Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen

Kaikilla ihmisillä on oikeus itsemääräämiseen. Myös erityishuoltoa ja palveluja toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä erityishuollossa olevan henkilön kanssa.

Toisinaan kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan. Näin voi olla esim. tilanteessa, jossa henkilö itsemääräämisoikeuttaan käyttäessään aiheuttaisi vakavaa vaaraa joko itselleen tai muille.

Itsemääräämisoikeuden rajoittamisen tulee aina perustua lakiin. Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta säädetään tarkemmin laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvistä rajoitustoimenpiteistä säädetään myös 10.6.2016 päivittyneessä kehitysvammalaissa. Katso myös Itsemäärämisoikeus ja lainsäädäntö.

Itsemääräämiskykyiseen henkilöön ei kehitysvammalain nojalla saa kohdistaa mitään rajoitustoimenpiteitä.

Aina viimesijainen keino

Rajoitetoimenpiteisiin turvautuminen on aina viimesijainen keino. Ennen kuin rajoitetoimenpiteisiin turvaudutaan, on henkilökunnalla ja toimintayksiköillä aina velvollisuus etsiä muita keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Henkilökunnan ammattitaidolla ja vuorovaikutustaidoilla on itsemääräämisen toteutumisen kannalta erittäin suuri merkitys.

Vähimmän rajoittamisen periaate

Jos rajoitetoimenpiteen käyttöön joudutaan turvautumaan, tulee aina noudattaa vähimmän rajoittamisen periaatetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aina käytettävä lievintä mahdollista rajoitustoimenpidettä ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Tilanteen ratkaisemiseksi on käytettävä sellaisia keinoja, jotka auttavat tilanteen ratkaisemissa mutta rajoittavat henkilön itsemääräämisoikeutta niin vähän kuin mahdollista. Toisin sanoen, ei ole mahdollista valita ”järeämpää” rajoittamisen keinoa varmuuden vuoksi.