Kokemuksia perusterveydenhuollon pariin siirtymisestä

Kun laitoshuoltoa puretaan ja entistä vaikeammin vammaiset muuttavat ryhmäkoteihin, tulee ajankohtaiseksi myös vaikeasti kehitysvammaisten siirtyminen perusterveydenhuollon hoidon piiriin.

Osassa ryhmäkodeista muutos on toteutettu jo hyvän aikaa sitten. Esimerkiksi Pihlajiston ryhmäkodin kaikki asukkaat asioivat tavallisella terveysasemalla.

Pihlajiston ryhmäkodin vastaavalla ohjaajalla Martti Rontilla on kokemusta yhteistyöstä perusterveydenhuollon kanssa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Siihen aikaan hän työskenteli Wetterin ryhmäkodissa, joka sittemmin muutettiin isompiin tiloihin Laajasaloon.

Alun perin siirtyminen perusterveydenhuollon palvelujen pariin lähti käyntiin siten, että alueen terveysaseman ylilääkäriin otettiin yhteyttä ja hänen kanssaan sovittiin siitä, että asuntolan asiakkaat tulevat heidän asiakkaikseen. Tämän jälkeen henkilökunta tapasi vielä terveyskeskuslääkärin ja terveydenhoitajan.

Alussa suhtautumisen kanssa oli hieman vaikeuksia. Hoitohenkilökunta sekoitti helposti kehitysvammaisuuden ja itse hoidettavan sairauden, ja kehitysvammaisuus sai hoitotilanteissa liikaa painoarvoa. Mutta mitä tutummiksi asiakkaat tulivat, sitä helpommin asiat alkoivat sujua.

Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen Martti Rontin periaatteena on ollut, että kehitysvammaisten asukkaiden terveysasiat on hoidettu perusterveydenhuollossa muiden ihmisten joukossa, eikä kehitysvammaisuuden perusteella ole haettu erityisvapauksia. Ainoastaan kehitysvammaisuuteen ja mielenterveyteen liittyvät asiat hoidetaan kehitysvammapoliklinikan kautta.

Kotihoidon palvelut

Rontilla on hyviä kokemuksia kotihoidon terveydenhuoltopalveluista. Kotihoitoon kuuluvat esimerkiksi lääkäri, terveydenhoitaja sekä vaikkapa laboratoriokokeet. Kotihoito on osoittautunut erityisen hyväksi palveluksi kaikista vaikeimmin kehitysvammaisten kohdalla, sillä monille heistä on haasteellista asioida terveysasemalla. Kotihoito on yleisempää vanhustenhoidon puolella.

Wetterin ryhmäkodin tilat sijaitsevat vanhusten palvelutalon yhteydessä ja siten kokemukset vanhustenhoidon piiristä tulivat myös ryhmäkodissa tutuiksi. Rontti neuvotteli terveysaseman kanssa niin, että kotihoito onnistui myös Wetterin ryhmäkodin vaikeimmin vammaisille asukkaille. Esimerkiksi injektiot, korvahuuhtelut ja laboratoriopalvelut voidaan hoitaa sitä kautta. Myös saattohoito ja leikkausten jälkitilojen kotisairaalahoito on mahdollista järjestää kotona kotisairaanhoidon kautta.

Miten tässä on onnistuttu?

"Siirtyminen perusterveydenhuollon piiriin on vaatinut sitä, että on uskallettu mennä neuvottelemaan ja vaatimaan", Martti Rontti kertoo. Hoidon järjestäminen on vaatinut vähän neuvottelua, mutta se on saatu toimimaan. "Ehkä asiassa on ollut hyvä onni ja on välttynyt pompottelulta", hän pohtii. Hyvässä yhteistyössä on auttanut se, että terveysaseman henkilökunta on kutsuttu tutustumaan ryhmäkoteihin ja samalla heille on annettu tietoa ja materiaalia.

Ryhmäkodin asukkaat on käyty yksilöllisesti läpi ja hoitohenkilökunnalle kerrottu, minkälaisia sairauksia asukkailla on ja minkälaista apua he mahdollisesti tulevat tarvitsemaan. Hoitohenkilökunnan pysyvyys helpottaa asiointia: kun on tuttu terveydenhoitaja, on tämä asiakkaallekin turvallisempaa.

"Helsingissä tällainen onnistunut yhteistyö vastaa ryhmäkotien osalta todellisuutta", Rontti arvioi. Toki jokaisessa ryhmäkodissa on omat käytäntönsä.

Muuttuvat asenteet

Joskus kehitysvammaisten ryhmäkodin asukkaiden kanssa on harjoiteltu uutta tilannetta, kuten sydänfilmin ottamista, jotta se ei tuntuisi vieraalta ja pelottavalta. "Lievemmin kehitysvammaisten kohdalla pelkkä keskustelu riittää", Rontti kertoo.

Oma tukihenkilö on usein paikallaan vaikeavammaisten henkilöiden terveysasioiden hoitamisessa. Erityisesti silloin, jos terveysasemat eivät ole auki ja joudutaan lähtemään ambulanssilla päivystykseen, tukihenkilö lähtee mahdollisuuksien mukaan potilaan kanssa. Näin varmistetaan että potilaan asia tulee ymmärretyksi.

Asenteet alkavat olla kohdallaan, eikä niihin tarvitse enää samalla tavalla vaikuttaa kuin aikaisemmin. Kehitysvammaisen potilaan kohtaaminen edellyttää, että ei takerruta kehitysvammaisuuteen vaan hoidetaan itse sairautta.