Blogi - Elämänmausta tinkimättä

Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!

Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.

Vetten päällä

Ketä lapsistaan äiti rakastaa eniten? Luulen, että jokainen meistä, joilla on sisaruksia, tai lapsia, on pohdiskellut kysymystä. Valistunut kisaveikkaukseni on, että melkein aina sisaruksena tulee epäiltyä, että äití rakastaa tai rakasti enemmän sitä toista. Minulta itseltäni meni kauan oivaltaa, että rakkaus ei ole ole määrällinen asia. Koska kyse ei ole määrästä, se ei periaatteessa myöskään voi loppua. Vai? Äitinä sen ajatuksen, että jotakin lastaan on rakastanut enemmän kuin toista, torjuu (vähän liiankin) nopeasti ja määrätietoisesti. Entä laatu. Onko rakkaus laadullinen asia?

Entä jos lapsi ei halua mukaan kaikkialle?

Olen usein törmännyt erityislasten vanhempien kommenttiin: - Hän on perheen mukana kaikkialla, eikä mitään suunnitelmia ole muutettu sen takia, että lapsi on kehitysvammainen. Lause on kuulostanut aina niin hienolta. Lasta ei hävetä, vaan hän saa olla mukana täysivaltaisena perheenjäsenenä kaikkialla, missä muutkin. Miten kaunista! Miksi minua on samalla ahdistanut? Okei, siksi! Nyt tulee tunnustus: Kyllä meillä vaan on tehty - kantapään kautta opittuja - muutoksia elämänmenoon. Aika paljonkin. Lasta ei oteta mukaan kaikkialle.

Julma Tohtori G

Syksyflunssa iski minuun. Kaikella karmaudellaan. Nyt kolmen viikon kuluttua tuntuu siltä, että ehkä kyseessä ei ollutkaan sappisyöpä. Sappisyöpä? Niin, jossakin vaiheessa tautia menin sille ainoalle lääkärille, jolle nykyään saa ajan nopeasti. Menin Tohtori Googlen luo. Jonkin "hikoiluttaa", "väsyttää", "yskittää" -hakusanarimpsun jälkeen päädyin tutkimaan tätä sappisyöpämahdollisuutta. Mistäs sitä koskaan tietää?

On syntynyt uusi kieli!

Poika: Isä, minä keksin äsken uuden kielen.Isä: Ai, millaisen?Poika: Siinä on vain yksi sana.Isä: Vain yksi?Poika: Se on s-kieli.Isä: Mitä se tarkoittaa?Poika (on nukahtamassa): S tarkoittaa, että s i l i t ä.Isä katselee kyynel silmässä poikaa, joka on nukahtamassa. Isä on oppinut juuri uuden kielen - maailman kauneimman.Poika (raottaa vielä silmiään): Isä.Isä: No?Poika: S.

Hetki

Myönnän, että usein kun olen hakenut lasta harrastuksesta, olen silmäillyt kelloa ja odottanut, että loppuispa jo, päästäisiinpä pian kotiin. Eilen sunnuntaina kävin ihan päinvastoin. Jossakin vaiheessa 45 minuutin muskaria vilkuilin kelloa huolestuneena. Voi ei, tämähän loppuu kohta! Olen kuullut jo aiemmin, että oululaisen Liikkuvan Laulurepun muskari erityislapsille on "alan piireissä" eli kehitysvammaisten lasten vanhempien parissa käsite. Mutta pitäähän se kokea itse, ennen kuin uskoo.

Erilainen ystävä

- Hänestä ei huomaa mitään erityistä, ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä kahvipöydässä.Mietin vähän aikaa, mistä hän puhui, kunnes tajusin, että kyse on pojasta.- No, ei välttämättä... mutisin hämmentyneenä, enkä tiennyt, olinko iloinen vai surullinen havainnosta.Elämässä tulee usein vastaan tilanteita, joissa poika ei erotu millään tavalla muista lapsista. Kuitenkin toisinaan katson parhaaksi kertoa lievästä kehitysvammaisuudesta, jotta hän saisi ymmärtäväisempää kohtelua osakseen.

Sirkku

Pojalla on ollut kaksi mummoa. Papat olivat kuolleet ennen kuin hän syntyi.Anni-mummo kuoli, kun lapsi oli 2-vuotias. Lyhytkin yhteinen aika on mahdollistanut paljon yhteisiä kuvia ja sen myötä keskusteluja.Bertta-mummosta ja pojasta ennätti tulla erittäin lämpimät ja hyvät ystävät. Bertta-mummo kuoli, kun poika oli 4,5 -vuotias.

Fani

En tiedä kiihkeämpää fania kun meidän poika. Hän fanittaa Heikki Paasosta, Juha Tapiota, Anssi Kelaa, Salkkarien Peppiä ja Elias Hämäläistä.Hämmästyttävällä tavalla hän tunnistaa monen julkkiksen ja juontajan pelkän äänen perusteella radiosta. Hän rakastaa yhtä hyvin Vesa-Matti Loiria, Ulla Tapanista (Pakastaja Elvi!) kuin Suvi Teräsniskaakin.Hanna Pakarisesta hän tykkää ennen kaikkea Miehet-biisin perusteella ja kikattaa "vessan rengas ylhäällä" -kohdalle joka kerta yhtä makeasti.

I have a dream

Eräänä pyhäaamuna, kun tulin kirkosta kotiin, ovessamme rappukäytävässä lepatti iso lappu, jossa luki tikkukirjaimilla ja peilikirjoituksella kirjoitettu WII.Olin hämmästynyt, mutta selitys oli riemukas.- Haluan WIi-pelin ja konsolin, sitten kun sinä olet kirkon töissä.Ahaa, se oli siis muistutus. Jaksaa, jaksaa opiskella kreikan verbitaivutuksia, että poika saa oman Wiin.Aiemmin hän oli samaan tapaan haaveillut sähkökitarasta. Sitten kun...Meille aikuisille on terotettu vuosikymmeniä, että ei saa elää sitku-elämää.

Ei meikäkään...

Nyt se sitten alkoi. Oikea koulu. Eikä siinä kaikki. Koulu alkoi aivan mahtavasti! Poikaa tultiin hakemaan komealla tilataksilla. Eikä siinä kaikki. Taksi oli jo ennestään täynnä väkeä. Muut olivat pääasiassa aikuisia, menossa kehitysvammaisten ja ilmeisesti myös vanhusten kerhoon. Siitäkös poika oli riemuissaan. - Mää sain jutella niiden kanssa koko matkan ajan. Eikä siinä kaikki. Luokkaan tuli viisi iloista, jännittynyttä lasta. Eikä siinä kaikki. He olivat kaikki poikia. - Ajatella äiti, poikia! Eikä siinä kaikki. Leena-opettaja oli iloinen ja mukava, lämpimän oloinen.