Kehitysvammaisen päihdeongelma

Hei,

Päihdeongelman luonne on haastava, olipa henkilöllä sitten kehitysvammaa tai ei. Ongelman hoito ja mahdollisten ratkaisujen löytäminen ovat pitkiä ja kärsivällisyyttä kysyviä prosesseja.

Päihdeongelman ratkaisemisessa kaikkein keskeisin tekijä, myös kehitysvammaisen henkilön kohdalla, on henkilö oma motivaatio ja halu muutokseen. Tämä on useimmiten myös se kaikkein vaikein kohta. Kun alkoholiongelma on jo kehittynyt, henkilö voi käyttää alkoholia tietäen ja ymmärtäen, että siitä on hänelle haittaa.

Mitään erityistä kehitysvammaisille suunnattua alkoholikuntoutusohjelmaa ei ole olemassa. Kehitysvammainen henkilö saa halutessaan apua A-klinikoilta, samalla tavalla kuin kaikki muutkin. A-klinikka ei voi kieltäytyä ottamasta kehitysvammaista henkilöä asiakkaakseen siksi, että henkilöllä on kehitysvamma. A-klinikka voi kuitenkin edellyttää, että henkilö on itse motivoitunut hoitoon ja raittiuteen.

Mitä tukeen tulee, pätevät samat perusperiaatteet niin kehitysvammaisille kuin vammattomillekin ihmisille. Esimerkiksi henkilön ympäristön suhtautumisesta tiedetään, että onnistunut vuorovaikutussuhde henkilön kanssa on yhteydessä hyviin hoitotuloksiin. Ympärillä olevien ihmisten tulisi välttää jyrkkää ja syyllistävää puhetta. Pahimmassa tapauksessa moralisointi ja tuomitseminen rikkovat välit kokonaan, ja henkilö jää yksin. Tästä syystä huolen ilmaiseminen ja avun tarjoaminen arjen käytännön asioissa voi olla parempi lähestymiskeino.

Tärkeintä on, että henkilöllä olisi ongelmistaan huolimatta elämässään ihmisiä, jotka välittävät, ovat tukena ja selvillä siitä, missä mennään. Hyvä periaate on pyrkiä säilyttämään päihdeongelmaisen henkilön kanssa tavanomaiset kanssakäymisen muodot. Tämä mahdollistaa tilanteesta perillä pysymisen ja asioiden seurannan.

Jos henkilö asuu esim. tuetusti, voidaan tilanteen seurantaa tehdä osana tukikäyntejä. Jos tukihenkilöllä on hyvä suhde asiakkaaseensa, näissä arkisissa kohtaamisissa voi hyvinkin päästä keskustelemaan myös päihteiden käyttöön liittyvistä asioista. Jos henkilö sen sijaan asuu täysin itsenäisesti, on tilanne vaikeampi. Tällöin kannattaa keskustella sosiaalityöntekijän ja/tai palveluohjaajan kanssa siitä, millaisia tukitoimia kunnalla mahdollisesti olisi tilanteeseen tarjota.

Kaikkein hankalin tilanne on silloin, jos omaa halua ja motivaatiota päihteiden käytön lopettamiseen ei ole. Tällöin olisi tärkeää keskittyä niihin asioihin, joiden kautta motivaatio voisi lähteä rakentumaan. Käsitellä voisi esim. seuraavia kysymyksiä:

• Mitä henkilö itse ajattelee itse alkoholikäytöstään?
• Millaista haittaa henkilö kokee alkoholinkäytöstään olevan? Millaisia ikäviä seuraamuksia henkilö itse näkee?
• Mihin asioihin henkilö itse haluaisi muutosta? Millaista muutosta?

On hyvin yksilöllistä, mistä motivaation kipinä ja halu muutokseen saattaa itse kullekin löytyä. Jollekin tarve muutokseen voi lähteä esim. oman terveyden parantamisesta, painonhallinnasta tai ulkonäöllisistä seikoista. Kannattaa pohtia, mikä juuri kyseiselle henkilölle voisi toimia.

Päihdelinkki-sivustolta löytyy apuja keskustelujen virittämiseen: http://www.paihdelinkki.fi/.

Myös esteettömän päihde- ja mielenterveystyön sivustosta voi olla apua: http://www.emppa.fi/etusivu/.

Päihdeongelmaisten omaisille apua tarjoaa esim. Al-Anon: https://www.al-anon.fi/.

Ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus