Kehitysvammaisen ihmisen elämänsuunta ja -tapa ovat usein kiinni siitä, miten lähi-ihmiset häntä kohtelevat ja miten palvelut on järjestetty.

Kehitysvammaisilla ihmisillä ei useinkaan ole aikuisen statusta samalla tavalla kuin muilla ihmisillä. Se voi johtaa tilanteisiin, jossa kehitysvammainen ihminen on ikuisen lapsen asemassa, eikä hän päätä asioista joihin hän kykenee yksin tai tuetusti.

Vammaisuus nähdään nykyisin ihmisoikeuskysymyksenä. Se velvoittaa lähi-ihmisiä etsimään ratkaisuja, esimerkiksi palvelujen järjestämisessä, jotka eivät sodi ihmisten yleisiä oikeuksia vastaan.

Meillä on isoja haasteita, esimerkiksi asumispalveluissa, koska kehitysvammaisella ihmisellä ei ole tällä hetkellä todellista mahdollisuutta valita asuinpaikkaansa ja asuinkumppaniaan.

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu tulla kohdelluksi itsenäisenä henkilönä, jolla on vapaus valita ja osallistua kansalaisena yhteiskunnan toimintaan. Tähän haasteeseen pyrkii vastaamaan yksilökeskeinen työote. Siinä etsitään ihmisen voimavaroja, ja se perustuu positiiviseen ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Vastaan tuleviin tilanteisiin etsitään ratkaisuja ja uskotaan kykyyn löytää niitä. Usein tarvitaan monia keinoja ja menetelmiä, jotta voidaan löytää ratkaisuja elämän erilaisiin tilanteisiin. Joissakin tapauksissa se voi vaatia kykyä hyväksyä myös epäonnistumisia lannistumatta niistä.

Yksilökeskeinen työote tarkoittaa työkulttuuria, jossa kaikki kohtelevat toisiaan yksilökeskeisesti:

1. persoonana, jossa on paljon hyvää ja voimavaroja
2. yksilönä, joka tietää mikä on itselleen hyvää ja tärkeää
3. yhteisömme jäsenenä, joka haluaa antaa oman panoksensa
4. henkilönä, joka tarvitsee toisten tukea
5. oppijana, joka oppii hyvistä onnistumisen kokemuksista