Olen lähes joutunut seuraamaan tyttäreni yksinäisyyttä siitä asti kun yleensä lapset alkavat toistensa seuraan hakeutua. Nyt hän on 19v. Hän on lievästi kehitysvammainen. puhelias ja laajalla sydämellä varustettu tyttö. Ongelma on se ettei hän löydä ystäviä ns. taviksista koska ei on henkisesti niin pieni (8-15v) ja elää erilaista maailmaa mielessään. Vammaisten puolella vanhemmat varsinkin tuntuvat helposti pitävän häntä "liian hyvätasoisena" ja siten häntä vierastetaan. Hän haluaisi kuitenkin normaalien tyttöjen tapaan viettää aikaa
kehitysvammaisten nuorten parissa jotka kokee "omikseen" hänen sanojaan lainatakseni.
Äidille on iso tuska katsoa tätä vuodesta toiseen jatkuvaa kamppailua ja yritystä. Pitkä juttu selitettäväksi mutta tuntuu ettei tällaisille lievästi kehitysvammaisille ole omaa forumia jossa voisi tutustua.
Kehitysvammatuki 57 muitten mukana laittaa kaikki kehitysvammaiset samaan kasaan eikä silloin välttämättä löydä etsimäänsä.
kehitysvammaisten nuorten parissa jotka kokee "omikseen" hänen sanojaan lainatakseni.
Äidille on iso tuska katsoa tätä vuodesta toiseen jatkuvaa kamppailua ja yritystä. Pitkä juttu selitettäväksi mutta tuntuu ettei tällaisille lievästi kehitysvammaisille ole omaa forumia jossa voisi tutustua.
Kehitysvammatuki 57 muitten mukana laittaa kaikki kehitysvammaiset samaan kasaan eikä silloin välttämättä löydä etsimäänsä.
vastaa
lainaa