Dementian tunnistaminen

Dementian esiintyvyys kehitysvammaisilla on verrattavissa muuhun väestöön. Dementian riskiä lisäävät korkea ikä, korkea verenpaine, aivovammat ja aivoverenkiertohäiriöt.

Down-henkilöillä dementia on huomattavasti muita yleisempää. Yleistäen voidaan sanoa, että Downin syndroomaan liittyy synnynnäinen riski sairastua Alzheimerin tautiin. Noin puolet Down-henkilöistä dementoituu elämänsä aikana.

Dementian ensimmäiset oireet

Ensimmäisiä oireita kehitysvammaisella henkilöllä alkavasta dementiasta voivat olla mm.

  • yleisen sairastavuuden lisääntyminen
  • epilepsian ilmaantuminen tai vaikeutuminen
  • primitiiviheijasteiden ilmaantuminen
  • uusien käytösoireiden ilmaantuminen tai aikaisempien vaikeutuminen
  • erilaisten neuropsykologisten oireiden, kuten afasian (puhekyvyn- ja/tai ymmärtämisen häiriö), apraksian (kätevyyden häiriö) tai agnosian (visuaalisen tunnistamisen häiriö) ilmaantuminen.
  • masentunteisuus.

Lisäksi kehitysvammaisilla dementian puhkeamiseen voi liittyä päättelytaitojen, suunnittelun, arvioinnin ja järjestelykyvyn heikkenemistä. Kaikkein yleisimpiä dementian oireita kehitysvammaisilla ovat aiemmin opittujen taitojen sekä arkisten ja kielellisten taitojen heikkeneminen tai häviäminen.

Muistihäiriöt dementian oireena

Kaikille dementoiville sairauksille, erityisesti Alzheimerin taudille, on yhteistä niihin liittyvä muistihäiriö. Arkitasolla tämä voi näkyä esimerkiksi ohjeiden ymmärtämisen ja nimien muistamisen vaikeutena sekä samojen asioiden kertomisena tai kyselemisenä. Edellä mainitut voivat olla merkkejä muistihäiriöstä varsinkin, jos niissä on selkeää muutosta verrattuna yksilön aiempaan toimintakykyyn.

Muistihäiriöt ja kognitiivisen toimintakyvyn häiriöt voivat kuitenkin aiheutua hyvin monenlaisista syistä. Osa syistä on ohimeneviä ja hoidettavia, osa pysyviä ja vain osa eteneviä. Muun muassa somaattiset sairaudet, aistivammat, lääkkeiden toksiset sivuvaikutukset ja psyykkiset häiriöt tulee poissulkea ennen dementian diagnosointia. Erityisen tärkeitä poissuljettavia seikkoja kehitysvammaisilla henkilöillä ovat esim. kilpirauhasen toimintaan liittyvät ongelmat, lääkitys ja depressio.

Tunnistamisen vaikeus

Kehitysvammaisten kohdalla työntekijöiden ja/tai omaisten merkitys hoitoon ohjautumisessa on valtaväestöä korostuneempaa. Omaisten ja lähityöntekijöiden mielipiteet ja tiedot kehitysvammaisen henkilön toimintakyvystä ovat tärkeitä.

Työntekijöillä ei useinkaan ole riittävästi tietoa siitä, mikä kuuluu kehitysvammaisten normaaliin ikääntymiseen ja mitkä muutokset voivat olla dementiaoireita. Lisäksi omaisten ja lähityöntekijöiden kannanotot voivat jäädä kuulematta, koska oireet mielletään kehitysvammaisuuteen liittyviksi eikä niiden erillistä diagnostista merkitystä pohdita (ns. kaksoisdiagnoosin ongelma).

Kehitysvammaisen dementiaoireiden tunnistaminen on vaativaa ja edellyttää tarkkaa tietoa erilaisista oireista, niiden laadullisista piirteistä ja kehittymisestä. Tunnistamiseen ja seuraamiseen tarvitaan strukturoituja tiedonkeräystapoja, jotta voidaan luotettavasti havaita ja arvioida toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia. Strukturoidut tiedonkeräystavat helpottavat myös löydösten ja tutkimustulosten raportointia.

Dementoitumisen yleismuutoksia

  • Energisyyden väheneminen, väsyvyys
  • Hidastuminen
  • Omatoimisuuden heikentyminen
  • Unihäiriöt
  • Mielialan ongelmat (ahdistuneisuus, tuskaisuus, mielialan vaihtelut)
  • Heikentyvä yleinen terveydentila
  • Heikentynyt kyky huolehtia itsestä ja toimia yhteisön jäsenenä (adaptiivisten ja sosiaalisten taitojen ja tahdon heikentyminen)
  • Lisääntyvät tai uudet käytösongelmat
  • Epilepsian tai muiden neurologisten oireiden ilmaantuminen

Alkuperäinen teksti: PsT, Kliininen neuropsykologi Heli Numminen, 2007

Lisätietoa 
  • Erkinjuntti, Rinne, Alhainen ja Soininen (toim.) (2001). Muistihäiriöt ja dementia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
  • Janicki & Dalton (toim.) (1999). Dementia, aging, and intellectual disabilities: A handbook. Brunner/Mazel.