Itsemääräämisoikeus arjessa

Itsemääräämisoikeus on osa jokapäiväistä elämää. Apua ja tukea tarvitsevien ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen arjessa on usein riippuvainen siitä, millä tavoin apua ja tukea tarjovat organisaatiot ja niissä työskentelevä henkilökunta toimivat.

Lähtökohtaisesti arjessa on etsittävä tasapainoa itsemääräämisoikeuden maksimoinin ja terveyden turvaamisen välillä. Keskeistä on tunnistaa, milloin edellytykset itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen täyttyvät ja milloin eivät. Esim. omaisuuden pois ottaminen, liikkumisen estäminen tai yhteydenpidon rajoittaminen ovat kaikki ihmisoikeusloukkauksia. Lisäksi ne saattavat olla rikoslain nojalla rangaistavia tekoja, ellei niihin ole lakiin perustuvaa valtuutusta.

Kehtiysvammaisella ihmisellä on itsemääärämisoikeuden ohella myös oikeus tarvitsemaansa apuun ja tukeen. Häntä ei siis voida itsemääräämisoikeuden nimissä jättää ilman hänen tarvitsemaansa apua ja tukea. Jos esimerkiksi tiedetään, että henkilö on välittömästi ulko-ovesta lähtiessään hengenvaarassa, ei häntä voida päästää lähtemään yksin. Tällöin kyseessä on laiminlyönti, vaikka henkilö itse kuinka haluaisi lähteä ja käyttää näin itsemääräämisoikeuttaan.

Kaikenlainen rankaiseminen on kiellettyä, ja siihen on oikeus ainoastaan oikeuslaitoksella.

Periaatteita itsemääräämisoikeuden toteutumiseen asumispalveluyksiköissä

  • Asukkailla on oltava todellinen mahdollisuus päättää itseään koskevista asioista ja tehdä omat valintansa.
  • Itsemääräämisoikeus koskee kaikkia ihmisiä ja ulottuu myös jokapäiväisiin toimiin.
  • Kustannukset tai tarkoituksenmukaisuuskysymykset eivät voi ohittaa asukkaiden oikeutta itsemääräämiseen.
  • Äärimmäistä itsemääräämisoikeuden rajoittamista ovat vapaudenriisto ja muu puuttuminen henkilön koskemattomuuteen.

Itsemääräämisoikeus ja päivärytmi

Asukkaan päivärytmin on määräydyttävä asukkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Asukkaan tulee voida vaikuttaa ylösnousu- ja nukkumaanmenoaikaansa sekä siihen milloin hän syö tai peseytyy. Luonnollisesti arjen velvollisuudet, kuten töissä käyminen tai opiskelu, vaikuttavat päivärytmiin.

Asukkaan peseytymis- tai ruokailuaikojen pitää määräytyä hänen oman tarpeensa, ei asumisyksikön henkilökunnan tarpeiden tai organisaation toimintakäytäntöjen, mukaan.

Jos asukas ei pääse peseytymään niin usein kuin kokee tarpeelliseksi tai hän joutuu odottamaan kohtuuttoman kauan saadakseen apua vessassa käymiseen tai sängystä nousemiseen, kyseessä ei ole ainoastaan valinnanvapauteen liittyvä ongelma. Tällöin on huomioitava erityisesti esim. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen 15 artikla, jossa kielletään mm. epäinhimillinen kohtelu.

Asumisyksikön henkilöstömitoituksen, työvuorosuunnittelun ja toiminnan tulee rakentua niin, että se mahdollistaa asukkaiden yksilölliset valinnat ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen.

Itsemääräämisoikeus ja elintavat

Asukkaan on voitava itse päättää omista elintavoistaan. Lähtökohtaisesti kaikilla ihmisillä on esim. oikeus päättää, ottavatko he riskejä elämässään vai eivät. Tämä koskee muun muassa elintapoja. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi aidosti, asukkaiden on saatava halutessaan noudattaa yleisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi katsottuja elintapoja. Toisen puolesta päättäminen, hyvästä tarkoituksesta huolimatta, on aina oikeuksiin puuttumista.

Tarkoituksena ei ole asukkaiden heitteillejättö. Asukkaan on saatava tukea, jos hän haluaa muuttaa elintapojaan. Tiedon antaminen elintapojen vaikutuksista tarvittaessa vahvistaa asukkaan itsemääräämisoikeutta, ei heikennä sitä.

