Identiteetti, minäkuva ja itsetunto

Identiteetti

Identiteetillä tarkoitetaan yksilöllistä käsitystä omasta itsestä. Sen perustana ovat omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Identiteetin kehittymisen edellytyksenä ovat mahdollisuudet kokeilla erilaisia asioita, mahdollisuuksien näkeminen, ajatusten ja ajatusmaailmojen pohtiminen sekä mahdollisuus valita näiden väliltä.

Toisinaan identiteetti saattaa olla niin kutsuttu omaksuttu identiteetti. Tällöin ihmisen elämä rakentuu muiden asettamien odotusten suorittamisen ympärille. Tähän liittyy usein myös kyseenalaistamattomuutta, toisin sanottuna henkilö tekee kyseenalaistamatta sen mitä häntä pyydetään tai kehotetaan tekemään.

Vahvan ja kypsän identiteetin omaava ihminen sen sijaan tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämänalueilla. Tällöin identiteetistä löytyy myös joustavuutta ja muutostensietokykyä.

Minäkuva

Minäkuva eli minäkäsitys vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Se on käsitys omasta itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Minäkuva kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan, kun ihminen saa vuorovaikutuksessa muilta ihmisiltä palautetta omasta persoonastaan ja toiminnastaan.

Toisinaan ihmisellä voi olla kielteinen käsitys omista kyvyistään. Tämän seurauksena hän voi suhtautua elämään varauksellisesti, pelätä epäonnistumisia sekä vältellä erilaisia haasteita. Myönteinen minäkuva sitä vastoin antaa eväät suhtautua elämään avoimesti ja rohkeasti.

Kehitysvammaisten henkilöiden minäkuva ja käsitykset omasta itsestä voivat helposti muotoutua negatiivisiksi. Tähän voivat vaikuttaa esimerkiksi kokemukset siitä, että tulee vahvuuksien ja taitojen sijaan kohdatuksi ensisijaisesti omien rajoitteidensa kautta. Usein kehitysvammaisilla henkilöillä on rajalliset mahdollisuudet kokeilla ja oppia uusia asioita sekä kehittyä. Monilla elämän- ja onnistumisen kokemukset ovat saattaneet jäädä hyvin vähäisiksi.

Itsetunto

Itsetunto eli omanarvontunne kertoo siitä, millä tavoin ihminen itse arvostaa itseään. Se on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Itsetunto voi olla myös tilannesidonnaista. Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat totuudenmukainen minäkuva, jolloin ihminen tietää omat vahvuutensa, mutta kykenee samaan aikaan tunnistamaan myös omia heikkouksiaan.

Hyvään itsetuntoon liittyy itsenäisyys omaa elämää koskevissa ratkaisuissa ja käsitys siitä, mitä itse kulloinkin haluaa. Tällöin kykenee elämään omaa elämäänsä haluamallaan tavalla, loukkaamatta kuitenkaan muita ihmisiä sekä sietämään myös elämässä vastaan tulevia epäonnistumisia ja pettymyksiä.

Heikko itsetunto puolestaan on yhteydessä esimerkiksi masennukseen, ahdistuneisuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin. Mikäli kehitysvammainen henkilö kärsii huonosta itsetunnosta, on tärkeää purkaa tämä havainto auki. Mitä tarkoittaa konkreettisina asioina, että Maijalla on huono itsetunto? Millaisissa tilanteissa se näkyy ja miten?

Kun tiedetään, miten huono itsetunto Maijan kohdalla ilmenee ja mitä se hänen elämässään tarkoittaa, voidaan asiaan tarttua konkreettisin toimenpitein. Esimerkiksi mikäli Maija ei uskalla tuoda omaa mielipidettään esiin palvelusuunnitelmapalaverissa, voidaan häntä tukea vaikkapa kirjoittamaan, piirtämään tai jollain muulla tavalla havainnollistamaan ajatuksensa käsiteltävästä asiasta etukäteen.