Koulusta opiskelemaan tai työhön

Hyvissä ajoin, viimeistään vuosi ennen peruskoulun päättymistä on mietittävä koulun jälkeistä aikaa ja jatko-opiskelun mahdollisuuksia yhdessä nuoren, hänen vanhempiensa ja tarvittavien työntekijätahojen kanssa. Palvelusuunnitelman tarkastaminen on nyt ajankohtaista. Jos palvelusuunnitelmaa ei ole vielä tehty, niin viimeistään tässä vaiheessa sen tekeminen on välttämätöntä.

Tänä päivänä ei kehitysvammainen nuori enää päädy automaattisesti eläkkeelle 16-vuotiaana, vaan nuorilla on 16-19 vuoden iässä oikeus nuoren kuntoutusrahaan. Kuntoutusrahaa maksetaan yleensä opiskelujen loppuun, vaikka nuori täyttäisikin opiskelujen kestäessä 19 vuotta. Kuntoutusrahan turvin nuori voi opiskella ja rauhassa miettiä työelämään pääsyn mahdollisuuksia ja käytännön realiteetteja.

Nuoren kuntoutusrahaa haetaan Kelalta ja sen tavoitteena on edistää ammatillista kuntoutumista, työelämään sijoittumista ja ehkäistä työeläkkeelle siirtymistä. Nuoren kuntoutusrahan hakemiseen tarvitaan hakijalle laadittu henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutussuunnitelma. Lisätietoja kuntoutusrahan hakemiseksi saa mm. kunnan sosiaalityöntekijöiltä, Kelan paikallistoimistosta tai kotikunnan kehitysvammahuollon työntekijöiltä.

Peruskoulun viimeisien vuosien aikana kannattaa esimerkiksi työharjoittelujen tai koulutuskokeilun kautta tutustua erilaisiin työ- ja opiskeluvaihtoehtoihin. Tärkeintä omien taitojen ja realististen mahdollisuuksien lisäksi on se, mikä tai millainen työ ja tekeminen nuorta itseään kiinnostaa. Jos nuori ei saa opiskelupaikkaa tai hän ei jostain muusta syystä halua lähteä opiskelemaan, tulee palvelusuunnitelmaa laadittaessa miettiä huolellisesti, miten voitaisiin järjestää mielekästä sisältöä elämään, säännöllinen päivärytmi sekä mahdollisuuksia osallistua työ- ja/tai päivätoimintaan. Myös erilaiset itsenäistymistä tukevat lyhytkurssit on hyvä kartoittaa.

Erilaisia vaihtoehtoja

Peruskoulunsa päättävä nuori voi valita useiden erilaisten vaihtoehtojen välillä. Opiskeluvaihtoehtoja ovat esimerkiksi lisäopetusvuosi, jatko-opinnot tai oppisopimusopiskelu. Jos nuori kokee parhaaksi mennä ensin töihin, mahdollisia vaihtoehtoja ovat normaali palkkatyö, työtoiminta (toimintakeskuksessa tai avotyössä), tuettu työ tai päivätoiminta.

Lisäopetusvuodella tarkoitetaan peruskoulun päättymisen jälkeen käytävää lukuvuotta, niin sanottua kymppiluokkaa, joka on erikseen haettava kunnan koululautakunnalta. Lain mukainen lisäopetusvuosi-mahdollisuus on heti peruskoulun jälkeen tai viimeistään vuoden kuluttua peruskoulun päättymisestä. Lisätietoja saa esimerkiksi koulun opettajalta tai kuntoutusohjaajalta.

Jatko-opintojen suhteen tärkeä lähtökohta on se, minkälainen ala nuorta kiinnostaa. Jos tämä ei ole vielä selkiintynyt hänelle, yksi mahdollisuus on käydä ensin esimerkiksi ammattiopintoihin valmentava linja, jonka jälkeen voi miettiä jatkovaihtoehtoja. Erityisammattikouluissa ja kansanopistoissa on erilaisia ala- ja linjavaihtoehtoja. Näistä vaihtoehdoista ja eri paikkakunnilla olevista mahdollisuuksista saa tietoa esimerkiksi erityiskoulun opettajalta, kuntoutusohjaajalta tai työvoimatoimistosta.

