Kuljetuspalvelun määrä
Helsingissä asuvalle 18 vuotiaalle tytölleni myönnettiin 12 yhdensuuntaista matkaa vaikka käsittääkseni määrän tulisi olla 18 matkaa. Mihin tämä perustuu ja voiko siitä näin joustaa? Jos voi niin millä perusteella? Voiko perusteluna esimerkiksi olla se, että jos asuu yhä kotona, ei tarvitse täyttä” määrää?
Hei!
Tässä kysymyksessä ei kerrota kaikkia niitä seikkoja, joilla voisi olla merkitystä juuri kysyjän tilanteeseen. Se hankaloittaa tarkan vastauksen antamista.
Vammaispalveluasetuksen (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870759) 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä palvelun myöntämisedellytykset täyttävälle vammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. Näihin vapaa-ajan kuljetuspalveluihin kuuluvat asetuksen 4 §:n perusteella asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.
Kuljetuspalvelun myöntämisedellytykset täyttävällä vammaisella henkilöllä on vahva määrärahoista riippumaton subjektiivinen oikeus saada vähintään 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa, kun hänellä on niille tarve. Kunnan ei kuitenkaan tulisi vaatia häntä kuljetuspalveluja hakiessaan yksilöimään kaikkia kuljetuspalveluilla tehtäviä vapaa-ajan matkoja, koska näiden matkojen tarkoitus ja kohde (kuljetuspalveluiden käyttöalueella eli asuin- ja lähikunnissa) ovat henkilön itsensä harkittavissa ja päätettävissä.
Lapsuudenkodissa asuminen ei ole lainmukainen peruste olla myöntämättä tätä lakisääteistä määrää asiointi- ja vapaa-ajan matkoja. Vanhemmilla ei aina ole vammaisen nuoren kuljettamiseen sopivaa autoa käytössä, ja vaikka olisikin, he eivät välttämättä pysty tai halua kuljettaa nuorta kaikkiin tämän toivomiin paikkoihin ja tekemisiin, eikä toisaalta nuorikaan halua liikkua joka paikkaan vanhemman kanssa, eikä se usein ole myös esimerkiksi itsenäistymisen näkökulmasta hänen etunsa mukaista.
Toisaalta jos perhe on saanut kunnan sosiaalitoimelta autoavustusta auton hankintaan tai muutostöihin voidakseen kuljettaa sillä vammaista lasta, tai lapsen vamman vuoksi on saatu autoveronpalautusta, niin tällöin on katsottu, että kunta voisi huomioida nämä auton hankinnan tuet arvioidessaan tarvittavien kuljetuspalvelujen määrää. Kuljetuspalveluja voidaan toki tällöinkin tarvita omalla autolla tapahtuvan lapsen kuljettamisen lisäksi, jolloin niitä tulee myöntää se määrä, jolle osoitetaan olevan tarve.
Ystävällisin terveisin,
Tanja Salisma
lakimies
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry