Dementiaoireiden arviointi

Epäily dementoivan sairauden olemassaolosta voi herätä monista eri syistä. Lue lisää kehitysvammaisen dementian tunnistamisesta.

Dementoivaa sairautta epäillessä on aina aloitettava hoidettavien ja ohimenevien syiden selvittämisestä ja poissulkemisesta. Kun kaikki edellä mainitut syyt on hoidettu tai poissuljettu, voidaan päätyä etenevän dementoivan prosessin diagnoosiin.

Hoidettavien ja ohimenevien syiden poissulkemisen jälkeen kognitiivisissa toiminnoissa tapahtuvaa kehitystä tulee seurata vähintään 6-12 kuukauden ajan mahdollisen etenemisen toteamiseksi ja diagnoosin varmentamiseksi.

Dementiadiagnostiikka tehdään useimmiten erikoissairaanhoidossa. Käytettäviä arviointimenetelmiä ovat

  • laboratoriokokeet
  • neurologinen tutkimus
  • pään kuvantaminen
  • neuropsykologinen tutkimus.

Arjen havainnot keskeisessä asemassa

Kehitysvammaisten kohdalla dementian mahdollisuuden arviointi perustuu usein myös arjessa tapahtuvaan toimintakyvyn arvioon. Tietoa toimintakyvyn muutoksista on saatavissa parhaiten henkilöiltä, jotka tuntevat arvioitavan hyvin ja ovat hänen kanssaan tekemisissä päivittäin tai lähes päivittäin.

Arjessa tapahtuva tiedonkeruu ja toimintakyvyn seuranta ovat ehkä kaikkein tärkeimpiä diagnostisen tiedon lähteitä kehitysvammaisten dementiadiagnostiikassa. Arjessa tapahtuvan tiedonkeruun ongelmia on kuitenkin monia. Keskeisimmät ongelmat ovat:

  • Dementoivien sairauksien oireiden rekisteröinti: Dementoivat sairaudet aiheuttavat oireita sekä tiedonkäsittelyssä, käyttäytymisessä että toimintakyvyssä. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla toimintakyvyn laskun voidaan katsoa kuuluvan luonnolliseen vanhenemiseen ja käyttäytymisen muutokset voidaan tulkita psykiatrisiksi sairauksiksi.
  • Toimintakyvyn muutoksiin mukautuminen: Arjessa tapahtuu jatkuvaa mukautumista yksilön toimintakykyyn. Toimintakyvyn laskiessa tukea lisätään. Usein muutos huomataan selvästi vasta kun se on niin suurta, ettei sitä pystytä kompensoimaan.

Strukturoiduilla tiedonkeruutavoilla tarkkuutta arkihavaintojen keruuseen

Dementian tunnistamiseen ja seuraamiseen tarvitaan strukturoituja tiedonkeräystapoja, jotta voidaan luotettavasti havaita ja arvioida toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia.

Strukturoidut menetelmät

  • nostavat esiin tärkeitä seurantakohteita ja parantavat dementiaspesifien oireiden rekisteröintiä
  • auttavat ajassa tapahtuvien muutosten arvioinnissa, koska niiden avulla on mahdollista tarkemmin jäljittää toimintakyvyn aikaisempi tila
  • auttavat toimintakyvyn muutosten rekisteröinnissä.

Millaisia arviointivälineitä on olemassa?

Kaikki seurattavat oireet ovat hyvin samansuuntaisia kuin valtaväestössäkin, jos ne suhteutetaan kehitysvammaisen lähtötilanteeseen. Erilainen toimintakyvyn lähtötila aiheuttaa kuitenkin sen, että valtaväestölle suunnitellut dementian arviointimenetelmät eivät välttämättä sovellu kehitysvammaisille.

Amerikan kehitysvammayhdistyksen (AAMR, American Association on Mental Retardation) ja kansainvälisen kehitysvammatutkimuksen järjestön (IASSID, International Association for the Scientific Study of Intellectual Disability) työryhmä on tehnyt suosituksen kehitysvammaisten dementian diagnosoimisessa käytettävistä menetelmistä ja hoitolinjoista.

Alkuperäinen teksti: PsT, Kliininen neuropsykologi Heli Numminen, 2007

Lisätietoa 
  • Aylward, E.H., Burt, D.B., Thorpe, L.U., Lai, F., Dalton, A. (1997). Diagnosis of dementia in individuals with intellectual disability. Journal of Intellectual Disability Research, 41:152-164.
  • Evenhuis, H.M., Kengen, M.M.F., Eurlings, H.A.L. (1990). Dementia questionnaire for mentally retarded persons. Zwammerdam, Neatherlands: Hooge burch institute for mentally retarded people.
  • Gedye, A. (1995). Dementia scale for down syndrome. Manual. Vancouver, BC: Gedye Research and Consulting.
  • Janicki, M.P., Heller, T., Seltzer, G., Hogg, J. (1995). Practice guidelines for the clinical assessment and care management of Alzheimer and other dementias among adults with mental retardation. Washington, DC: American Association on Mental Retardation.
  • Janicki, M.P., Heller, T., Seltzer, G., Hogg, J. (1996). Practice guidelines for the clinical assessment and care management of Alzheimers disease and other dementias among adults with intellectual disability. Journal of Intellectual Disability Research, 40: 374-382.