Epilepsia

Epilepsia

Epilepsia ei ole yksi sairaus. Se on sairauksien ryhmä. Puhutaan niin sanotuista hyvälaatuisista epilepsioista sekä vaikeista epilepsioista.

Epilepsiat muodostavat joukon neurologisia oireyhtymiä, joiden syyt, alkamisikä, hoito ja kohtausten ennuste vaihtelevat suuresti. Valtaosalla potilaista epilepsia on hyvin hoidolla hallittavissa, osalla potilaista se haittaa merkittävästi elämää.

Noin 60-70 prosenttia epilepsiaa sairastavista henkilöistä on kohtauksettomia oikealla lääkityksellä.

Epilepsia voi olla kehitysvamman liitännäissairaus.

Kehitysvamma ja epilepsia esiintyvät usein yhdessä. Noin 30 % henkilöistä, joilla on älyllinen kehitysvamma on myös epilepsia. Lapselle epilepsia voi aiheuttaa älyllisen kehitysvamman tai pahentaa sen astetta.

Epilepsialla ja älyllisellä kehitysvammalla voi olla samankaltainen taustasyy: Kaikki sellaiset poikkeavat tekijät aivoissa, jotka jollakin tapaa vaikuttavat aivojen toimintaan tai aivojen rakenteisiin voivat tuottaa henkilölle oppimisvaikeuksia (laajoja tai tietyn alueen) ja myös epilepsiaa.

Kehitysvammaoireyhtymät, epilepsiat ja epilepsiaoireyhtymät ovat neurologisia sairauksia. Kun nämä kaksi oiretta ilmenevät samalla henkilöllä, voidaan olettaa, että niiden taustalla on sama sairaus - aivojen kehityksen häiriö tai aivovaurio.

Aivojen kehityshäiriön taustalla voivat olla mm. perintötekijät tai useimmiten sikiöaikana vaikuttaneet ulkoiset tekijät, esimerkiksi tulehdustaudit tai altistuminen haitallisille aineille. Aivovaurion aiheuttaa yleisimmin joko aivoverenkierron häiriö, aivotulehdus tai pään vamma.

Kun henkilöllä ilmenee kohtauksellisia, toistuvia oireita, jotka luonteeltaan sopivat epileptisiksi, tulee hänet lähettää joko aikuisneurologin tai lastenneurologin vastaanotolle. Epilepsian onnistunut hoito auttaa kehitysvammaista elämään mahdollisimman hyvää elämää. Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino.

Epileptinen kohtaus

Epileptinen kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Kuka tahansa voi saada yksittäisen epileptisen tajuttomuuskouristuskohtauksen runsaan valvomisen, stressin, alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käytön takia.

Yksittäistä epileptistä kohtausta ei yleensä tarvitse hoitaa. Hoidettavasta epilepsiasta on kyse vasta, kun henkilöllä on taipumus saada epileptisiä kohtauksia toistuvasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä.

Epileptinen kohtauksen voi laukaista esimerkiksi seuraavat ärsykkeet:

  • väsymys
  • unen puute
  • epäsäännöllisyys
  • joillakin kirkkaat ja vilkkuvat valot
  • joillakin tietty ärsyke, esim. yhtäkkinen tapahtuma, kova ääni tms.
  • infektiot ja kuume voivat vaikuttaa molempiin suuntiin
  • stressi ja stressin laukeaminen

Millaisia oireita epilepsiakohtaukset aiheuttavat?

Epilepsiakohtaus on oire, joka haittaa ihmisen tavanomaista toimintakykyä.

Epilepsiakohtaus riippuu kohtauksen lähtökohdasta. Epileptinen purkaus saattaa levitä aivoissa paikallista alkamiskohtaansa laajemmalle tai yleistyä suoraan koko aivojen alueelle. Poikkeavan sähköpurkauksen sijainnista ja leviämisalueesta aivoissa riippuu, minkälaisia oireita kohtauksen aikana ilmaantuu.

Tyypillisiä oireita ovat tajunnan, aistitoimintojen tai käyttäytymisen häiriöt sekä raajojen tai vartalon kouristelu. Kohtausoireiden vaikeusaste voi vaihdella vaikeasta tajuttomuuskouristuskohtauksesta lyhytkestoiseen toimintojen pysähtymiseen tai toimintakyvyn alenemiseen. Kohtaukset saattavat kestää muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Varsinaisen kohtauksen jälkeen saattaa esiintyä useiden tuntienkin kestoinen jälkitila, jonka aikana henkilön toimintakyky ei ole normaali.

Jos kohtaus pitkittyy tai kohtaukset toistuvat niin tiheästi, että kohtauksen saanut ei välillä toivu, henkilö on toimitettava välittömästi sairaalahoitoon.

Miten yleistä epilepsia on?

Noin 56000 suomalaista sairastaa epilepsiaa, lapsia heistä on noin 5000.

Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa, yleisimmin siihen sairastutaan lapsena tai ikääntyneenä. Vuosittain epilepsialääkitys aloitetaan noin 3000 henkilöllä, joista 800 on alle 15-vuotiaita.

Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jota joudutaan usein hoitamaan läpi elämän.

Miten epilepsiaa hoidetaan?

