Kysymys avotyötoiminnasta

Kysymys:

Miten ajattelette tulevaisuudessa käyvän niille ihmisille, joille avotyö, sen aikaansaama päivittäinen struktuuri ja itsetunnon nousu hyvin hoidettujen työtehtävien ja joukkoon kuulumisen kautta merkitsee "kaikkea", joillekin jopa elämän eräällä tavalla kasassa pysymistä ja joilla ei tästä huolimatta ole todellisuudessa mahdollisuutta päästä työsuhteiseen palkattuun työhön?

Väheksyä ei voi myös avotyöstä saatavaa korvausta noin 12 euroa, joka myös merkitsee heille luonnollisesti taloudellisesti todella paljon. Vapaaehtoistoiminta tai sosiaalisten yritysten perustaminen ei anna vastausta tähän kysymykseen.

Tosi asia on, että näitä ihmisiä on avotyöntekijöissä todellisuudessa hyvinkin paljon. Heistä osa on mahdollisesti jo vuosia hoitanut työnsä hyvin ja sen merkitys heille on vähintäänkin yhtä tärkeä, kuin kenelle tahansa työ on. Tutkimuksenne mahdollisista avotyöstä palkkatyöhön siirtyjistä ei ole kattanut koko maata ja siten se ei ole todenmukainen.

Pyrkimys palkkasuhteiseen työhön on ehdottomasti erinomainen ja tärkeä, mutta todellisuudessa se ei valitettavasti voi toteutua lähestulkoonkaan kaikkien avotyöntekijöiden kohdalla. Monessa kunnassa ohjauksen ja tuen avulla avotöissä etuoikeutetusti saavat työskennellä myös ne henkilöt, joilla ei syystä tai toisesta ole edellytyksiä varsinaiseen työsuhteiseen palkkatyön. Avotyön merkitystä juuri tälle joukolle ei pitäisi väheksyä ja tehdä näin ns. valtavaa karhunpalvelusta tälle ihmisjoukolle kieltämällä avotyöksi tällä hetkellä kutsutun työtoiminnan jatkaminen. Hekin tarvitsevat puolustustanne ja huomiotanne. Älkää ohittako heidän tarpeitaan muutoin erinomaisissa palkkatyön pyrkimyksissänne.

Vastaus:

Tämä on asia, jota varmasti moni pohtii, koska palvelurakennetta ollaan uudistamassa. Kysymys on hyvin laaja, joten vastauskaan ei voi olla ihan lyhyt. Olemme alle koonneet eri näkökulmia, joihin on mahdollista saada lisätietoa perässä olevista linkeistä.

Tässä vastauksessa on kaksi eri kokonaisuutta. Ensin kysymystä käsitellään avotyötoiminnan kehittämisen tarpeen näkökulmasta ja sen jälkeen vastataan kommenttiin Kehitysvammaliiton tutkimuksen  kattavuudesta.

Lyhyesti

Palvelurakennetta kehitettäessä tarkoitus on mahdollistaa avoimille työmarkkinoille työllistyminen kaikille niille, joilla se on tavoitteena. Toinen tavoite on turvata mahdollisuus osallisuutta tukevaan toimintaan niille, jotka eivät tavoittele työllistymistä. Kyse ei siis ole vain yhden ”palikan” (avotyötoiminnan) poistamisesta, vaan koko palvelukokonaisuuden uudistamisesta ja myös uusien toimintamuotojen luomisesta.

Toiminnan tavoitteeksi asetetaan entistä selkeämmin vammaisten henkilöiden osallisuuden ja työllistymisen edistäminen. Tulevaisuus voi tuoda tullessaan myös sellaisia osallistumisen ja tekemisen muotoja, joita emme nykyisistä, varsin perinteisistä rakenteista käsin välttämättä osaa vielä hahmottaakaan.

Vain 400 - 500 on palkkatyössä

Vain 400 – 500 kehitysvammaista on työsuhteisessa palkkatyössä. Kykyä ja halua työntekoon on huomattavasti useammalla: työhönvalmentajien ja työtoiminnan ohjaajien arvioihin perustuen noin 3 000 kehitysvammaista voisi työllistyä palkkatyöhön, jos saatavilla olisi oikeanlaista tukea. Palkkatyö antaa kehitysvammaiselle ihmiselle mahdollisuuden parantaa omaa osallisuuttaan ja taloudellista tilannettaan.

Harvassa paikassa maksetaan avotyötoiminnasta 12 euroa päivässä: keskimäärin työosuusrahaa maksetaan avotyötoiminnasta 7 euroa päivässä. Vain viidesosa avotyötoiminnassa olijoista saa työosuusrahana yli 9 euroa päivässä.

YK:n vammaissopimus velvoittaa

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on ratifioitu Suomessa, eli se on osa Suomessa noudatettavaa lainsäädäntöä.

