Armo
Kun Uunon diagnoosi viitisen vuotta sitten tuli, soitin aika pian AGU-yhdistyksen silloiselle puheenjohtajalle Pirjolle, jolla on aikuinen AGU-poika Antti. En muista puhelusta juuri muuta kuin että nyyhkytin koko ajan.
Blogi - Elämänmausta tinkimättä
Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!
Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.
Tarmokas organisaattori - syvällinen ajattelija
Uunolla on paljon unelmia. Ne eivät liity niinkään ulkomaanmatkaan tai suureen rahasummaan. Uunon unelmat ovat pieniä ja sympaattisia, siten myös suuria. Ne liittyvät lähipiirin ihmisiin.
Maija-terapiaa!
Hyvät ystävät, olen aivan odottanut hetkeä, jolloin saan esitellä teille meidän Uunon uusimman terapiamuodon. Se on niin mahtava, että olen vallan kiemurrellut ilosta.
Neljännelle!
Uuno on aivan kihisevän innoissaan.
- Mää saan aloittaa englannin opiskelun tänä vuonna!
Jo alkukesästä hän oli eräässä juhlassa kertonut serkulleen, että pääsee piakkoin puhumaan tämän englantia puhuvan boyfriendin kanssa.
Uuno
Kun Uuno syntyi, mä lupauduin ottamaan kaikki mahdolliset hoitovuorot itselleni. Mä aioin olla maailman paras isoveli. Olen onnistunut vaihtelevasti. Kun Uunoa piti nukuttaa kärryissä ulkona, oli kaksi tehokasta keinoa.
Positiivinen haastaja
Facebookissa seinä täyttyy yhä vaan ystävien elämään kertyneistä iloisista asioista. Positiivisuushaaste (ärsyttävä sana!) tuntui minusta alussa teennäiseltä kuin mikä - mutta olen kuin olenkin syttynyt sille.
Oikeustaistelija Uuno
Uuno on sitkeä. Hän on miettinyt asiaa kauan, nyt mitta alkaa olla täysi.
- Mää en tykkää siitä, että minut viedään aina viimeisenä kottiin. Se ei ole reilua. Miksi aina mää olen viimeisenä?
Älykäs poika
- Äiti, mitä on jalan sisällä?
- No, verta ja luita esimerkiksi.
- Mutta mitä on niiden alla? Mitä on kaiken takana?
- En osaa tuohon vastata…
- Mää tiiän. Kaiken takana on äiti.
Kehitysvammaiset ja kirkko
Uuno kävi ensimmäistä kertaa kirkossa noin kahden viikon ikäisenä. Siitä lähtien neljävuotiaaksi saakka joka pyhä.
Sitten muutimme kaupunkiin ja tietty kirkkoyhteisö hajosi. Myös Uunon levottomuus lisääntyi. Nyt käymme Uunon kanssa kirkossa harkiten tietysti suurina pyhinä ja perhejuhlissa. Keskittyminen pitkään messuun ei ole enää helppoa hänelle, mutta juuri siksi olen todella liikuttunut siitä, että Uuno sai ensimmäiset tärkeät vuodet melkein kasvaa kirkon sylissä.
Mietin usein kirkossa niitä vuosia, kun kirkonpenkissä kaverini oli Uuno.
Omaishoitaja
8.1.2014
Omaishoitajien virkistysretki. Silmään pientä ilmoitusta ohimennen. Mielessäni laukeaa samanlainen ihailun-syyllisyyden-epämääräisen huonon omantunnon huokaus ja puoliääninen mutina (
heitä täytyisi arvostaa enemmän) kuin sanan sotaveteraani kohdalla.
Tämä kaikki tapahtuu sekunnissa, mutta ainakin kymmenen minuuttia kuluu oivallukseen: Minä itse olen omaishoitaja! Ilmoitus koskee minua.
Luetaanpas uudelleen. Omaishoitajien virkistysretki. Ohjelmassa verenpaineen mittausta (Jippii!) ja rasvaprosentin mittausta (Jee!).