Jalkapallo

Jalkapallo on taitolaji. Kaikki alkaa pallonkäsittelystä. Pyöreän pelivälineen kanssa on tultava tutuksi. Ensimmäisiä harjoituksia on pudottaa pallo ja antaa sille jalalla napakka isku.

Nurkan kentällä Helsingissä valmentaja Pekka Leisti kuljettaa palloa taitavasti pois maalilta. Leena Uitto yrittää tavoittaa palloa, mutta ei aivan onnistu saamaan pelivälinettä haltuunsa. Noora Hakala tulee takavasemmalta ja anastaa pallon mukaansa. Muutama askel, potku ja siellä se on. Maali!

Kentällä pallotteleva tyttöryhmä on ainoa laatuaan Suomessa. Missään muualla juuri tytöille ei ole tarjolla erityisjalkapallojoukkuetta. Leistin mukaan oma joukkue on tarpeen, koska jokainen pelaajista tarvitsee aivan omanlaistaan ohjausta. Muissa tyttöjoukkueissa juuri näiden pelaajien ainutlaatuiset ominaisuudet voisivat jäädä muiden varjoon.

Kehitysvammaohjaajana työskentelevä Leisti on valmentanut monenlaisia ryhmiä eri lajeissa. Hänellä on 20 vuoden vankka kokemus takanaan.

"Jalkapallo on hyvä laji, koska siitä on helppo aloittaa. Kynnys on matala. Joukkuepeli kehittää sosiaalista kanssakäymistä. Säännöt taas luovat rajat ja samat säännöt pätevät jokaiseen pelaajaan. Toivoisin, että tytöt oppisivat tykkäämään jalkapallosta."

Rentoihin pelivarusteisiin sonnustautuneet Heidi Sillanpää ja Leena Hovi ovat ainakin kehittäneet Nurkan kentällä jo sosiaalisia taitojaan. Tytöt istuvat maassa ja supisevat keskenään. Siinä hiotaan selvästi uutta yllättävää taktiikkaa, josta valmentajalla ei ole aavistustakaan.

Peli kehittää kurinalaisuutta

Vanhemmat seuraavat tyttäriensä pallottelua auringossa kylpevän kentän varjoisassa katoksessa. Riitta Hovi kertoo koko nelilapsisen perheen harrastavan jalkapalloa. Ilo oli yhteinen, kun Leena-tyttärellekin löytyi oma joukkue. Äiti joutui valitettavasti luopumaan hauskasta lajista polvivamman takia.

Vanhemmat kehuvat jalkapalloharrastuksen etuja. Pallon perässä tulee juostua kuin huomaamatta. Peli kehittää sosiaalisia taitoja ja kurinalaisuutta. Heidin isä Jukka Sillanpää harmittelee, että urheiluseurat tarjoavat harvoin lajeja erityislapsille.

"Hyvin harvoin seuroihin otetaan erityislapsia mukaan. Olemme itse soittaneet vaikka kuinka moneen seuraan. Kaikki on hyvin siihen saakka, kunnes selviää, että kyseessä on hieman erilainen lapsi. Silloin sanotaan hyvin pian, että ei kiitos."

Nyt Jukka Sillanpää seuraa tyytyväisenä tyttären toimia kentällä. Isän mukaan jalkapallo opettaa keskittymistä. Lasten mielenkiinto suuntautuu yleensä helposti johonkin muuhun asiaan ja se varsinainen tekeminen unohtuu.

Tyttöjen erityisjalkapallojoukkueen dynamo on Arzu Caydam-Lehtonen. Hän toimii Puistolan Urheilijoiden tyttö- ja naisjaostossa toisen joukkueen edustajana. Idea uudesta joukkueesta syntyi, kun Arzu näki ilmoituksen Suomen kehitysvammaisten liikunta ja urheiluyhdistyksen jäsenlehdessä Special Olympics jalkapalloviikko -tapahtumasta. Äiti halusi oman kehitysvammaisen tyttärensä myös kentälle pelaamaan.

Toinen tytär on pelannut jalkapalloa jo pitempään. "Ajattelin, että tytöille pitää saada oma joukkue ja otin asian meidän jaostossa puheeksi. Siitä se lähti. Tämä on hauska harrastus. En tosin itse pelaa, mutta olen mukana huoltojoukoissa."