Fysioterapeutin näkökulma

Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymässä on erikoistuttu vaikeasti vammaisten, käyttäytymishäiriöisten tai muutoin erityistä hoitoa vaativien kehitysvammaisten henkilöiden hoito-, ohjaus- ja kuntoutuspalveluihin.

Fysioterapeutti Tiina Palsio työskentelee Peimarin palvelukeskuksessa jo kymmenettä vuotta. Aikoinaan valmistuttuaan Turusta terveydenhuoltoalan oppilaitoksesta hän teki ensin Turun Tyksissä sijaisuuksia eri osastoilla. Paimioon pyysi töihin tuttu fysioterapeutti, joka oli ollut ohjaajana työharjoittelussa.

Palsion mukaan riippuu opiskelijasta itsestäkin, millaiset valmiudet opinnot loppujen lopuksi antavat käytännön työhön. Mihin harjoittelupaikkaan menee ja millaisen ohjaajan saa siellä, on ratkaisevaa. Fysioterapeutin koulutuksessa kehitysvammaisuutta vain sivutaan. "Oppiminen jääkin käytännön jaksojen varaan ja meillä vasta viimeinen harjoittelu oli vapaavalintainen", Palsio toteaa.

Kehitysvammaisuuteen hän itse oli tutustunut kuitenkin jo oman suvun kautta. Valmistumisen jälkeen voi jatkokouluttautua. Halusin jotain lisää tähän kehitysvammatyöhön, koska niitä taitoja tarvitsin. Työnantaja mahdollisti Bobath-terapiakoulutukseen osallistumisen, Palsio kiittelee. Bobath on neurologisen asiakkaan fysioterapiaa. Palsion mukaan fysioterapeuteille on tarjolla runsaasti erilaisia jatkokoulutuksia: "Perustyötäkin pitäisi ehtiä tehdä välillä!"

Työnkuva

Asiakkaiden kuntoutuksesta huolehtiminen sisältää varsinaisen asiakkaan kanssa tehtävän fysioterapian lisäksi myös apuvälineasioiden hoitamista ja henkilökunnan ohjausta.

Palsio toivoo, että kuntoutus nähtäisiin arjen toimintojen tukemisena ja asiakkaan lähipiirissä tapahtuvaksi, sillä perheiden ja muiden läheisten, kuten osaston työntekijöiden merkitys on tärkeä kuntoutuksessa. "Vierastan terapeutin roolin korostamisesta, ennemmin meidän tulisi pyrkiä tekemään itsemme tarpeettomiksi."

Fysioterapeutti tekee yhteistyötä myös hoitohenkilökunnan kanssa, koska kuntoutus tapahtuu nimenomaan osastolla arjen askareiden yhteydessä. Asiakkaille tehdään yksilöllisiä apuvälineitä, kuten ortooseja ja erityisjalkineita. Aloite apuvälinetarpeen arvioimiseksi tulee usein henkilökunnalta, joskus omaiselta. Fysioterapeutti arvioi, osallistuu apuvälineiden sovitukseen, tarvittavien muutostöiden suunnitteluun ja tuotteen valintaan, usein yhdessä osaston henkilökunnan ja asiakkaan omaisen kanssa. Lisäksi tämä laatii hankintaesityksen, tilaa apuvälineen, on läsnä luovutuksessa ja opastaa käytössä, tekee yhteistyötä korjaus- ja huoltopuolen kanssa sekä vastaa tarvittaessa apuvälineisiin liittyviin tiedusteluihin.

Fysioterapeutti on useimmiten asiakkaan mukana apuvälineisiin liittyvillä poliklinikkakäynneillä sekä apuvälineen arviointi-, mitanotto- ja sovituskäynneillä apuvälinealan yrityksissä. Apuvälineiden hankinta vie paljon työaikaa, mutta on asiakkaille hyvin merkittävä apu. Työhön kuuluu myös se, että omaiset voivat halutessaan pitää yhteyttä fysioterapeuttiin ja kysellä kuulumisia, työntekijän kännykkänumero on käytettävissä.

Palsio tapaa viikoittain 11-vuotiaan Viivi-Emine Kilicarslanin, noin tunnin kerrallaan. Fysioterapialla ylläpidetään Viivin omaa lihasaktiviteettia ja tuotetaan mielihyvää mm. tarjoamalla tunto-, asento- ja liikekokemuksia. Liikkeet rentouttavat ja siten tehostavat hengitystä. Vaikka fysioterapia on aika passiivista, sen ei tarvitse olla tylsää, Viivi näyttää milloin nauttii ja mistä ei pidä, leveä hymy palkitsee.

Pelkästään asentojen vaihtelulla ja kosketuksella vaikutetaan moniin osa-alueisiin. Lämmittelyn ja venyttelyiden jälkeen Viivi voi tuen avulla toimia seisoma-asennossa, josta hän nauttii erityisesti. Palsio ynnää, että uusia terapiamenetelmiä voi soveltaa kehitysvammapuolellekin. Esimerkiksi neuraaliskudoksen mobilisaatiota on se, kun hän lantiosta kevyesti ravistamalla saa selkärankaan aaltomaista liikettä, joka liikuttaa pikkaisen selkärangan nikamia ja hermokudosta. Jäykkien nivelten, heikosti tai ei lainkaan aktivoituvien lihasten sekä selkäytimen ja hermojen pienikin rytminen liike ja venyminen lisää alueen verenkiertoa ja tuntuu useimmista rentouttavalta.