Oppisopimus on kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille erityisen soveltuva tapa hankkia ammattitaito. Siinä työssä oppimista täydennetään tietopuolisilla opinnoilla. Oppisopimuksen peruslähtökohta on opiskelijan ja työnantajan välinen määräaikainen työsopimus. Sopiva työpaikka on oppisopimuskoulutuksen edellytys. Työnantaja huolehtii oppijalle ammattiin soveltuvista monipuolisista työtehtävistä.

Oppijan tehtävänä on hoitaa työtehtävät ja osallistua tietopuoliseen opetukseen. Työnopetuksen aikana työnantaja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja järjestää käytännön opetuksen ja ohjauksen. Työnantaja saa opiskelijasta työllistämistuen. Tietopuolisen opetuksen aikana oppilas saa päivärahaa sekä majoitus- ja matkakorvauksia. Oppisopimukseen kirjataan oppilaitos, jossa ammattiopinnot opiskellaan.

Vammaisen oppijan ammattiopinnot voidaan mukauttaa henkilökohtaisen opetusohjelman mukaisesti. Koko ammattitutkintoa ei oppijan tarvitse välttämättä suorittaa. Lisätietoja saa lähimmästä työvoimatoimistosta tai oppisopimuskeskuksesta.

Työtoimintaa järjestetään toimintakeskuksissa ja avotyönä normaaleissa työpaikoissa. Työtoiminnalla tarkoitetaan kehitysvammaisille järjestettyä työnomaista kuntouttavaa toimintaa, josta henkilö saa työosuusrahaa. Työtoiminta on kunnan harkinnanvaraisesti järjestämää toimintaa ja paikkakunnan työtoiminnan mahdollisuuksista voi kysyä tarkemmin kunnan kehitysvamma-alan työntekijöiltä tai kunnan sosiaalitoimistosta.

Tuetussa työssä oleva henkilö on normaalissa työsuhteessa erilaisissa työpaikoissa. Hän saa tarvittaessa alueensa kehitysvammatyöntekijöiltä tukea työhön liittyvissä ja työssä eteen tulevissa asioissa. Tuen tarve voi olla pitkäaikainenkin ja tuen tarpeesta kannattaa aina avoimesti keskustella alueen kehitysvammatyöntekijöiden kanssa. Tuetussa työssä olevan henkilön on mahdollista laittaa eläkkeensä lepäämään ja saada normaali työsopimuksen mukainen palkka.

Päivätoiminta on enemmän apua tarvitseville kehitysvammaisille järjestettyä opetuksellista, kuntouttavaa ja virikkeellistä toimintaa. Päivätoiminta on kunnan harkinnanvaraisesti järjestämää toimintaa ja käytännön toiminnan järjestelyt vaihtelevat kunnittain. Kotipaikkakunnan tai lähikuntien tarjoamista mahdollisuuksista ja käytännön toteutuksesta voi kysyä tarkemmin kunnassa työskenteleviltä kehitysvamma alan työntekijöiltä tai kunnan sosiaalityöntekijöiltä.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä on auttaa henkilöä selviytymään työssä, jatko-opiskeluissa sekä kotona että kodin ulkopuolella. Jos kotikunnassa ei ole järjestetty vaikeavammaisten päivätoimintaa, kannattaa arkipäivien kuntoutuksellisen ja opetuksellisen toiminnan mahdollisuutta miettiä esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan kautta. Henkilökohtaista avustajaa haetaan kunnan sosiaalitoimesta. Lisätietoja saa esimerkiksi sosiaalitoimesta tai kuntoutusohjaajalta.

