Hydrokefalia

Hydrokefalia tarkoittaa aivo-selkäydinnestekierron häiriötä.

Hydrokefalia ei ole itsenäinen tauti tai sairaus, vaan se on seurausta erilaisista aivoihin ennen syntymää tai syntymän jälkeen kohdistuvista vaurioista. Niitä ovat esimerkiksi aivojen kehityshäiriöt, tulehdukset, aivoverenvuodot, aivotraumat sekä aivokasvaimet.

Hydrokefalia voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa, jopa ennen syntymää tai vasta aikuisiällä. Aikuisilla tavataan nk. normaalipaineista hydrokefaliaa, jonka oireet poikkeavat monin tavoin varsinaisesta hydrokefaliasta.

Normaalipaineinen hydrokefalia saattaa oireilla mm. kävely-, muisti- ja virtsanpidätysongelmina. Hydrokefalian syy on henkilön ennusteen kannalta määräävin tekijä. Toimivan sunttisysteemin tai muun korjaavan toimenpiteen avulla hoidettu hydrokefalia ei välttämättä vaikuta juurikaan elämään.

Hydrokefalian aiheuttaa epätasapaino aivo-selkäydinnesteen tuotannossa ja takaisinimeytymisessä, jolloin aivokammiot laajenevat ja kallon sisäinen paine kohoaa. Jos aivo-selkäydinnesteen imeytyminen takaisin verenkiertoon on häiriintynyt, kyseessä on ns. kommunisoiva hydrokefalus. Jos taas kyseessä on aivo-selkäydinestekierron estyminen esimerkiksi vuodon, kasvaimen tai rakenteellisen poikkeavuuden seurauksena, kyseessä on ns. obstruktiivinen hydrokefalus.

Pienillä imeväisillä aivokammioiden kasvusta seuraa pään ympäryksen kasvun kiihtyminen. Isommilla lapsilla yleisiä oireita ovat päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu sekä karsastus ja tasapainovaikeudet.

Hydrokefalia-diagnoosin saa vuosittain Suomessa noin 50 lasta. Raskauden aikana voidaan huolellisilla, toistuvilla ultraäänitutkimuksilla ja tarvittaessa jopa sikiön magneettitutkimuksella selvittää sikiön hydrokefaluksen syytä ja seurata sen kehittymistä.

Hydrokefalian hoito

Yleisin hoito hydrokefalukseen on suntin asentaminen. Suntti on ihon alla kulkeva venttiilillä varustettu, yleensä silikoninen muutaman millimetrin paksuinen letku, jonka yläpää sijoitetaan sivuaivokammioon ja alapää vatsaonteloon. Suntin venttiilin tarkoituksena on estää nesteen virtaaminen väärään suuntaan ja säädellä nesteenvirtausta paineen perusteella.

Läppälaitteita on monenlaisia, mutta aluksi yleensä asetetaan avautumispaineeltaan matalapaineläppä, koska lapsi on pääasiassa vaakatasossa ja normaali aivopaine on matala. Kun lapsi oppii istumaan ja kävelemään ja on suuren osan päivästä pystyasennossa, vaihdetaan yleensä avauspaineeltaan ns. keskipaineinen läppä tai magneettisuntti, jossa avauspainetta voidaan säädellä ulkoisella laitteella tarvittaessa. Suntin sijasta voidaan joissakin tapauksissa suorittaa kolmannen aivokammion pohjan puhkaisu, jossa aivo-selkäydinnesteelle tehdään tähystyksellä uusi kanava tukkeutuneen tilalle.

Kaiken kaikkiaan hydrokefalus sinällään haittaa hyvin vähän lasten elämää. Monet lapset harrastavat aktiivisesti urheilua, osallistuvat erilaisiin kerhoihin ja käyvät partiossa. Alkuvaihe on usein pelottavin, samoin suntin toimintahäiriöihin liittyvät oireet ja tarvittavat toimenpiteet. Tasapainossa olevan hydrokefalian ja toimivan sunttisysteemin kanssa harmit nopeasti unohtuvat, ja arkipäivä sujuu kuten muillakin lapsilla.

Teksti: Suomen CP-liitto ry, 2/2011

Lisätietoa 

Suomen CP-liitto ry (www.cp-liitto.fi)
Malmin kauppatie 26
00700 Helsinki
P. (09) 5407 540

Tietoa hydrokefaliasta ja MMC:stä (www.myelon.info)

Hydrokefalia (www.kvtietopankki.fi)