Sopimuksen 27 artiklan mukaan vammaisilla henkilöillä on samat oikeudet tehdä työtä kuin muillakin ihmisillä. Tähän sisältyvät

  • Oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä.
  • Työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.

Jo yksin YK-sopimus edellyttää kehitysvammaisten työtoimintaa koskevan lainsäädäntömme ja työtoiminnan toteutuskäytäntöjen kriittistä tarkastelua. Lisäksi yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän mm. vammaisuuden perusteella.

Nykyinen tilanne ei ole oikeudellisesti kestävä

Oikeustieteellisessä tutkimuksessa (Paanetoja 2013, Työsuhteista työtä vai työtoimintaa? Tutkimus vajaakuntoisen tekemän työn oikeudellisesta luonteesta) on tieteellisesti perusteltu, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät osassa tämän hetken työtoimintasuhteita. Tilanne on tämä erityisesti avotyötoiminnassa mutta paikoitellen myös toimintakeskuksissa järjestettävässä työtoiminnassa.

Kehitysvammaisten työtoimintaan osallistuvien henkilöiden on perinteisesti tulkittu olevan ns. huoltosuhteessa, jolloin heidän työskentelyynsä ei tarvitsisi soveltaa mitään työlainsäädännön säännöksiä. Tällaisessa tilanteessa he jäävät työsuhteeseen liittyvän työntekijän suojan ulkopuolelle. Esitetty työoikeudellinen näkemys siitä, että työtoiminnassa useissa tapauksissa täyttyvät työsuhteen tunnusmerkit pakottaa pohtimaan, mitä asialle on lainsäädännöllisesti ja käytäntöjen osalta tehtävä.

Nykyinen tilanne, jossa merkittävä määrä (yli 2000) kehitysvammaista henkilöä työskentelee tavallisilla työpaikoilla ilman, että heidän työskentelystään on millään lailla säädetty, ei yksinkertaisesti ole enää oikeudellisesti kestävä tilanne.

Lue Jaana Paanetojan blogikirjoitus aiheesta Verneri.netin Luetaan lakia -blogissa.

EU:n ratkaisu pakottaa muutoksiin

Lainsäädännön ja käytäntöjen arviointiin ja uudistamiseen pakottaa myös se, että Euroopan unionin tuomioistuin on antanut työtoimintaa koskevan ratkaisun (Ranska), jonka mukaan työtoiminnassa on sovellettava työaikadirektiiviä ja työtoimintaan osallistujalla on oikeus vähintään neljän viikon pituiseen palkalliseen vuosilomaan. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu on otettava Suomessakin huomioon työtoimintaa koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa.

Palvelujärjestelmän uudistus

Palvelujärjestelmämme siis vaatii uudistusta. Tätä varten on vuosina 2012-2014 työskennellyt ns. TEOS-työryhmä (työelämän osallisuutta tukeva työryhmä). TEOS-lainsäädännön valmistelua jatketaan osana nykyisen hallituksen Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanketta.

Tarkoitus on uudistaa lakeja niin, että jatkossa ei enää olisi päivätoiminta- ja työtoiminta-nimisiä palveluita vaan:

  • Työelämävalmiuksia edistävää sosiaalista kuntoutusta niille henkilöille, joilla on tavoitteena työllistyminen avoimille työmarkkinoille.
  • Osallisuutta edistävää sosiaalista kuntoutusta niille henkilöille, joilla tavoitteena ei olisi työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja henkilö tarvitsisi tukea sosiaalisen toimintakykynsä ja osallisuutensa edistämiseksi tai ylläpitämiseksi. Osallisuutta edistävällä toiminnalla tarkoitettaisiin tukea elämänhallintaan ja itsenäiseen selviytymiseen, yhteisöissä ja yhteiskunnassa toimimiseen ja vuorovaikutussuhteisiin (kodin ulkopuolella tapahtuva, henkilön kannalta mielekäs toiminta).

Lue lisää palvelujärjestelmän uudistuksesta Verneri.netissä.

Uusi laki voimaan vuoden 2019 alussa

TEOS-lain valmistelua jatketaan STM:ssä syksystä 2016 alkaen siten, että uusi laki tulisi voimaan vuoden 2019 alussa. Sidosryhmiä tullaan kuulemaan matkan varrella. Valmistelutyössä on etsittävä tasapaino perus- ja ihmisoikeuksien ja työoikeudellisten näkökulmien sekä yksilöiden kannalta mielekkäiden ratkaisujen välillä. Lainvalmistelijat pohtinevat myös siirtymäaikojen tarvetta muutosten toteuttamisessa.

