Nimi: Suvi Kääriäinen
Ikä: 24
Oppilaitos: Satakunnan ammattikorkeakoulu
Koulutus: sosionomiopiskelija, erityisryhmien sosiaalipalvelut

Suvi Kääriäisen äiti toimi aikoinaan Down-tytön tukihenkilönä. Lapsena samanikäiset tytöt viettivät usein viikonloppuja yhdessä. Ensimmäinen kimmoke työskennellä kehitysvammaisten parissa tuli kuitenkin vasta lukion jälkeen, kun Kääriäinen oli työmarkkinatuella harjoittelussa vaikeimmin kehitysvammaisten koulussa (EHA 2) Kotkassa. Työ tuntui haastavalta ja mielenkiintoiselta.

"Muutin Kotkasta Poriin opiskellakseni kehitysvamma-alaa. Sosionomin opinnot tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta. Valitsin ensimmäisenä syksynä suuntautumisvaihtoehdoksi erityisryhmien sosiaalipalvelut (nykyisin: erityisryhmien ohjaus), koska vammaisala kiinnosti. Noin neljännes opiskelijoista valitsi tuolloin saman suuntautumisvaihtoehdon."

"Opinnoissa on ollut mielenkiintoisinta vierailevat luennoitsijat kentältä, kuten esimerkiksi toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Lääkehoitokin oli mielestäni tosi hyvä kokonaisuus. Minulla riittää vielä oppimista, mutta uskon että käytännön työelämä opettaa sen, mitä en vielä tiedä," Kääriäinen miettii.

Valmistuttuaan Suvi Kääriäinen haluaisi työskennellä asumisyksikössä – mieluiten kotikaupungissaan Kotkassa. Aikanaan hän toivoo etenevänsä pidemmälle, kuten avopalveluihin ohjaajaksi. Johtajuuskaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Kääriäisen mielestä on tärkeää saada alalle ammattitaitoisia työntekijöitä.

"Toivoisin, että vammattomien ihmisten asenteet kehitysvammaisia ja kehitysvamma-alaa kohtaan muuttuisivat myönteisemmiksi. Esimerkiksi lasten ja nuorten pariin hakeutuneet tulevat usein tekemisiin kehitysvammaisten ihmisten kanssa työelämässä. Monille eri aloille tarvittaisiin ammattitaitoista henkilökuntaa kehitysvammaisten ihmisten pariin."