Lapsen iltapäivähoito
Pienen kuntamme päivähoidosta päättävä ihminen kertoi meille, että kun kehitysvammainen lapsemme on täyttänyt 7-vuotta, kunnan päivähoitopalveluja lapsi ei enää saa. Mielestäni olen jostain lukenut, että kehitysvammainen voi tarvittaessa olla päivähoidossa 10-vuotiaaksi asti. Olenko väärässä? Tulevaisuudessa koulun loma-ajat tuovat ongelman, lasta kun ei yksin kotiin voi jättää. Kunnan muut kehitysvammaiset lapset ovat paljon huonompitasoisia ja käyttäytyvät sen verran haasteellisesti, että lapsemme pelkää heitä. Ilmeisesti heille on jotain järjestetty muutamiksi tunneiksi päivässä.
Lapsemme sai 6-vuotiaana esiopetuksen jälkeisen iltapäivähoidon päivähoidon kautta erityishuoltona, samoin matkat. Lapsemme kävi ensimmäisen esiopetusvuoden kuntamme ainoassa harjaantumisluokassa, hänet tuotiin iltapäiväksi kylämme hoitopaikkaan normaalien lasten seuraan. Harjaantumisluokka osoittautui todella huonoksi paikaksi ja ensi syksynä lapsi aloittaa toisen esiopetusvuotensa tavallisessa luokassa tukitoimin. Iltapäiväksi lapsi menee koulun iltapäiväkerhoon, hoitava taho on suositellut kuntouttavaa iltapäivätoimintaa. Välttämättä työaikojemme takia iltapäiväkerhoa ei lapsi tarvitsisi, mutta toisten normaalien lähes samanikäisten lasten seura on varmasti hyödyksi. Kuntamme kehitysvammaisten avopalveluohjaaja sanoi, että tätä iltapäiväkerhoa ei lapsi enää saa erityishuoltona, kun hän on täyttänyt 7 ja sen ikäisille erityishuolto järjestetään vain määrätyssä paikassa 2 1/2 tuntia päivässä. Sinne on pitkä matka ja seura juuri näitä huonompitasoisia haastavasti käyttäytyviä, joita lapsemme pelkää, kuntouttavaahan se ei sitten tulisi olemaan.
Onko ohjaaja oikeassa, että erityishuoltona iltapäivähoitoa järjestetään vain määrätyssä paikassa, vaikka se ei hyödyttäisi lastamme ollenkaan. On hän aikoinaan sanonut, että ei usko lapsemme kehitysvammadiagnoosia ja paljon paljon muutakin. Maksut eivät vie perikatoon mutta periaate on se, että palveluja on kunnan järjestettävä, jos laki niin sanoo. Tässä meidän kunnassa kaikki on ollut hyvinkin hakusessa. Vedänkö hernettä nenään turhaan?
Hei!
Kunta viime kädessä päättää paikan, missä iltapäivähoitoa järjestetään. Asia tulee kuitenkin asiakaslain mukaan ratkaista ensisijaisesti asiakkaan edunmukaisesti ja asiakkaan toivomukset ja mielipide huomioiden.
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (kehitysvammalaki) säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia (1§). Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, omintakeista toimeentuloa ja sopeutumista yhteiskuntaan sekä turvata saajan tarvitsema hoito ja muu huolenpito. Lisäksi erityishuollon tarkoituksena on 2 §:n 3-kohdan mukaan järjestää tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus sekä 6-kohdan mukaisesti yksilöllinen hoito ja muu huolenpito.
Erityishuollon järjestäminen kuuluu kunnalle. Kunta voi järjestää erityishuollon itse, hankkia ne ostopalveluna yksityiseltä tai erityishuoltopiiriltä (Kehitysvammalaki 6 § ja 14 §). Kunnan järjestäessä erityishuoltoa erityishuoltoviranomaisena toimii sosiaalilautakunta ja siihen sovelletaan soveltuvin osin samoja säännöksiä kuin mitä erityishuollon johtoryhmästä on säädetty.
