pelkotilojen hoito
Hei vaan kaikille!
Ajattelinpa kysyä täältä kun en enää tiedä, mitä tehdä. Jos jollain olisi vaikka samanlaisia kokemuksia ja "parannuskeinoja".
Minulla on kohta 20v. täyttävä kehitysvammainen tytär (dg avoin). Tytär pelkää kaikkea, mikä lentää. Tämä pelko on niin hallitseva, että viime kesä meni sisällä. Nyt kevään tultua, ovat mehiläiset, linnut, perhoset, kärpäset yms tulleet esille ja meidän elämä vaikeutunut huomattavasti. En enää jaksaisi millään sitä, että me muut nautitaan kesästä pihalla grillaillen ja ulkoillen ja uiden tämän tytön odottaessa sisällä.Kun hän vain kuuleekin esim. ampiaisen äänen hän menee ihan paniikkitilaan ja alkaa huutamaan. Silloin hän ei kuule eikä näe mitään, mikään ei auta. Hän ei pysty lähtemään ovesta ulos ilman jonkun seuraa. Pari vuotta sitten niin toimelias, pyöräilevä, sosiaalinen tyttö on muuttunut ihan toiseksi sen jälkeen kun ampiasparvi "hyökkäsi" hänen kimppuunsa. Ennen hän tykkäsi leikata nurmikkoa, istuttaa kukkia, ulkoiluttaa koiria ja tehdä kaikkea meidän kanssamme. Nyt taas alkaa sisäkausi. Tämä pelkotila rajoittaa myös meidän muun perheen elämää ihan kamalasti, koska emme voi lähteä mihinkään, koska aina pitää olla hänelle amma. Omistamme hevosen ja olemme todellisia ulkoilmaihmisiä. Tyttäreni rakastaa eläimiä ja tykkää olla tallilla... siihen asti kunnes alkoivat linnut lentämään ja pääskyset ilmestyivät. Hänen sosiaalinen elämä loppuu kesän tultua. Talvella kävi kylässä naapurissa ja rakasti kyläillä. En millään halua hänelle sellaista elämää, että hän jää kaikesta paitsi tämän pelkotilan vuoksi.Tämä ei ole enää mitään pientä jännistämistä vaan paniikinomaista pelkäämistä. Onko kellään kokemuksia vastaavasta ja miten sitä on hoidettu? Onko kukaan kokeillut hypnoosia? Keskustelut eivät tällä tasolla auta, kokeiltu on:( eikä siedättäminen. Tyttö on 4-5 vuotiaan tasolla
Kaisu
31.5.2012 klo 09:32
Onpa hankala tilanne. Syy pelkoon on kuitenkin selvillä. Onko siitä puhuttu vammaisneuvolassa? Siellä on paras kokemus ja psykologi tiimissä. Poikani on lievästi pelännyt lintuja ja väistellyt puluja, mutta ei jäänyt sen takia sisälle. Kun pelko on noin rajoittava, jotain apua on tosiaan saatava!
äitee
3.6.2012 klo 18:05
Se huoli ja ahdistus täytti koko elämän. Muita puheen aiheita ei juuri ollut.
Kv. kuntoutus neuvolan lääkäri määräsi Rispendalia siitä tuli rennompi olo ja ahdistus pikkuhiljaa väheni ja tilalle saatiin. ymmärrystä ja toivoa ettei nuo nyt ainakaan koske meitä suomalaisia.
Terapiaakin kokeiltiin, mutta näytti siltä ettei puhuminen auta se vaan vahvistaa kun joku oikein antaumuksella kuuntelee mielikuvituksen värittämiä juttuja.
kvtytön äiti
8.11.2012 klo 14:04
Aihe on jo hieman vanha. Toivottavasti teillä olisi mennyt jo ohi pelko?
Meillä 11v keskivaikeasti kehitysvammainen tyttö. Hänellä on ollut erilaisia pelkoasioita elämänsä aikana. Suurimmat pelot niistä pellet, joulupukki, suihkussa oleminen veden alla, perhoset ja kaikki lentävät ötökät.
Luonnollisesti meille ei tule joulupukkia ja kaikki kaupat kierrämme kaukaa sunnuntaisin joulupukkia pakoillen.
Tämän vuoden tilannetta joulupukin suhteen en vielä tiedä.
Ilmapallokammo oli myös vuosia ja jouduimme pyytämään että ilmapallot piilotetaan kun meidän perhe tuleejuhliin. :( meidän juhlissa niitä ei ollut. Foliopallot eivät pelottaneet vaan tavalliset joita lojui pitkin lattioita. Nyt pikkuhiljaa pallokammo on poistunut, kiitos myöstoimintaterapeutille. :)
Perhoskammo oli jotain aivan järkyttävää. Yhtenä kesänä se vain alkoi. Huuto oli aivan järjetöntä, tyttö oli aivan pakokauhun vallassa eikä millään meinannut rauhoittua. Koko perhe kärsi, koska kammo rajoitti juuri kesäisin liikkumista ulkona. Ja perhoset tulivat toki sisällekin ja aina saatiin kauhea paniikkikohtaus päälle, tyttö huusi ylihysteerisenä. Tätä kesti muutaman vuoden. haettiin apua hoitavalta lääkäriltä joka määräsi toimintaterapiaa. En halunnut mitään lääkityksiä. Toimintaterapeutti leikki leikkiperhosilla että ne lentävät ja laskeutuvat tytön lähelle, hiuksiin jne. Kotiin ostin oikean näköisiä perhosia ja laitoin niitä ympäri kotia.Ihan vain muutaman. Katseltiin ja kehuttiin niitä kauniiksi. Tänä kesänä katseltiin perhosten lentelyä ikkunasta, kuinka kauniita ne olivatkaan. Sitten lopulta ulkona ja kas kummaapelko on mennyt ohi.
Meidän tytöllä myös vaikuttaa se jos aikuinen tai toinen lapsi lähtee siihen tunnetilaan mukaan. Eli tyttö aloittaa:minä niin pelkään perhosia. Jos siihen vastataan: Oi voi, miksi sinä pelkäät ei ne tee mitään älä pelkää, niin tästä tyttö ottaa oikein kierroksia matkaan ja saa lopulta itsensä jopa itkemään ellei huutamaankin. Ollaan toivottu koulusta ym tahoilta ettei aleta vatvomaan pelkoa vaan puhutaan lyhyesti. Kehutaan kuinka kauniita perhoset on ja lentelevät ihan rauhassa.
Tänä kesänä ei ole tullut yhtäkään pelkokohtausta perhosesta tai muusta ötökästä. Toivotaan että olisi menneitä ne pelot. Suihkupelkoaei ole enää. Itse sanoi että suihkun ääni pelottaa. Pellejä voi katsoa jo kuvista ja telkkarista pelkäämättä. Joulupukkia ei meille tule tänäkään jouluna.
Meidän tyttö on n.5v tasolla.
Ymmärrän erittäin hyvin nämä pelkoasiat. Meidän tapauksessa jopa epäiltiin että olemmeko me aiheuttaneetlapsellemme nämä pelkotilat?! Tuntuu todella raskailta tällaiset epäilyt. Tulisivat itse kokeilemaan miten elämä rajoittuu 8 henkisellä perheellä :(
Vastaa viestiin