Blogi - Elämänmausta tinkimättä

Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!

Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.

Armo

Kun Uunon diagnoosi viitisen vuotta sitten tuli, soitin aika pian AGU-yhdistyksen silloiselle puheenjohtajalle Pirjolle, jolla on aikuinen AGU-poika Antti. En muista puhelusta juuri muuta kuin että nyyhkytin koko ajan.

Neljännelle!

Uuno on aivan kihisevän innoissaan.

- Mää saan aloittaa englannin opiskelun tänä vuonna!

Jo alkukesästä hän oli eräässä juhlassa kertonut serkulleen, että pääsee piakkoin puhumaan tämän englantia puhuvan boyfriendin kanssa.

Uuno

Kun Uuno syntyi, mä lupauduin ottamaan kaikki mahdolliset hoitovuorot itselleni. Mä aioin olla maailman paras isoveli. Olen onnistunut vaihtelevasti. Kun Uunoa piti nukuttaa kärryissä ulkona, oli kaksi tehokasta keinoa.

Kehitysvammaiset ja kirkko

Uuno kävi ensimmäistä kertaa kirkossa noin kahden viikon ikäisenä. Siitä lähtien neljävuotiaaksi saakka joka pyhä.
Sitten muutimme kaupunkiin ja tietty kirkkoyhteisö hajosi. Myös Uunon levottomuus lisääntyi. Nyt käymme Uunon kanssa kirkossa harkiten tietysti suurina pyhinä ja perhejuhlissa. Keskittyminen pitkään messuun ei ole enää helppoa hänelle, mutta juuri siksi olen todella liikuttunut siitä, että Uuno sai ensimmäiset tärkeät vuodet melkein kasvaa kirkon sylissä.
Mietin usein kirkossa niitä vuosia, kun kirkonpenkissä kaverini oli Uuno.