Nimi: Zoltan Gubis
Ikä: 36
Oppilaitos: Diakonia-ammattikorkeakoulu
Koulutus: Maahanmuuttajille suunnatut orientoivat opinnot osana hoitotyön ja sosiaalialan koulutusohjelmaa, sosionomi AMK

"Olen eurooppalainen"

Unkarilainen Zoltan Gubis opiskelee Suomessa kehitysvamma-alalle. Kokemus halusta auttaa ihmisiä tuli ensimmäisen kerran nuorena siviilipalveluksessa kotikylän sairaalassa. Hoito-ala tuntui luontevalta, mutta Gubis päätyi opiskelemaan kaupalliselle alalle merkonomiksi.

Vuosia myöhemmin hän haki Yhdysvaltoihin kansainväliselle vapaaehtoistyöleirille. Päästäkseen leirille ohjaajaksi hän hankki kokemusta paikkakuntansa päiväkodissa. Kolme kertaa viikoittain päiväkodissa työharjoittelussa käydessään hän tapasi 14-vuotiaan autistisen pojan. Pojan vanhemmat kertoivat aikovansa perustaa yksityisen keskuksen kehitysvammaisille lapsille ja hakivat keskukseen hoitajaa. Ulkomailta leiriltä palattuaan Zoltan Gubis palkattiinkin uuteen keskukseen, jossa hän työskenteli pari vuotta, palaten kesäisin leireille ohjaajaksi.

Rakkaus toi Zoltan Gubisin Suomeen vuoden 2004 talvella. "Halusin jatkaa työtä sosiaali- ja hoitoalalla, olin ensin Helsingissä vapaaehtoistoimijana Kehitysvammatuki 57:n ystävätuvassa. Selvitin sitten mitä opiskelumahdollisuuksia on." Aktiivinen mies toimii edelleen vapaaehtoistyössä, saman järjestön uudessa Keharikaveri-projektissa.

Suomen kielen kurssien jälkeen Diakonissaopistolla Zoltan Gubis opiskeli ensin maahanmuuttajille tarkoitetun 9 kuukautta kestävän valmistavan koulutuksen. Sen jälkeen hän haki ja pääsi sosionomin opintoihin ammattikorkeakoulun puolelle.

Kehitysvamma-alalle lisää opiskelijoita, miespuolisiakin

Kysyttäessä onko sukupuolella merkitystä, Zoltan Gubis vastaa, että sosiaali- ja hoitoalalla on miespula. "Se vaikuttaa siihen, että on erityisen tervetullut työharjoittelupaikoille, miehen roolimalli on tärkeää lapsille. Alalla on niin vähän miehiä, koska käsittääkseni naiset ovat enemmän tunneihmisiä. Oma vahvuuteni on tunteiden näyttäminen. Ehkä sain yksinhuoltajaäidiltäni herkkyyttä."

Zoltan Gubis miettii, miten saada lisää opiskelijoita valitsemaan kehitysvamma-ala: "Suurin osa opiskelijoista haluaa suuntautua lastentyöhön, olen ainoa, jota kiinnostaa vammaisala. Se voi johtua siitä, että opiskelijat eivät ole tutustuneet kehitysvammaisiin eivätkä tiedä mistä on kyse. Kehitysvammaisuus on laaja kirjo, pitäisi saada kokemuksia. Oma tahtoni on niin vahva, koska minulla on jo kokemusta ja tiedän mistä on kyse." Työharjoittelujaksoja on ollut Kallion ala-asteen autististen luokassa koulunkäyntiavustajan tehtävissä ja Rinnekodissa, josta sujuvaa suomea jo osaava Zoltan Gubis sai myös keikkatöitä.

"Opettajat ovat rohkaisevia ja kannustavia, viihdyn hyvin ja olen tyytyväinen, haluaisinkin kiittää koulu- ja työelämässä minut hyvin vastaanottaneita lämpimästi."

Opintoja on jäljellä vielä kolme täyttä lukukautta. Tulevaisuudessa Zoltan Gubisia kiinnostaa erityisesti kehitysvammaisten lasten kanssa työskentely ja harjaantumisopetus.

Teksti ja kuvat

• Verkkotoimittaja Soile Mottisenkangas