännitys alkavat tosin jo häiritä yöunia. Siskon ylioppilasjuhlaa edeltävänä yönä Uuno heräsi kahdelta. Hyvin jaksoi juhlat, mutta on se vähän rankkaa kaikille, kun juhlan aattoa vastaisen yön poika kulki edestakaisin.

Olemme joutuneet muutamassa juhlassa valehtelemaan juhlan ajankohdan, jotta Uuno nukkuisi.

Näin teimme myös viime keväiseen lomamatkaan liittyen. Uuno odotti ja jännitti perhematkaa, jolle lähti myös aikuisia sisaruksia, niin paljon, että lopulta kerroimme hänelle lähdöstä vasta samana aamuna. Uuno ei ullut moksiskaan, että hänelle ei ole kerrottu, vaan suunnattoman iloinen, että matkalle päästiin.

Kaikkien iloisten juhlien jälkeen Uuno suree ihan kyynelehtien sitä, että juhlat loppuvat ja vieraat lähtevät, mutta samana iltana jo kysyy: - Mitä juhlia nyt aletaan odottamaan?

Kun mietin, miksi Uuno niin kauheasti juhlia rakastaa, olen tullut siihen tulokseen, että kerta kaikkiaan yhteinen nauru, laulu ja herkistyminen ovat hänelle tärkeitä asioita. Yhteys!

Ei Uuno tarjoiluista niinkään perusta - hän haluaa ihmisiä ympärilleen. Uuno rakastaa kaikkia ihmisiä; sisaruksia, tätejä, setiä, enoa, avustajia, ystäviä, tuttavia. Uunon ystäväksi pääsee jokainen.

Nyt 80 % ajasta hän siis suunnittelee kirjajuhlia, mutta melkein vuosi on kulunut myös rakkaassa elokuvaprojektissa. Uuno haluaa tehdä yhdelle tädille elokuvan, johon kuuluu hurjia käänteitä. Hän on suunnitellut kohtauksia, musiikkia, vaatteita, rooleja ja kuvauspaikkoja viikosta toiseen.

Olemme välillä lopun uupuneita hankkeeseen, johon on tulossa ”40 näyttelijää”, mutta toivomme lepää teatterialan isoveljessä, joka muuttaa huudeille talvella. Ehkä hän voi auttaa prosessin finaaliin. Uuno suhtautuu asiaan kunnianhimoisesti, kuin suuri taiteilija.

- Siitä tulee K18 –leffa.
- Ethän sie voi sitä sitten kattoa?
- Määhän vaan ohjaan ja käsikirjoitan sen.
- No mutta eihän sitä kukaan muukaan alle 18-vuotias voi sitten katsoa.
- Eihän se ole tarkoitettukaan kuin yhdelle tädille.

Kommentit

Ihana Uuno!
Tosi hieno juttu!

Lisää uusi kommentti