lainaus

Lähettänyt 23.1.2008 klo 10:56 käyttäjä äippä

" -Sitä kuvittelee, ettei kaikki tämä jättäisi jälkiä. Sitä luulee olevansa tarpeeksi luja kesktämään kaiken. Sitä kuvittelee, että vuodet muodostavat panssarin ympärille ja kaikkea moskaa voisi katsella etäältä niin kuin asia ei kuuluisi mitenkään itselle. Että niin pysyy järjissään. Mitään etäisyyttä ei kuitenkaan ole. Eikä panssaria. Eikä kukaan ole tarpeeksi vahva. Kipu alkaa kalvaa mieltä niin kuin pahahenki, joka valtaa mielen eikä anna rauhaa, kunnes siitä lopulta luulee, että kaikki se moska onkin itse elämää. Kun on unohtanut, miten tavalliset ihmiset elävät. Niin se vain on. Niin kuin irti päästetty pahahenki, joka riehuu päässä ja lopulta muuttaa ihmisen suureksi raukaksi.
Erlendur huokaisi raskaasti.
-On tämä kyllä yhtä helvetin rämeessä rämpimistä."

Arnaldur Indridson: Räme
yksi sana vaihdettu

Toinen äippä

10.2.2008 klo 19:54

Miten osuikin kohdalleen siitä miltä minusta on tänään tuntunut. Nimipäivää olen viettänyt pesemällä pissapyykkiä, tyhjentämällä kakkaa kylpyammeesta ja kylpyhuoneen seiniltä, väistelemällä iskuja kun puhetta ei ole ja on paha mieli eikä äiti ymmässä.
Ajattelen usein, että jos joku katsoisi tätä elämää pilven reunalta, itkisi, koska ei muuta voisi. Itse yritän vielä nauraa tilanteille ja niiden koomisuudelle, toistumiselle kerta toisensa jälkeen niin kuin tyhmä en mitään oppisi siitä, että sunnuntainakin on herättävä kello 6 jos ei halua pyykkiä pestä ja kylpyyn ei saa päästää ennen kuin on käyty sata kertaa väkisin vessassa.
Kipu syö minua sisältä. Usein mietin, että onneksi ei kukaan tuttu näe tätä päivittäistä tuskaa. Tämä on aivan järjetöntä. Minä en jaksaisi sitä sääliä muilta jota tunnen itseäni kohtaan tässä tilanteessa.
Pääsin perjantaina ulos sattumien summasta katsomaan hevosshowta. Olin aivan äimänä siitä miten satoja ihmisiä oli katsomassa jotain sellaista. Se tuntui minun todellisuuteeni aivan toiselta maailmalta. Minun arkeni on tätä perässäjuoksemista ja vahtimista ja siivoamista. Laitospaikka on haussa eikä se sitten kun tulee tule hetkeäkään liian aikaisin.

sirpa

14.2.2008 klo 18:48

Olen lukenut tuon saman kirjan ja kiinnitin silloin samaan kohtaan huomiota. Minä pohdiskelin tuota kohtaa, jossa sanotaan, että alkaa luulla, että tämä elämä, jota elää täällä kotona olisikin sitä tavallista, jota kaikki elävät... Että vieraantuminen tavallisesta arjesta on tapahtunut jo aikoja sitten.
Tai onhan tämä arki meille ihan tavallista, mutta "valtaväestöön" nähden niin, niin poikkeavaa.
Surullista minusta on se, että kun sisarille yrittää sanoa, että kehitysvammaisen lapsen syntyminen perheeseen on harvinaista, he eivät sitä usko, vaan pitävät asiaa enemmänkin itsestäänselvyytenä.

meer

9.6.2009 klo 02:06

hei minäkin olen täällä, ainoa ero että minulla on eritäin vaikesti liikuntavammainen ,kehitysvammainen (lievä)lapsi
mutta minusta tuntuu että olemme ainoot mailmassa mistään ei saa apua . emme enään pysty liikumaa juurikaan misään eikä vieraita pyytämään lapseni huutaa kurkku suorana huutoa jos vieraita tulee on niin mustasukkanen jos minä puhun jonkun kanssa ,ei voi lähteä edes hänen kansaan kaupaan kun on vieraita ihmisiä
jos joku katsoo. lapseni huutaa v...u yms.
ymmärrän teidän tuskan ja avun tarpee
voimat lopuu kehitysvamma huolto on yhtä helvettiä , tässä on ihmisoikeudet kaukana.
toivon teille pikaisesti apua .
eduskuntaan ilmoituksia sielä on lakimies sitä varten jolle valitaa. meillä on myös muita lapsia jotka eivät enään asu kotona eivät kestä
kotona asuva on nuorin lapsista 19v kehitysvammainen

Vastaa viestiin