Keskenmeno

Keskenmenoja tapahtuu alkuraskaudessa kaikenikäisille naisille. Kaikista alkaneista raskauksista noin puolet menee kesken.

Valtaosa keskenmenoista tapahtuu aivan raskauden alkuvaiheessa, jolloin nainen ei itsekään välttämättä vielä tiedä olevansa raskaana. Tällainen varhaisvaiheen keskenmeno voi olla täysin oireeton tai ilmaantua esimerkiksi hieman myöhässä olevana ja normaalia runsaampana kuukautisvuotona.

Keskenmenon syyt

Noin puolessa varhaisvaiheen keskenmenoista on syynä alkiolla tai sikiöllä oleva yleensä sattumalta syntynyt kromosomipoikkeavuus. Muita keskenmenon syitä voivat olla esimerkiksi sikiön vaikeat rakenteelliset epämuodostumat tai napanuoran tai istukan kehityshäiriöt.

Lisäksi on olemassa äidistä johtuvia rakenteellisia (esimerkiksi kohdun rakennevika) ja hormonaalisia syitä. Myös äidillä oleva infektio tai krooninen sairaus voi olla keskenmenon taustalla.

Toistuvat keskenmenot

Toistuvasta keskenmenosta puhutaan silloin, kun naisella on ollut kolme tai sitä useampia keskenmenoja. Yhtenä mahdollisena syynä ovat tällöinkin sikiön kromosomipoikkeavuudet. Poikkeamat kromosomien lukumäärissä eivät yleensä ole perinnöllisiä. Sen sijaan osa rakenteellisista muutoksista voi olla peräisin jommaltakummalta vanhemmalta.

Jos toisella vanhemmalla on itsellään tasapainossa oleva kahden kromosomin osan välinen siirtymä eli translokaatio, se voi periytyä sikiölle epätasapainossa. Tämä voi aiheuttaa sikiölle niin vaikean kehityshäiriön, että raskaus usein keskeytyy jo varhaisvaiheessa.

Perinnöllisyysneuvonta

Jos keskenmenon syyksi todetaan kromosomipoikkeavuus, arvioidaan perinnöllisyysneuvonnassa keskenmenon uusiutumisriski ja myös sairaan lapsen syntymisen riski. Lisäksi neuvonnassa olevan pariskunnan kanssa keskustellaan siitä, millaisia tutkimusmahdollisuuksia heidän mahdollisissa tulevissa raskauksissaan on käytettävissä, mikäli he niitä haluavat.

Taipumus verisuonitukoksiin

Toistuvien keskenmenojen syynä voivat olla samat syyt kuin yksittäisenkin keskenmenon syynä. Pienellä osalla toistuvan keskenmenon syyksi on todettu naisella oleva taipumus verisuonitukoksiin (tromboositaipumus). Taipumus voi olla joko peritty tai hankittu. Raskauden aikana veren hyytymisjärjestelmässä tapahtuu muutoksia ja useiden hyytymistekijöiden pitoisuudet lisääntyvät.

Joskus harvoin verisuonitukostaipumus voi ilmetä vain esimerkiksi toistuvina keskenmenoina eikä lisääntyneen tukostaipumuksen aiheuttamia laskimoveritulppia havaita lainkaan. Mikäli verisuonitukostaipumus on tiedossa, se voidaan ottaa huomioon jo raskautta suunniteltaessa.

Toistuvan keskenmenon syy tärkeä selvittää

Toistuvan keskenmenon syy olisi aina tärkeää selvittää. Konkreettinen tieto keskenmenoon tai keskenmenoihin johtavasta syystä koetaan tärkeäksi ja samalla voidaan suunnitella seuraavassa raskaudessa tarvittavia mahdollisia erityistutkimuksia ja erityisseurantaa.

Osassa sairaaloittemme naistentautien klinikoista on oma poliklinikka pariskunnille, joilla on ollut toistuvia keskenmenoja. Näillä poliklinikoilla voi myös päästä keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista, kuten olisiko itse voinut tehdä jotain estääkseen keskenmenon.

Keskustelu tärkeää

On myös hyvä keskustella niistä monenlaisista tunteista, joita toistuvat keskenmenot väistämättä aiheuttavat. Omat tunteet tai reaktiot voivat olla pelottavia tai ne saattavat tuntua epänormaaleilta. Jokaisella on oma tapansa surra tai reagoida tapahtumiin ja on hyvä kuulla, että monenlaiset tunteet ja reaktiot ovat normaaleja.

Väestöliiton keskenmenovastaanotto

Muun muassa Väestöliiton Lapsettomuusklinikalla toimii keskenmenopotilaiden erityisvastaanotto pareille, joilla yksi tai useampi raskaus on päätynyt keskenmenoon.

Lisätietoa 
  • Lapsettomuusklinikka, Väestöliitto
  • Kääriäinen H. (2002) Sinun geenit ja minun. WSOY. Helsinki.
  • Tulppala M. & Ylikorkala O. (1997) Miksi raskaus keskeytyy - ja joillakin naisilla jopa toistuvasti? Duodecim 113, 109-116.
  • Ulander V-M., Kaaja R. & Tulppala M. (2002) Toistuva keskenmeno. Duodecim 118, 165-171.
  • Tulppala, M. (2001) Keskenmenot. Teoksessa Ylikorkala, O & Kauppila, A. (toim.) Naistentaudit ja synnytykset, s. 374-381. Duodecim, Helsinki.