Lapsen motorisen kehityksen tukeminen

Kysymys 

Lapsemme on 7-vuotias. Hänellä on lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Mistä voisi johtua esimerkiksi se, että kun hänelle heittää pallon, hän sulkee silmät ja kääntää päätään sivuun? Sama ongelma ilmenee, kun pitäisi katsoa esimerkiksi kirjaa, joka on opettajan kasvojen vieressä. Tällöin lapsemme katsoo sivuttain, "alta kulmien". Uimakoulussa hän jännittää niskojaan, kun pitäisi harjoitella esimerkiksi selinkelluntaa? Vauvana hän  jäykisteli hoitopöydällä jalkojaan ja käsiään. Karkeamotoriikassa on vieläkin ongelmia. Miten häntä voisi auttaa näissä ongelmissa? Näössä ei ole ollut ongelmia. Tarkkaavaisuushäiriöitä hänellä on.

Vastaus 

Jokaisen lapsen kehityksen kulku on juuri hänelle ominainen. Lapsi, jolla on kehitysvamma, on vielä laajemmalla skaalalla kehityksessään ainutlaatuinen. Tapa ottaa vastaan kohti tulevaa (palloa) suojaten kasvot kääntämällä päätä ja sulkien silmät on taaperoiässä yleinen. Tästä vaiheesta eteenpäin saattaisivat viedä pallon pyörittely ja pompottelu maahan ja seinään, heittely sankoon, ilmapallon ja vesipallon käsittely.

Monilla lapsilla on aistiyliherkkyyksiä, jotka tekevät uimahallikäynneistä epämiellyttäviä (melu, kaiku, oudot hajut, kosteus, kylmät kaakelit, kiiltävät pinnat). Vesi kasvoilla, päässä tai laajemmin olemusta ympäröivänä elementtinä on monelle pelottavan outo kokemus. Lapselta tarvitaan paljon rentoutta sekä luottamusta itseen ja ohjaavaan kumppaniin, jotta hän uskaltaa laskea takaraivon tuohon outoon ja kylmään elementtiin. Tarvitaan lempeää harjoitusta, jotta hiljalleen syntyy luottamus veden kannatteluun ja pehmeään, miellyttävään vastukseen liikkeille. Lapsenne pulmat eivät mielestäni viittaa mihinkään spesifiseen vammaan.

On hyvä, että lastanne on tutkittu ja että hänellä ei ollut näköongelmaa. Iän myötä kuitenkin esimerkiksi likinäköisyys lisääntyy ja myös ja näkökentistä on vaikea saada pienenä täsmäselko. Tutkimuksia on siis ajoittain tarpeen uusia.

Kaikkiaan liikkumisen harjoitusten maalla ja vedessä tulisi tuottaa lapselle iloa. Sitä kautta hän jaksaa tehdä, toistaa ja hyötyy. Tarhan ja koulun kasvatusväki, mahdollisesti toimintaterapeutti tai fysioterapeutti, ja erityisesti eri-ikäiset muut lapset löytävät toivottavasti monia tapoja liikkua ja pitää hauskaa kanssanne.

Terveisin,

Marja-Leena Hassinen
Lastentautien erikoislääkäri, kehitysvammalääkäri