Erityishuoltoon kuuluvat toimenpiteet on lueteltu kehitysvammalain 2 §:ssä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki määrittelee palvelukäyttäjiltä perittävistä maksuista. Asiakasmaksulain 4 §:ssä on lueteltu maksuttomat sosiaalipalvelut ja kyseisen pykälän 2 kohdan mukaan alle 16-vuotiaalle kehitysvammaiselle annettava osittainen ylläpito on maksutonta.
Kehitysvammaisten iltapäivähoito on erityishuolloksi katsottavaa toimintaa, jota kunnan sosiaalitoimen on järjestettävä tarvetta vastaava määrä. Koska kysymys on alle 16-vuotiaalle kehitysvammaiselle annettavasta osittaisesta ylläpidosta, tulee iltapäivähoidon olla maksutonta. Kunta ei voi kiertää laissa sille määrättyjä velvollisuuksia myöntämällä kehitysvammaisten tarvitsemat erityishuollon palvelukset jonkin muun lain perusteella siten, että voisi täten periä palvelun käyttäjiltä asiakasmaksuja sellaisista palveluista, jotka erityishuoltoon lukeutuvina olisivat asiakkaille maksuttomia.
Yleislain mukaiset palvelut ovat lähtökohtaisesti ensisijaisia suhteessa erityislain nojalla myönnettäviin palveluihin. Oikeus erityislain mukaisiin palveluihin syntyy vasta, mikäli henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluita yleislain perusteella. Kunta ei kuitenkaan voi tehdä erityishuollon toteuttamisen kannalta tarpeellisesta palvelusta maksullista kehitysvammaiselle hankkimalla tai järjestämällä vastaavaa palvelua päivähoitolain taikka muun yleislain mukaisena ja näin lähtökohtaisesti maksullisena. Palvelu on katsottavissa luonteeltaan erityishuolloksi, vaikka sitä ei ole nimenomaisesti erikseen mainittu erityishuolto-ohjelmasta.
Normaalisuus-periaatetta ei tule soveltaa siten, että se olisi omiaan johtamaan kehitysvammaisten henkilöiden lain mukaisen oikeusaseman heikentämiseen. Normaalisuutta ja vammaispalveluiden toissijaisuutta ei ole perusteltua tulkita niin, että yleislain mukaiset palvelut katsottaisiin kategorisesti riittäviksi myös vammaisten ihmisten tarpeisiin. Normaalisuuden periaatteen ytimenä voidaan sen sijaan pitää ajatusta siitä, että vammaiselle henkilölle tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoiminen kautta turvaamaan mahdollisuus päästä samalle lähtöviivalle muiden kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisten kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Mikäli yleislakien mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät riitä tähän tavoitteeseen pääsemiseen, on turvauduttava erityislakeihin. Normaalisuus-periaatteen mukaisesti kehitysvammaisten yksilöllinen erityishuolto tulee järjestää mahdollisimman paljon ns. normaalia arkielämää muistuttavalla tavalla.
Hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntö painottuu ratkaisevasti siihen suuntaan, että kehitysvammaiselle annettava tämän vammaisuuden aiheuttamasta erityisestä avuntarpeesta johtuva huolto tulee katsoa kehitysvammalaissa tarkoitetuksi erityishuolloksi ja sisällyttää yksilölliseen erityishuolto-ohjelmaan.
Hallinto-oikeuksien perusteluiden mukaan kehitysvammaisten lasten iltapäivähoito tulee järjestää kehitysvammalain perusteella ja perusopetuslaki tai päivähoitolaki ei voi estää kehitysvammalain soveltamista asiaan. Hoito on erityishuoltoa ja maksutonta. Kehitysvammalaissa ei ole ikärajoja.
TerveisinKirsi Mäkinen
lakimies
Kehitysvammaisten Tukiliitto