Laitosasiakkaiden kanssa fysioterapia on useimmiten liikuntakyvyn ja muun toimintakyvyn ylläpitämistä. Vaikka toimintakyky olisi heikkenemässä, eikä parempaan suuntaan mahdollisuuksia, fysioterapia on hyväksi. Palsio kertoo, että fysioterapia-alalle tulee jatkuvasti uutta tutkimustietoa: "Muun muassa neurologisen asiakkaan kuntoutumiseen liittyen nähdään nykyisin enemmän mahdollisuuksia aivojen kyvyssä uusiutua, koska tiedetään tarkemmin mihin se perustuu."

Opiskelijat tuovat harjoitteluiden myötä uusia tuulia työpaikoille. "hyvä, kun he kyselevät, niin joutuu itsekin ottamaan selvää."

Palsio toteaa lisäksi, että erilaisten ammattiryhmien yhteistyötä on nyt enemmän: "Esimerkiksi meillä on autismityöntekijä, joka on erikoistunut vuorovaikutusasioihin ja kommunikaation edistämiseen. On olemassa erilaisia tahoja, joita voi nyt helpommin konsultoida." Lisäksi ostopalveluita käytetään nyt enemmän, kuntayhtymä ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta esimerkiksi erilaisia terapioita, kuten ratsastusterapia.

Kenelle fysioterapiaa?

Kuka ja millä periaatteilla sitten saa fysioterapiaa? Palsio vastaa, että menettelyt voivat olla erityishuoltopiirikohtaisia: "Meillä osaston lääkäri ratkaisee viime kädessä, kuka saa fysioterapiaa, mutta usein arvio tehdään tiimityönä. Jokaisesta pitkäaikaishoidossa olevasta asiakkaasta tulisi olla palvelusuunnitelma. Suunnitelmaa varten kartoitetaan asiakkaan voimavarat ja mietitään mahdollista osallistumista päivätoimintaan, miten omatoimisuustaitoja kehitetään, millaisiin harrastuksiin pystyisi osallistumaan jne."

Palvelusuunnitelmaan kuuluu myös arvio terapioiden tarpeesta. Sitä varten tehdään laaja fysioterapeuttinen tutkimus ja tutustutaan samalla uuteen asiakkaaseen. Suunnitelmassa kuvataan mm. asiakkaan senhetkinen liikunta- ja muu toimintakyky sekä kirjataan suosituksia, esim. päivätoiminnasta, liikunta- ja muista harrastuksista, terapioista ja apuvälineistä.

Omaiset ovat usein mukana palvelusuunnitelmapalaverissa. Tapauskohtaisesti suunnitelma päivitetään tarvittaessa vuoden tai joidenkin vuosien päästä. Fysioterapeutti innostuu kertoessaan, mikä työssä on parasta: "Haasteellisuutta on keksiä, löytää ja pähkäillä ratkaisuja asiakkaalle. Hankalinta puolestaan on rajallisten resurssien priorisointi koko asiakaskunnalle. Se jää kuitenkin jää aika paljon omalle vastuulle."

Arvostus ja resurssit

Palsio toteaa, ettei palkka houkuttele alalle: "Kieltämättä, palkkaus kertoo jotain arvostuksesta. Verrattaessa koulutusta palkkaukseen, en ole tyytyväinen ja olenkin Tehyn tavoitteiden takana."

Mieluusti hän näkisi myös resurssiongelmaan ratkaisuja, sillä alimitoitusta on koko ajan: "Jotta voitaisiin toteuttaa kuntouttava työote vaativalle asiakaskunnalle, hoitohenkilökuntaa pitäisi olla enemmän. Työntekijät ovat päteviä ja koulutettuja, mutta heitä on liian vähän."

Tyytyväinen Palsio on erityishuoltopiirin itsenäisyyteen apuvälineasioissa: "Taloudellisiin resursseihin en ole täysin tyytyväinen, mutta määrärahaan on tulossa pientä korotusta jo ensi vuonna, ja toivottavasti seuraavinakin vuosina. Meidän omat arviot otetaan huomioon, hinta ei ole ainut hankintaan vaikuttava tekijä, eikä tarvitse haalia isoja määriä tuotteita, vaan voidaan räätälöidä."

Tulevaisuutta Palsio katsoo avoimin mielin: "Välillä täytyy saada tehdä työtä erilaisen asiakaskunnan kanssa". Kuntasektorilla on hyvä mahdollisuus tehtävien vaihteluun, Palsio on tehnyt sijaisuuksia toisaalla ja käväisi vuoden yksityispuolellakin.

"Vastavalmistuneita fysioterapeutteja on paljon, eikä työvoimapulaa vielä ole. Lyhyisiin sijaisuuksiin on kylläkin hankalampi saada työntekijää, etenkään kehitysvamma-alalle. Erityisosaaminen ja työkokemus ovat kuitenkin kysyttyjä ja työnantajan pitää olla valmis jatkokouluttamaan ja perehdyttämään vastavalmistuneita ja jo pidempään työssä olleita", Palsio toivoo.

Teksti: Verkkotoimittaja Soile Mottisenkangas