Nimi: Lotta Björkgren
Ikä: 22
Oppilaitos: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö
Koulutus: Sosionomiopiskelija, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto

Lotta Björkgren meni ylioppilaskirjoitusten jälkeen töihin erityisluokalle. Puolitoista vuotta kestäneen työsuhteen aikana hän seurasi iltapäivähoidossa ohjaajia, joilla oli sosionomin koulutus.

"Tällä tavalla sain tietoa sosionomin tehtävistä. Toinen kimmoke alan opintoihin olivat kaverini, jotka opiskelivat Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Kun aloitin opinnot, olin jo päättänyt, että sisällytän opintoihini vammaisuusjakson. Siihenkin sain kipinän erityisluokalla työskennellessäni", Björkgren kertoo.

"Antoisinta ja mielenkiintoisinta ovat olleet ammatilliset opinnot eli vammaisuus-opintokokonaisuus. Meitä oli aika pieni porukka, jolloin jäi aikaa keskusteluille ja pohdinnoille. Ne ovat tärkeitä, koska usein meillä voi olla erilaisia ennakkoluuloja kehitysvammaisia ihmisiä kohtaan, ja niistä on hyvä puhua."

Lotta Björkgren kokee saaneensa opinnoissaan kattavan tietopaketin vammaisalalta – käytännön kokemusta tarvitaan kuitenkin lisää. Hän on tehnyt kolme harjoittelua, joista yksi oli vammaisalalla, päiväkodin integroidussa erityisryhmässä.

"Pidin tuosta työyhteisöstä, se toimi todella tavoitteellisesti. Opin paljon päiväkodin henkilökunnalta, terapeuteilta ja lapsilta. Tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin valmistuttuani työskennellä erityislasten tai -nuorten parissa."

Lotta Björkgren on havainnut, että kehitysvamma-alalla riittäisi myös kehitettävää.

"Yksi alue on palvelut, niiden saatavuus ja niistä tiedottaminen. Esimerkiksi tilapäishoidossa on puutteita. Toinen asia on vanhempien ja perheiden tukeminen. Vanhempien hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää, sillä vanhempien hyvinvointi heijastuu koko perheeseen. Myös perheen vammattomat lapset tarvitsisivat enemmän tukea", Björkgren pohtii.