Kehitysvammaliiton tutkimuksen kattavuus

Tiedonkeruu Kehitysvammaliiton tutkimuksessa Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013 – 2014 kohdistui niihin kehitysvammaisiin henkilöihin, jotka ovat asiakkaina vammaisille ihmisille tarkoitetuissa työllisyyspalveluissa:

  • työtoiminnassa työkeskuksessa
  • avotyötoiminnassa työkeskuksen ulkopuolella
  • tuetussa työssä tai muussa työllisyyttä tukevassa toiminnassa.

Päivätoiminnan asiakkaat on rajattu tutkimuksesta pois.

Kansallisista tilastoista ei ole mahdollista saada tarkkaa lukua asiakkaiden lukumäärästä, mutta raportissamme olemme arvioineet kokonaismäärän olevan noin 9000 – 10000. Tämä on siis se kokonaispopulaatio, johon tuloksiamme olemme koettaneet yleistää.

Määrällisesti kattava tutkimus

Tutkimusaineistomme on hieman yli tuhannen henkilön suuruinen, eli se kattaa tarkasteltavana olevasta populaatiosta yli 10 prosenttia. Aineiston määrällinen kattavuus on siis huikea, jos vertaamme sitä vaikkapa eri puolueiden kannatuslukuja mittaaviin gallupeihin, joissa parin tuhannen henkilön haastattelujen perusteella tehdään arvioita koko noin 4 miljoonan äänioikeutetun kansalaisen mielipiteistä (karkeasti ottaen noin puoli promillea).

Aineisto ei edusta koko maata

Mutta tutkimusaineistomme ei ole satunnaisotos, vaan näyte. Tämä tarkoittaa sitä, että aineisto ei todellakaan edusta koko maata; siinä on edustettuina Kymenlaakson ja pääkaupunkiseudun lisäksi suurista kaupungeista Tampere sekä Itä-Suomesta Joensuu ja Eksote (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri).

Aikaisempien tutkimusten perusteella tuetun työn palvelua on ollut ensisijaisesti tarjolla Etelä- ja Länsi-Suomessa; myös meidän aineistomme viittaa vahvasti siihen, että pääkaupunkiseutu on tältä osin muusta maasta poikkeava. Tämä on luonnollisesti otettu huomioon koko maata koskevien arviointien teossa.

Kaksi eri näkökulmaa

Arvioissa siitä, olisiko henkilön mahdollista työllistyä palkkatyösuhteeseen, ei tutkimuksessa havaittu alueellisia eroja. Tätä "mahdollisuutta" voidaan tarkastella eri näkökulmista.

  • kehitysvammaisen yksilön näkökulmasta
  • Ympäristön näkökulmasta.

Yksilön näkökulma

Mikäli asiaa tarkastellaan kehitysvammaisen henkilön yksilön näkökulmasta - ts. onko henkilöllä kykyjä, taitoja jne. työllistyä palkkatyöhön, riittääkö työpanos - niin on vaikea uskoa, että tässä olisi alueellisia eroja. Kehitysvammaiset ihmiset lienevät pääpiirteittäin aika lailla samanlaisia, asuivat sitten Oulussa tai Vantaalla.

Ympäristön näkökulma

Jos työllistymismahdollisuuksia tarkastellaan yksilön ulkopuolella, niin aivan varmasti alueen työllisyystilanne vaikuttaa siihen - tosin kehitysvammaiset ihmiset pääsääntöisesti kilpailevat työpaikoista/työtehtävistä, joista vain harva ei-vammainen on kiinnostunut (esim. pullonpalautushuoneen hoitamisesta).

Ennen kaikkea se, mitä palveluja kunnassa on tarjolla ja mitä tavoitellaan luo tai ehkäisee työllistymismahdollisuuksia. Jos kunnassa tavoitellaan kehitysvammaisille henkilöille vain ja ainoastaan avotyötoimintaa, palkkatyöhön työllistymiselle ei juuri avaudu mahdollisuuksia.

Kehitysvammaisten osaaminen samalla tasolla eripuolella maata

Tutkimuksessamme kysymykseen "Olisiko henkilöllä mahdollista työllistyä palkkatyösuhteeseen" annetut vastaukset käsittääksemme ensisijaisesti pohjaavat arvioihin kunkin henkilön kompetenssista työllistyä, ei niinkään ympäristön olosuhteisiin. Näissä arvioissa ei havaittu alueellisia eroja.

Sikäli kun kehitysvammaisten ihmisten työllistymismahdollisuuksia koskevia tuloksia pohditaan koko maan tasolla kehitysvammaisen yksilön kompetenssin näkökulmasta, on tutkimusaineistomme erittäin edustava.

Jos taas puhumme kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen edellytyksistä (kunnan tarjoamat palvelut, alueen työllisyystilanne, jne.) ei tutkimusaineistomme ole koko maata kattava ja edustava.