Tulevaisuutta luotaava palvelusuunnittelu

Hyvin ja perusteellisesti tehty laaja-alainen palvelusuunnitelma on tulevaisuutta ajatellen tämän elämänvaiheen tärkeimpiä prosesseja. Nuoren lähtiessä opiskelemaan ja/tai kotoa tulee eteen monia uusia asioita, joita nuoren ja hänen vanhempien on hyvä pohtia yhdessä nuoren yhteistyötahojen kanssa. Palvelusuunnitelmasta käy esille ohjauksen ja tuen tarve eri osa-alueilla sekä niiden määrä ja laaja-alaisuus. Palvelusuunnitelman osa-alueita ovat mm. kommunikointi, omatoimisuustaidot, itsestä ja terveydestä huolehtiminen sekä rahan käyttöön ja kellon tuntemiseen liittyvät asiat.

Ystävyyssuhteiden ylläpito ja vapaa-ajan mahdollisuudet ovat aikuistuvalle nuorelle tärkeitä. Ystävät tukevat nuorta sekä voivat edesauttaa harrastuksiin osallistumista. Perheen on yhdessä nuoren kanssa mietittävä nuorta kiinnostavia vapaa-ajan harrastuksia ja mahdollisuuksia. Nuori voi tarvita tukea näiden käytännön järjestelyissä. Kunnasta tai eri järjestöistä voi kysellä myös tukihenkilön mahdollisuuksia nuoren aikuistumisen ja vapaa-ajan toiminnan tukemiseksi. Lisäksi palvelusuunnitelmassa tulee esille konkreettisesti mm. seuraavia tähän elämäntilanteeseen liittyviä tärkeitä asioita:

  • Opiskeluaikainen asuminen ja käytännön järjestelyt sen tukemiseksi. Vaihtoehtoja ovat mm. oppilaitoksen asuntola, oma asunto tai vanhempien luona asuminen. Jokaisella meillä on halu ja tarve päästä itsenäistymään vanhempien luota omaan kotiin. Tuen tarve ja määrä itsenäisempään asumiseen ja asumisen mahdollistumiseen vaihtelevat. Jokaisella on subjektiivinen oikeus kykyjä ja tarpeita vastaavan asumisen järjestymiseen ja erityisesti itsenäistymiseen kotoa.
  • Matkat kodin ja oppilaitoksen tai työpaikan välillä. Tarvittaessa opiskelumatkoihin voi hakea opiskelumatkojen tukea Kelalta.
  • Kuljetuspalveluiden mahdollisuus ja tarpeellisuus. Kuljetuspalvelu on tarkoitettu henkilölle, jotka eivät vammansa vuoksi voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Tällöin on mahdollista anoa kunnalta vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelutukea. Kuljetuspalvelu on tarkoitettu virkistys-, kyläily- ja harrastusmatkoihin.
  • Kuntoutus ja/tai tutkimusjaksojen tarpeellisuus sekä järjestävä taho.
  • Omaishoidon tuen tarve ja mahdollisuus. Omaishoidon tuki on kunnalta anottava rahallinen tuki, joka on tarkoitettu kotona hoidettavan vaikeavammaisen vanhemmalle/omaiselle. Omaishoidontuki on veronalaista tuloa ja se on kunnalle harkinnanvarainen.
  • Raha-asioiden hoidon realiteetit. Vanhemmat ovat nuoren huoltajia 18 ikävuoteen saakka. Mitkä ovat nuoren mahdollisuudet ja kyvyt sekä ymmärrys hoitaa täysi-ikäisenä omia raha-asioitaan vai tarvitseeko nuori edunvalvojan? Edunvalvoja voi olla joku läheisistä, sukulaisista tai kunnan virallinen edunvalvoja. Edunvalvonta-asiasta kannattaa kysyä tarkemmin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiltä.

Teksti

Kuntoutusohjaaja Salla Mononen, Honkalammen kuntayhtymä