Asukkaan elintapoihin voi olla välttämätöntä puuttua, jos hän ei ymmärrä elintapojensa seurauksia ja vahingoittaa niillä vakavasti terveyttään. Tällöin puuttumisen on tapahduttava mahdollisimman hyvässä yhteisymmärryksessä asukkaan kanssa. Samalla on huomioitava asukkaan oikeus turvallisuuteen ja terveyteen (vrt. YK-sopimuksen 14 artikla).

Itsemääräämisoikeus ja asukkaan kuuleminen

Asukkaan mielipidettä on kuultava kaikissa häntä koskevissa asioissa. Hänen on lähtökohtaisesti voitava itse päättää itseään koskevista asioista. Ellei asukas voi päättää itsenäisesti asioistaan, hänen päätöksentekoaan on tuettava, mielipidettään on selvitettävä tai häntä on kuultava asianmukaisesti asia, tilanne ja kulloinkin sovellettava lainsäädäntö huomioon ottaen. Näin on tehtävä riippumatta siitä, mitä kommunikaatiokeinoja asukas käyttää tai miten hankalaa hänen kuulemisensa saattaa henkilökunnan mielestä olla esim. vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen takia.

Asukkaan mielipide häntä itseään koskevissa asioissa on aina otettava huomioon.

Itsemääräämisoikeus ja tarvittava apu sen toteuttamiseen

Asukkaalla on oltava käytettävissään niin paljon apua, että hän voi aidosti toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan.

Ei riitä, että asukkaan ihmisoikeuksia ei aktiivisesti rajoiteta. Ihmisoikeuksien passiivinen rajoittaminen on yhtä lailla rajoitustoimi. Jos asukkaan itsemääräämisoikeus, oikeus osallisuuteen ja muut oikeudet eivät toteudu riittämättömän avun, puuttuvien apuvälineiden ja kommunikaatiokeinojen tai muun sellaisen syyn takia, kyseessä on ihmisoikeuksien rajoittaminen.

Henkilökunta tulee mitoittaa niin, että asukas voi käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja elää haluamallaan tavalla. Asukkaalla on oltava käytettävissään riittävät apuvälineet, kommunikaatiokeinot, apu ja ohjaus, jotta hän voi toteuttaa oikeuksiaan.

Jatkuva ryhmässä toimiminen johtaa laitosmaisuuteen, sillä ryhmämuotoisessa toiminnassa on yleensä mahdotonta huomioida kaikkien ryhmän jäsenten itsemääräämisoikeutta. Samoin avun jonottaminen jopa jokapäiväisiin toimiin on laitosmainen rakenne, joka ei toteuta itsemääräämisoikeutta eikä osallisuutta.

Itsemääräämisoikeus ja asukkaan kanssa tehtävät sopimukset

Asukas ei voi sopimuksella pätevästi luopua ihmisoikeuksistaan.

Ei voida esimerkiksi sopia, että asukas sitoutuu pakkotoimien uhalla rajoittamaan itsemääräämisoikeuttaan. Sen sijaan asukas voi tehdä vapaaehtoisen suunnitelman esim. elintapojensa muuttamisesta yhdessä henkilökunnan kanssa. Tällöin asukkaan tulee saada tukea tekemänsä vapaaehtoisen suunnitelman toteuttamiseen.

Asukasta ei saa rangaista suunnitelman epäonnistumisesta.

Oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä

Kaikilla ihmisillä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. OIkeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä, eikä toista voi olla ilman toista. Ihmisellä ei voi olla pelkkiä oikeuksia ilman velvollisuuksia, mutta ei myöskään pelkkiä velvollisuuksia ilman oikeuksia.

Kehitysvammaisen henkilön voi olla vaikea hahmottaa omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, jos hänellä ei juurikaan ole kokemusta yhteiskunnassa toimimisesta ja erilaisista "pelisäännöistä". Tärkeää on, että oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät asiat käydään läpi yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa ja häntä autetaan ymmärtämään niitä.

Kehitysvammaisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää esim. kerrostaloasukkaan velvollisuuksia, jos hän ei ole koskaan asunut kerrostalossa tai edes omassa asunnossa. Jos henkilö saa ensimmäistä kertaa elämässään palkkatyön, ei hänellä ole vielä kokemusta siitä, mitä työntekijän velvoitteisiin kuuluu.

Lisätietoa