Nimi: Arja Törnroos
Ikä: 44
Oppilaitos: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö
Koulutus: Sosionomiopiskelija, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto

Arja Törnroos työskenteli optikkona parikymmentä vuotta. Eräänä päivänä hän huomasi lehdessä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin näkövammaisdiakonia. Törnroos oli ollut työssään tekemisissä Näkövammaisten Keskusliiton kanssa, ja hänen kiinnostuksensa heräsi. Mitä vaaditaan, jotta paikkaa voisi hakea?

"Työpaikkaan vaadittiin diakonin koulutus, jonka voi Helsingissä hankkia Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Aloitin opinnot siellä. Sosionomi-diakonin opinnoissa olen suorittanut laajan vammaisuusjakson. Tähän minua on motivoinut mm. kehitysvammainen serkkuni: vammaisuus on minulle hänen kautta tuttu asia", Törnroos kuvailee.

Arja Törnroos pitää opintojensa hyvänä puolena sitä, että asioita käsitellään monipuolisesti ja opettajat ovat päteviä.

"Kaipaisin kuitenkin nykyistä enemmän uutta tietoa ja asiantuntijaluentoja ulkopuolisilta tahoilta. Esimerkiksi Kehitysvammaliitto voisi käydä pitämässä luennon, jossa se esittelisi toimintaansa. Tietoa ja kanssakäymistä tarvittaisiin, jottei koettaisi vammaisuutta asiana vieraaksi. Soisin myös, että vammaisuus-opintokokonaisuus pystyttäisiin järjestämään joka vuosi."

Törnroos on ollut harjoittelussa Aula-työkodissa ja Näkövammaisten Keskusliitossa. Parhaillaan hän harjoittelee koulussa maahanmuuttajaoppilaiden parissa. Kun hän vuoden päästä valmistuu, hän näkisi itsensä mielellään töissä näkövammaistyön diakonina – tosin monta vaihtoehtoa on vielä auki.

Kun tältä päättäväiseltä naiselta kysyy, mitä hän haluaisi muuttaa vammaisalalla, vastaus tulee viipymättä:

"Vammaistyö on liian huonosti palkattua. Palkkoja on nostettava, jos halutaan pitää ammattitaitoiset ja koulutetut ihmiset alan töissä. Tällä hetkellä alan henkilökunta vaihtuu koko ajan. Vaikka kutsumus on tärkeää, pelkällä hyvällä sydämellä ei elä", Arja Törnroos kiteyttää.