Väärä diaknoosi

Tyttäreni asui kahdeksan vuotta suljetulla osastolla diaknoosilla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänelle syötettiin valtavat määrät lääkeitä , jotka melkein tappoivat hänet . Olimme ja yritimme kokoajan kertoa , että hänelle oli tehty 22 vuotiaana Kansaneläkelaitosta varten lääkärintodistus ,jossa oli diaknoosi:Asbergerin syndroma . Lääkärintodsistuksessa oli tarkka kuvaus hänen käytöksestään ja lääkityksestä . Laitoken lääkärit ja henkilökunta ei meitä kuunnellut ja laitoksessa on vain psykiatri ,- ei siis lainkaan neurologia!
Myrkytyksen jälkeen sanoin , että loppu. Luottamukseni ko.laitokseen loppu nyt. Henkilökunnan mukaan sangen ikävää.
Neljä viikkoa uudessa asuntolassa kysyin onko kaikki hyvin ?
"On ,ei kukaan kosketa eikä mölise" . Ilmapiiri on myös paljon rauhallisempi.
Siis kaikki Asbergerin oireet poistuivat .
Samoin poistui tytöltä ja perheeltä kahdeksan vuoden helvetti.

Olen as.nuoren äitinä kuullut vastaavanlaisista tapauksista sopeutumisvalmennuskursseilla. Meidän perheen onni oli, kun kunnassa (Turussa) missä tuolloin asumme oli lasten-ja nuorten psykiatrisessa osaava ja valistunut henkilökunta. Siellä hänet myös diagnosoitiin 1,5 v kestäneisiin tutkimusten jälkeen. Saimme heti tukea ja ohjausta mm. Sopeutumisvalmennuskursseille ja sittemmin yksilövalmennukseen. Turun lasten-ja nuorten psykiatrisen kautta hän pääsi myös asperger-nuoriin vihkiytyneen ammattihenkilön ryhmäpsykoterapiaryhmään, mihin liittyi nuorten vanhempaintukiköynnit. Muutettuamme Turusta pois halusin murrosikäselle seurannan jatkuvan pääkaupunkiseudulla, mutta yllätys, yllätys: koimme niiden muuton mukanaan tuomien vaikeuksien keskellä olevamme täysin tyhjä päällä. Kilon erityiskoulussa lapseni sijoitettiin ryhmään, missä oli kaikenlaisista muistakin vaikeuksista kärsiviä, joista eräs sai/onnistui vapaasti terrorisoimaan sekä fyysisesti, että henkisesti nuortamme ihan koko lukuvuoden, mihin puututtiin vasta hiukan ennen kevätlukukauden päättäjäisiä Jorvin sairaalakoulun avulla. Espoon kaupugin vammaispalvelu osoittautui olevan yhtä tyhjän kanssa, eli jos siihen ei olisi ollut yhteydessä, olisi vain säästynyt kaikelta turhalta ajanhaaskuulta sekä heidän turhien papereiden täyttämiseltä. Ei tullut ohjausta, ei neuvontaa eli sen kaupungin vammaispalv. järjestelmään meni luottamus täysin. Muutimme pois sieltä heti lukuvuoden päätyttyä :) HUSin piirissä lapseni on saanut tukikäynnit psykologin vo:lla ja ikävä kyllä, as.nuori koki ne melko vastenmieliseksi ja se tuki/informaatio as.nuoremme tukeen oli jkv. jopa ristiriidassa valmennuksissa saamaamme valistukseen verrattuna. Joten menetimme koko perhe uskon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin haluun tarjota neuropsyk.tukea asperger-nuorelle! Kunpa Suomen vammaispalvelut voitaisiin vapauttaa byrokraattisista kuntarajoista, että kaikille Suomen vammaisille olisi samat oikeudet, etuudet, hoidot ja sen myötä mahdollisuudet kuntoutua!
HUS alueen neuro-psykiatrinen-osaaminen ei ole kummoista. Joka paikassa psykiatrit johtavat toimintaa ja neurologista osaamista ei tiimeissä ole eikä myöskään siten sen mukaista kuntoutusta. Tämä on harmillista ja kallista lasten perheille sillä saadakseen oikeanlaista kuntoutusta on hakeuduttava yksityiselle puolelle. Sieltä saa tukea ja apua joka konkreettisesti auttaa arjessa mutta tämä ei ole ihan jokaisen perheen tavoitettavissa, valitettavasti.
hei minulla on todettu väärä dioknoosi enkä oo saanut selvitystä miksi ?
Meillä As-nuori sai avun yksityiseltä. HUS oli ihan hampaaton eivätkä osanneet edes neuvoa eteenpäin. Autismi- ja aspergerliitto onneksi osasi neuvoa soittamaan Autismisäätiölle ja sieltä heti kerrottiin, mitä pitää tehdä. 17 vuoden taistelu on päättynyt ja alamme elämään elämäämme vihdoin.
Mullekin on todettu väärä diagnoosi. Mulla aluksi todettiin kehitysvamma. Myöhemmin mulle selvis että mulla ei olekkaan kehitysvamma

Vastaa viestiin