Epilepsian hoidon perusta on säännöllinen ja pitkäaikainen lääkehoito, joka aloitetaan erikoislääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Lääke valitaan kohtaustyypin ja oireyhtymän perusteella. Lisäksi on tärkeää selvittää epilepsian syy.

Hoidon tavoitteena on aina kohtauksettomuus. Valtaosalla epilepsiaa sairastavista kohtaukset saadaan hyvin hallintaan lääkkeillä. Yleensä lääkkeitä on käytettävä useita vuosia, toisinaan koko elämän ajan.

Noin 25 %:lla potilaista nykyinen lääkehoito ei poista kohtauksia kokonaan, ja oireet haittaavat toimintakykyä. Osaa heistä voidaan auttaa epilepsiakirurgisella leikkauksella, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan. Edellytyksenä on, että kohtauksen alkamispaikka pystytään selvittämään riittävän tarkasti eikä leikkaus aiheuta suurempaa haittaa kuin epilepsia.

Epilepsian hoidossa on tärkeää, että kohtauksien tunnustekijät merkitään hyvin ylös, jotta lääkityksen määrä osataan suhteuttaa kohtauksen tai kohtauksien vakavuuteen. Kehitysvammaisten henkilöiden epilepsian hoidossa tästä vastuussa on usein henkilökunta. Siksi nämä merkinnät on tärkeää tehdä yksilöllisesti.

Epilepsiakohtauksen ensiapu

Valtaosa (> 90 %) epileptisistä kouristuskohtauksista menee ohi itsestään 1-4 minuutissa, eikä erityistoimia tai lääkehoitoa tarvita. Tärkeintä kohtauksen hoidossa on rauhallinen suhtautuminen. Potilas käännetään kylkiasentoon, ettei hän vahingoita itseään kohtauksen aikana, avataan kiristävät vaatteet ja pyritään arvioimaan kohtauksen kesto.

Kouristuksia ei pidä yrittää estää, eikä suuhun saa laittaa mitään. Kouristelun jälkeen mahdollisesti seuraavaa kohtauksen jälkiunta ei tule häiritä.

Epilepsiakohtaus on pitkittynyt silloin, kun kohtaus jatkuu yhtäjaksoisesti yli 5 minuuttia, tai kun kohtaukset toistuvat ilman, että potilas ehtii välillä toipua ennalleen. Jos potilaalla on taipumusta tällaisiin kohtauksiin, ensiapulääkkeenä voidaan käyttää nestemäistä diatsepaami-peräruisketta (Stesolid®, Diazepam®) tai erityisluvalla saatavaa posken limakalvolle annosteltavaa midatsolaami-liuosta (Epistatus®). Ensiapulääkkeen määrää hoitava lääkäri, joka yhdessä hoitajan kanssa ohjaa oikean käytön lääkettä annosteleville henkilöille.

Jos kohtaus näyttää jatkuvan lääkityksestä huolimatta, soita hätäkeskukseen 112.

Niiden kehitysvammaisten osalta, joilla esiintyy runsaasti kohtauksia hoidosta huolimatta, voidaan yksittäiset kohtaukset usein hoitaa kotona yksilöllisten, hoitavan lääkärin kanssa sovittujen hoito-ohjeiden mukaan. Tällöin aikamäärä avun hälyttämiselle voi olla yksilöllisesti muukin kuin 5 minuuttia.

Kehitysvammaisen henkilön epilepsia ja arjen sujuvuus

Epilepsian hoidossa tärkeää on muistaa, että sairauden ei pidä antaa leimata ihmistä. Sairaus on asia, mikä pitää ottaa huomioon arjessa, mutta sen ei pidä antaa hallita elämää kokonaisvaltaisesti.

Ohjaus- ja hoivatyössä on tärkeä muistaa, että sairauden takia henkilön toimintaa ei pidä liikaa rajoittaa. Sama koskee henkilön omaisia.

  • Epilepsian hoidossa tärkeää on säännöllisyys. Tämä ei silti tarkoita sitä, että elämässä ja arjessa ei saisi sallia poikkeuksia.
  • turvallisuus on tärkeä asia, mutta elämän ei silti pidä olla häkki, jossa eletään kohtauksia odottaen ja niitä peläten.
  • epilepsia sairautena ei ole usein este harrastamiselle.
  • jos esimerkiksi valo on kohtauksia provosoiva tekijä, ei tämä välttämättä estä kesäpäivästä nauttimista: Silloin on hyvä laittaa aurinkolasit ja hellehattu päähän kun lähdetään ulkoilemaan.

Teksti: Epilepsialiitto, 5/2011 (lisäyksiä dosentti, lasten neurologi Liisa Metsähonkalan luentolta 23.5.2018)

Lisätietoa 

Epilepsialiitto ry (www.epilepsia.fi)
Malmin kauppatie 26
00700 Helsinki
p. (09) 350 8230
epilepsialiitto(at)epilepsia.fi

Käypä hoito -suositukset (www.kaypahoito.fi)

Vieraskielinen materiaali

Orphanet (www.orpha.net) ks. Epilepsy-alkuiset diagnoosit
Epilepsy Foundation (www.epilepsy.com)