Lääkehoito kuntoutuksessa

Kehitysvammaa ei voida lääkityksellä parantaa eikä sen aiheuttamia toiminnanrajoituksia kokonaisuudessaan poistaa. Sen sijaan kehitysvammaisuuden kanssa esiintyviä ja usein siitä johtuvia lisävammoja ja sairauksia voidaan lääkityksellä hoitaa tai niiden aiheuttamaa haittaa merkittävästi vähentää. 

Ympäristölle lisävammojen ja sairauksien havaitseminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen on usein hyvinkin hämmentävää, koska ilmenemismuodot voivat poiketa huomattavasti verrattaessa kehitysvammaisia henkilöitä ei-kehitysvammaisiin henkilöihin.

Hoitamaton psyykkinen tai fyysinen vaiva vie kuntoutettavan kaiken jaksamisen ja huomion, eikä voimia jää muulle kuntoutukselle Lääkehoito oikea-aikaisesti ja sopivalla valmisteella määriteltyyn oireeseen tai sairauteen on edellytys muun kuntoutuksen onnistumiselle.

Psyykenlääkkeet

Tarkkaavaisuushäiriössä, autismissa ja Aspergerin oireyhtymässä lääkehoitoa voidaan käyttää helpottamaan joko itse häiriöön liittyvää oiretta, kuten esimerkiksi keskittymisvaikeuksia, tai hoitamaan näihin häiriöihin mahdollisesti liittyvää psykiatrista sairautta (esimerkiksi lyhytaikaiset psykoottiset oireet tai masennus). 

Kehitysvammaisilla henkilöillä psykiatriset sairaudet ovat noin 3-5 kertaa yleisempiä kuin ei-kehitysvammaisilla henkilöillä. Osittain alttiutta lisäävät aivojen elimelliset muutokset ja osaltaan taas vuorovaikutukseen ja ympäristötekijöihin liittyvät tekijät.

Lääkehoito valitaan psykiatrisen häiriön mukaan. Suurimmat lääkeryhmät ovat psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet, ahdistuslääkkeet ja mielialaa tasaavat lääkkeet. Lääkehoito helpottaa potilaan oloa usein siinä määrin, että potilas pystyy vastaanottamaan muuta kuntoutusta, esimerkiksi toiminnallista terapiaa.

Useimmat ongelmakohdat psyykenlääkkeiden käytössä ovat liian suuri aloitusannos, malttamattomuus odottaa positiivisia vaikutuksia sekä eri lääkitysten päällekkäisyys. Potilas tarvitsee lääkityksen alkaessa paljon tukea ja toivon ylläpitämistä sekä hoitavilta henkilöiltä että läheisiltään.

Epilepsialääkitys

Epilepsia ei ole yhtenäinen sairaus vaan oire, joka johtuu mitä erilaisimmista syistä. Erityishuollon palvelujen saajista viidenneksellä on epilepsia ja kuntoutus- ja palvelukeskuksen asiakkaista noin puolella.

Epilepsialääkityksen aloittaminen riippuu kohtausten lukumäärästä ja vaikeusasteesta. Epilepsia on tavallista vaikeammin hallittavissa, jos potilaalla on myös kehitysvammaisuus.

Epilepsialääkityksen aikana saatetaan määrätä tiettyjä seurantakokeita (esimerkiksi maksan toimintakokeet tai veressä olevien lääkeaineiden pitoisuudet). Ohjeita on syytä noudattaa tarkasti.

Kuten mikä tahansa lääkitys, myös epilepsialääkitys voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Jos potilaalle ilmaantuu yllättäen ihottumaa, on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Epilepsialääkityksellä voi olla vaikutusta mielialaan; joko aktivoivaa tai tasaavaa, riippuen valmisteesta.

Spastisuuden lievittäminen

Liikuntavammoihin liittyvää spastisiteettia (lihasjäykkyys) voidaan lieventää joko suun kautta otettavilla lääkevalmisteilla (esim. baklofeeni) tai lihakseen annettavilla injektioilla (botulinus-toksiini).

Muita yleisiä sairauksia

Muita yleisiä sairauksia kehitysvammaisilla henkilöillä ovat infektiot (hengitystieinfektiot, virtsainfektiot), anemia, ravitsemuksen ja ruoansulatuskanavan häiriöt (esim. reflux eli ruoan virtaaminen takaisin ruokatorveen, aerofagia eli ilman nieleminen ja obstipaatio eli ummetus) ja sisäerityshäiriöt ( esim. kilpirauhasen häiriöt). Kehitysvammaisilla näiden sairauksien lääkintä ei useinkaan ole ongelma, vaan itse sairauden diagnosoiminen.

Käyttötarkoitus ja sivuvaikutukset

Lääke on valmiste tai aine, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita. Potilaan tai hänen tahtonsa edustajan tulee olla tietoinen lääkkeen käyttötarkoituksesta ja -tavasta sekä ymmärtää, minkälaisia mahdollisia haittavaikutuksia lääke saattaa aiheuttaa ja milloin hänen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin tai hoitohenkilöstöön. 

Nämä tiedot voi pyytää kirjallisena. Joistain lääkkeistä onkin jo olemassa ns. käyttäjän oppaita. Potilaan tulee olla tietoinen lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista, yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden ja päihdyttävien aineiden kanssa ja vaikutuksesta suoritustasoon.

Potilaalla on oikeus kieltäytyä lääkehoidosta ja saada tarpeitaan vastaavaa hoitoa lääketieteellisesti perustellulla, vaihtoehtoisella, ei kuitenkaan välttämättä potilaan vaatimalla tavalla. Mikäli lääkehoito aiheuttaa potilaalle sivuvaikutuksia tai lääke ei vaikuta terveydentilaan oletetulla tavalla, lääkäri arvioi aina hoidon jatkamisen tai muuttamisen.

Lääkevahinkovakuutus korvaa Suomessa myydyistä tai kulutukseen luovutetuista lääkkeistä käyttäjille aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Vakuutuksen piiriin kuuluvat myös verivalmisteet ja kohdunsisäiset ehkäisimet. Vakuutuksen ulkopuolelle jäävät homeopaattiset ja antroposofiset valmisteet.

Jos lääkkeen määräämisessä tai antamisessa on tapahtunut virhe tai jos vahinko on aiheutunut reseptilääkkeen toimittamisesta apteekista reseptin tai säännösten vastaisesti, asia voidaan saattaa käsiteltäväksi Potilasvakuutuskeskuksessa potilasvahinkolain nojalla.

Teksti: Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin johtaja LT Seija Aaltonen