Mitä kommunikointi on?

Kommunikoinnilla tarkoitetaan tietoista vuorovaikutusta, jossa ihmiset ilmaisevat toisilleen ajatuksiaan, tietojaan, tarpeitaan ja tunteitaan.

Kommunikointi kehittyy vuorovaikutuksessa. Hiukan alle vuoden iässä lapsi oppii jakamaan huomionsa kohteen tietoisesti toisen ihmisen kanssa. Hän tarkistaa katseellaan, kiinnittääkö toinen huomionsa samaan asiaan kuin hänkin. Hän näyttää ja osoittaa asioita, esineitä ja tekemisiä toiselle ihmiselle. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että varhainen vuorovaikutus on kehittymässä tietoiseksi kommunikoinniksi.

Kehitysvammaisuuteen liittyy yleensä jonkinasteisia ongelmia vuorovaikutustaidoissa, puheen ymmärtämisessä tai puheen tuotossa. Häiriöstä tai sen syntytavasta riippumatta on olennaista, että ihmiseen suhtaudutaan kaikissa tilanteissa aitona kommunikointikumppanina. Onnistumisen kokemukset kannustavat välittämään ja vastaanottamaan viestejä mahdollisista vaikeuksista huolimatta.

Lue lisää vuorovaikutuksesta ja sen tukemisesta Papunetin sivuilta

Jos puhuminen tai puheen ymmärtäminen ei suju

Puhevammaisella henkilöllä tarkoitetaan kuulevia henkilöitä, joiden on vaikea ilmaista itseään puheen avulla ja/tai ymmärtää puhetta. Puheilmaisua tai puheen ymmärtämistä voivat vaikeuttaa esimerkiksi CP-vamma, kehitysvammat, kehitykselliset kielihäiriöt, neurologiset sairaudet ja aivovammat. Häiriöt ja vammat voivat olla synnynnäisiä tai vasta myöhemmin aivovaurion myötä kehittyneitä. Puheen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeudet voivat liittyä yleisen kehitystason heikkouteen tai kielen kehityksen erityisvaikeuteen.

Puheen tuoton ongelmat ovat erittäin tavallisia kehitysvammaisilla henkilöillä. Puheen kehityksen viivästymästä on kyse silloin, kun lapsi alkaa puhua ikätasoon nähden myöhään, mutta puheen kehitys saavuttaa nopeasti ikätason tuntuman. Pysyvämmistä tai laaja-alaisemmista kielen kehityksen ongelmista on kyse, kun kehitystaso ei saavutakaan ikätasoa. Laaja-alaisuus voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että puheen tuottamisen lisäksi myös puheen ymmärtäminen on vaikeaa.

Puheen tuottaminen voi häiriintyä monella eri tavalla. Puheen tuottamisen ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi epäselvänä puheena ja sananlöytämisen vaikeutena keskustelutilanteessa.

Puheen ymmärtämisen vaikeudet hankaloittavat olennaisella tavalla kommunikointia. Keskustelukumppanin saattaa olla vaikeampi huomata puheen ymmärtämisen vaikeuksia kuin puheen tuoton ongelmia. Puheen ymmärtämisen vaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi siten, että pidempien ja monimutkaisten lauseiden tai ylipäänsä puhutun kielen ymmärtäminen on vaikeaa.

Kommunikointia saattavat lisäksi vaikeuttaa näkö- ja kuulovammat sekä rakenteelliset epämuodostumat (esim. huuli- ja suulakihalkiot) ja lihassairaudet. Omat haasteensa kehitysvammaisen henkilön kanssa keskusteluun tuovat myös keskittymiskyvyn puute sekä vaikeudet omaksua sosiaalisen kanssakäymisen ja keskustelun sääntöjä.

Yhteinen kieli, yhteiset keinot

Puheen rinnalla kaikki ihmiset käyttävät esikielellisen kommunikoinnin keinoja kuten ilmeitä, eleitä, toimintaa, ääntelyä, naurua ja itkua. Esimerkiksi ihminen haukottelee, tai hakee tyynyn, kun on väsynyt ja haluaa nukkumaan.
Kielellisen kommunikoinnin keinoja ovat puhuttu ja kirjoitettu kieli sekä viittomat ja graafiset merkit. Graafiset merkit voivat olla valokuvia tai tietokoneella tulostettuja piirrettyjä kuvia (esim. piktogrammit, PCS:t, Rebukset). Kielellisessä kommunikoinnissa viestit ilmaistaan merkeillä. Merkit eivät ole tilanteeseen sidottuja, vaan ne tarkoittavat esinettä tai asiaa, joka on tapahtunut aikaisemmin, tulee tapahtumaan myöhemmin tai tapahtuu jossain muussa paikassa. Kielellinen kommunikointi edellyttää, että henkilö ymmärtää esineen tai asian sekä sitä vastaavan merkin.

Osa kehitysvammaisista ihmisistä kommunikoi esikielellisin keinoin. Jotkut taas käyttävät sekä esikielellisiä että kielellisiä keinoja. Sen sijaa kieliopillisesti hallitun kielen käyttäminen on monelle kehitysvammaiselle haastavaa. Kieliopillisesti hallitun kielen kuten puheen, kirjoittamisen, viittoma- ja blisskielen käyttäminen edellyttää merkin esittämän asian tai esineen yhdistämisen lisäksi mm. niiden kielioppisääntöjen omaksumista, joilla kielen lauseet rakennetaan. Esimerkiksi sanayhdistelmä ”Isi auto” on kielellistä kommunikointia, mutta ilmaisu ei ole kieliopillisesti täsmällinen. Viestin sisältö välittyy kuitenkin keskustelukumppanille, vaikkakin kumppanin tekemät tulkinnat vaikuttavat siihen, millä tavalla viesti ymmärretään.

Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi on yleisnimitys kommunikointikeinoille, joita käytetään puhutun kielen täydentämiseksi, tukemiseksi tai korvaamiseksi. Näitä keinoja käyttävät puhekyvyttömät tai vaikeasti puhehäiriöiset ihmiset sekä heidän yhteisönsä. Puhetta tukevat ja korvaavat keinot voivat olla esikielellisiä, kuten luonnollisia ilmeitä ja eleitä. Tavallisimpia keinoja ovat kuitenkin viittomat ja kuvat tai muut yhteisesti sovitut merkit. Mikäli henkilö pystyy lukemaan ja kirjoittamaan, puhetta korvaavana kommunikointikeinona voidaan hyödyntää luonnollisesti kirjoittamista ja kirjoittamisessa tarvittavia välineitä. Bliss- ja viittomakieli ovat puhetta tukevista ja korvaavista keinoista vaativimpia, koska niiden sujuva käyttö edellyttää kielioppisääntöjen omaksumista. Puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista käytetään lyhennettä AAC, joka tulee englanninkielisistä sanoista ”augmentative and alternative communication”.

Taito puhua ei takaa sitä, että kommunikointi olisi aina toimivaa. Onnistuneen viestinnän edellytyksenä on, että keskenään keskustelevat ihmiset käyttävät yhteistä kieltä, sellaista kommunikointikeinoa, jonka molemmat osaavat. Aidossa kommunikoinnissa molemmilla osapuolilla on välttämätön roolinsa.

Lue lisää kommunikoinnista Papunetin sivuilta

Kommunikoinnin kuntoutus

Kommunikoinnin kuntoutus perustuu tarkkaan arviointiin kommunikointihäiriön luonteesta sekä arvioinnin perusteella tehtävään yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan. Kommunikoinnin arvioinnin tekee puheterapeutti, joka toimii yleensä osana moniammatillistä tiimiä.

Kuntoutuksen alussa tehtävässä kokonaisarvioinnissa selvitetään mahdollisimman tarkasti kaikki tunnistettavissa olevat kommunikoinnin häiriön syyt. Vaikka taustalla oleva vaurio voidaan tunnistaa, sitä ei useinkaan pystytä korjaamaan. Sen aiheuttamaa haittaa voidaan kuitenkin usein lieventää kuntoutuksella. Kuntoutuksella tuetaan kommunikointia kuntoutujan jokapäiväisessä kommunikointiympäristössä.

Monet kieli- ja kommunikointihäiriöiset ihmiset tarvitsevat yksilöllistä lääkinnällistä kuntoutusta puheterapian muodossa. Puheterapia perustuu terapeutin ja asiakkaan kahdenkeskiseen työskentelyyn sekä yhteistyöhön asiakkaan lähi-ihmisten kanssa.

Puheterapiassa tavoitteena on asiakkaan kielellisten ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen. Erityisen tärkeää on myös se, että puheterapeutti ohjaa asiakkaan lähi-ihmisiä muuttamaan omaa käyttäytymistään siten, että vuorovaikutuksesta tulee puhevammaisen henkilön kanssa toimivaa.

Puhevammaisten tulkkipalvelu

Tulkkipalvelua voivat käyttää ihmiset, joiden on vaikea ilmaista itseään puheen avulla tai ymmärtää puhetta. Tulkkipalvelua voi käyttää kaikissa tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat ilman yhteistä kieltä tai kommunikointikeinoa. Puhevammaisten tulkkipalvelu voi olla viestien tulkkausta ja/tai tulkintaa. Tulkkipalveluun kuuluu myös kommunikoinnin avustaminen ja tukeminen. Tulkkipalvelua haetaan kunnan sosiaalitoimelta. Puhevammaisella ihmisellä on oikeus saada tulkkipalvelua vähintään 180 tuntia vuodessa. Tulkkipalvelun järjestäminen on kunnan velvollisuus. Puhevammaisten tulkilla on erikoisammattitutkinto.

Lue lisää puhevammaisten tulkkauspalvelusta Papunetin sivuilta

Miten huomioin kehitysvammaisen kommunikointikumppanin?

Kanssakeskustelijan rooli on merkityksellinen viestinnässä silloin, kun kommunikointikumppanilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä. Voit tukea vuorovaikutusta ja kommunikointia seuraavin tavoin:

• Selvitä, millä tavalla kumppani kommunikoi.
• Pyri rauhoittamaan ympäristö.
• Ole tilanteessa vastavuoroisesti läsnä.
• Odota ja anna tilaa aloitteille.
• Vastaa kumppanin kommunikointiin.
• Mukauta ilmaisua kumppanin kommunikointitarpeita vastaavaksi.
• Tarkista viestien tulkinta.

Joskus voi käydä niin, että kaikista yrityksistä huolimatta asia ei selviä. Tällöin asiaan voi palata toisella kerralla tai pyytää apua joltakulta, joka tuntee kommunikointikumppanin paremmin. Lähi-ihmisten taidot ja mukautumiskyky vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen ja siihen, millaiset mahdollisuudet heidän kumppaneillaan on osallistua yhteiseen tilanteeseen. Kukaan ei opi puhumaan, jos meille ei puhuta. Kukaan ei myöskään opi käyttämään AAC-keinoja, jos lähi-ihmiset eivät niitä käytä.

Lisätietoja:
Papunet

Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekin opassarja puhevammaisten ihmisten kommunikoinnin tukemisesta

Kirjallisuutta:
Tetzchner S. ja Martinsen H.: Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin, 1999.

Teksti:
Kaisa Laine, puheterapeutti, Kehitysvammaliitto/Tikoteekki, 16.5.2007