Kehitysvamma ja säännöllisestä lääkityksestä huolehtiminen
Missä määrin kehitysvammaista ihmistä voi vaatia huolehtimaan omasta, säännöllisestä lääkityksestään?
Tarkoitan esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa kehitysvammainen tietää/ ymmärtää lääkkeen ottamisen tärkeyden: "Kun otan lääkkeen, en saa kohtauksia ja voin hyvin".
Mutta jos kehitysvammainen ei syystä tai toisesta hahmota kunnolla esimerkiksi numeroita tai kellonaikoja, miten asumisyksiköissä varmistetaan, että henkilö ottaa oikean annoksen lääkettä oikeaan aikaan?
Hei,
Tähän kysymykseen on vaikea vastata "yleisellä tasolla", koska ihmisten taidot ovat hyvin vaihtelevia. On kuitenkin hyvä, jos itsenäisyyteen kannustetaan, ohjataan ja näitä taitoja harjoitellaan.
Asiat eivät usein tapahdu sormia napsauttamalla, vaan taitojen kartuttaminen vaatii harjoitusta. Taitoa on hyvä harjoitella ensin ohjaajan tai/ja omaisten kanssa, ja sitten jos asia alkaa luonnistua, voidaan kokeilla itsenäisempää toimintaa.
Varmastikin paras ohje on, että jokainen henkilö tekee "kykynsä mukaan". Jos henkilö ymmärtää lääkkeen merkityksen ja osaisi ottaa lääkkeensä itsenäisesti, lääkkeen oton voisi kytkeä johonkin muuhun arkirutiiniin. Lääkkeenottoaika olisi tällöin yhteydessä jonkin jokapäiväisen toiminnon kanssa. (esim. ruokailut) Silloin lääkkeenottoa ei tarvitse kytkeä kellonaikaan vaan se kulkee päivittäisten tapahtumien rinnalla. Itsenäistä lääkkeenottoa voidaan helpottaa jakamalla lääkeannokset esimerkiksi dosettiin. Myös hälyyttävää ajastinta voidaan käyttää lääkkeenoton muistutuksena.
Tässä asiassa ei kuitenkaan voi liikaa korostaa ihmisten yksilöllisiä taitoja. On ehdottoman tärkeää, että ennen itsenäistä lääkkeen ottoa saadaan varmuus siitä, että asia luonnistuu itsenäisesti - väärillä lääkeannoksilla voi olla kohtalokkaita seurauksia. Henkilökunta on aina viimekädessä vastuussa.
Ystävällisin terveisin,
verneri.netin toimitus