Epilepsia

Huomattava osa kehitysvammaisista ihmisistä sairastaa epilepsiaa.

Mitä epilepsia on?

Epileptinen kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Kuka tahansa voi saada yksittäisen epileptisen tajuttomuuskouristuskohtauksen runsaan valvomisen, stressin, alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käytön takia.

Yksittäistä epileptistä kohtausta ei yleensä tarvitse hoitaa. Hoidettavasta epilepsiasta on kyse vasta, kun henkilöllä on taipumus saada epileptisiä kohtauksia toistuvasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä.

Epilepsiat muodostavat itse asiassa joukon neurologisia oireyhtymiä, joiden syyt, alkamisikä, hoito ja kohtausten ennuste vaihtelevat suuresti. Valtaosalla potilaista epilepsia on hyvin hoidolla hallittavissa, osalla potilaista se haittaa merkittävästi elämää.

Millaisia oireita epilepsiakohtaukset aiheuttavat?

Epilepsiakohtaus on oire, joka haittaa ihmisen tavanomaista toimintakykyä. Epileptinen purkaus saattaa levitä aivoissa paikallista alkamiskohtaansa laajemmalle tai yleistyä suoraan koko aivojen alueelle. Poikkeavan sähköpurkauksen sijainnista ja leviämisalueesta aivoissa riippuu, minkälaisia oireita kohtauksen aikana ilmaantuu.

Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnan, aistitoimintojen tai käyttäytymisen häiriöt sekä raajojen tai vartalon kouristelu. Kohtausoireiden vaikeusaste voi vaihdella vaikeasta tajuttomuuskouristuskohtauksesta lyhytkestoiseen toimintojen pysähtymiseen tai toimintakyvyn alenemiseen. Kohtaukset saattavat kestää muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Varsinaisen kohtauksen jälkeen saattaa esiintyä useiden tuntienkin kestoinen jälkitila, jonka aikana henkilön toimintakyky ei ole normaali.

Jos kohtaus pitkittyy tai kohtaukset toistuvat niin tiheästi, että kohtauksen saanut ei välillä toivu, henkilö on toimitettava välittömästi sairaalahoitoon.

Miten yleistä epilepsia on?

Noin 56000 suomalaista sairastaa epilepsiaa, lapsia heistä on noin 5000.

Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa, yleisimmin siihen sairastutaan lapsena tai ikääntyneenä. Vuosittain epilepsialääkitys aloitetaan noin 3000 henkilöllä, joista 800 on alle 15-vuotiaita.

Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jota joudutaan usein hoitamaan läpi elämän.

Miten epilepsiaa hoidetaan?

Epilepsian hoidon perusta on säännöllinen ja pitkäaikainen lääkehoito, joka aloitetaan erikoislääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Lääke valitaan kohtaustyypin ja oireyhtymän perusteella. Lisäksi on tärkeää selvittää epilepsian syy.

Hoidon tavoitteena on aina kohtauksettomuus. Valtaosalla epilepsiaa sairastavista kohtaukset saadaan hyvin hallintaan lääkkeillä. Yleensä lääkkeitä on käytettävä useita vuosia, toisinaan koko elämän ajan.

Noin 25 %:lla potilaista nykyinen lääkehoito ei poista kohtauksia kokonaan, ja oireet haittaavat toimintakykyä. Osaa heistä voidaan auttaa epilepsiakirurgisella leikkauksella, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan. Edellytyksenä on, että kohtauksen alkamispaikka pystytään selvittämään riittävän tarkasti eikä leikkaus aiheuta suurempaa haittaa kuin epilepsia.

Epilepsia ja kehitysvamma

Huomattava osa kehitysvammaisista ihmisistä sairastaa epilepsiaa. Kehitysvammaoireyhtymät, epilepsiat ja epilepsiaoireyhtymät ovat neurologisia sairauksia. Kun nämä kaksi oiretta ilmenevät samalla henkilöllä, voidaan olettaa, että niiden taustalla on sama sairaus - aivojen kehityksen häiriö tai aivovaurio.

Aivojen kehityshäiriön taustalla voivat olla mm. perintötekijät tai useimmiten sikiöaikana vaikuttaneet ulkoiset tekijät, esimerkiksi tulehdustaudit tai altistuminen haitallisille aineille. Aivovaurion aiheuttaa yleisimmin joko aivoverenkierron häiriö, aivotulehdus tai pään vamma.

Kun henkilöllä ilmenee kohtauksellisia, toistuvia oireita, jotka luonteeltaan sopivat epileptisiksi, tulee hänet lähettää joko aikuisneurologin tai lastenneurologin vastaanotolle. Epilepsian onnistunut hoito auttaa kehitysvammaista elämään mahdollisimman hyvää elämää. Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino.

Epilepsiakohtauksen ensiapu

Valtaosa (> 90 %) epileptisistä kouristuskohtauksista menee ohi itsestään 1-4 minuutissa, eikä erityistoimia tai lääkehoitoa tarvita. Tärkeintä kohtauksen hoidossa on rauhallinen suhtautuminen. Potilas käännetään kylkiasentoon, ettei hän vahingoita itseään kohtauksen aikana, avataan kiristävät vaatteet ja pyritään arvioimaan kohtauksen kesto.

Kouristuksia ei pidä yrittää estää, eikä suuhun saa laittaa mitään. Kouristelun jälkeen mahdollisesti seuraavaa kohtauksen jälkiunta ei tule häiritä.

Epilepsiakohtaus on pitkittynyt silloin, kun kohtaus jatkuu yhtäjaksoisesti yli 5 minuuttia, tai kun kohtaukset toistuvat ilman, että potilas ehtii välillä toipua ennalleen. Jos potilaalla on taipumusta tällaisiin kohtauksiin, ensiapulääkkeenä voidaan käyttää nestemäistä diatsepaami-peräruisketta (Stesolid®, Diazepam®) tai erityisluvalla saatavaa posken limakalvolle annosteltavaa midatsolaami-liuosta (Epistatus®). Ensiapulääkkeen määrää hoitava lääkäri, joka yhdessä hoitajan kanssa ohjaa oikean käytön lääkettä annosteleville henkilöille.

Jos kohtaus näyttää jatkuvan lääkityksestä huolimatta, soita hätäkeskukseen 112.

Niiden kehitysvammaisten osalta, joilla esiintyy runsaasti kohtauksia hoidosta huolimatta, voidaan yksittäiset kohtaukset usein hoitaa kotona yksilöllisten, hoitavan lääkärin kanssa sovittujen hoito-ohjeiden mukaan. Tällöin aikamäärä avun hälyttämiselle voi olla yksilöllisesti muukin kuin 5 minuuttia.

Teksti: Epilepsialiitto, 5/2011

Lisätietoa 

Epilepsialiitto ry (www.epilepsia.fi)
Malmin kauppatie 26
00700 Helsinki
p. (09) 350 8230
epilepsialiitto(at)epilepsia.fi

Epilepsiakohtauksen ensiapu (www.epilepsia.fi)
Käypä hoito -suositukset (www.kaypahoito.fi)

Vieraskielinen materiaali

Orphanet (www.orpha.net) ks. Epilepsy-alkuiset diagnoosit
Epilepsy Foundation (www.epilepsy.com)