Flamenco antaa ja vaatii

Helsinkiläisessä Blue Flamenco -tanssikoulussa treenataan tekniikkaa ja taiteellista ilmaisua. Tunneille ovat tervetulleita niin kehitysvammaiset kuin vammattomatkin tanssin harrastajat. Koulun parikymmentä kehitysvammaista oppilasta harjoittelee sekä omissa ryhmissään että yhdessä muiden kanssa.

Blue Flamencon omistaja Anja Loikalan mukaan ainoa edellytys flamencoharrastuksen aloittamiseen on keskittymiskyky.

Vaikka kyse on liikunnallisesta lajista, pitää tunneilla jaksaa myös pysyä paikallaan ja kuunnella opettajaa. Tunneilla tanssitaan aina ilman avustajia, vanhempia tai terapeutteja. Oppilaita ohjataan puhumalla, kädestä pitäen ja esimerkkiä näyttäen.

Jokainen tunneilla tehtävä liike on sovellettavissa oppilaiden tarpeiden mukaan. Myös teosten koreografiat luodaan yksilölliset tarpeet huomioiden.

Ei pelkkää hauskanpitoa

Sonja Lehto, 28, ja Inka Timgren, 19, tanssivat Blue Flamencon edistyneiden kehitysvammaisten kutsuryhmässä. Heidän lisäkseen porukkaan kuuluu kaksi muuta erityislahjakasta oppilasta. Tavallisesti ryhmä harjoittelee kerran viikossa 45 minuutin ajan. Ennen esityksiä nelikko kuitenkin treenaa yhdessä muiden tanssijoiden ja soittajien kanssa lähes päivittäin usean tunnin ajan.

Jo kahdeksan vuotta tanssinut Lehto ja nelisen vuotta harrastanut Timgren vakuuttavat tulevansa tunneille silloinkin, kun heitä ei yhtään huvittaisi. Molemmat kertovat harjoittelevansa myös kotona.

Loikala myöntää, että treenaaminen ei suinkaan ole pelkkää hauskanpitoa. Tekniikoiden ja itseilmaisun oppiminen vaatii paljon kovaa työtä.

"Flamencossa oppii kestämään vastoinkäymisiä, tätä kun ei yksikään sielu opi hetkessä", Loikala vakuuttaa.