"Me tehtiin tää juttu näin"

Kalle Pajamaa napsauttaa kelanaurin pois päältä. Pertti Kurikan Nimipäivien Puolitoista tuoppia on nauhalla.

Pajamaa on Lyhty ry:n kulttuuripajan ohjaaja. Pertti Kurikan Nimipäivät ja muutama muu muusikko tekee kulttuuripajalla musiikkia.

Pajamaa tuli Lyhtyyn siviilipalvelusmieheksi vuonna 2004, kun työpaja perustettiin. Samoihin aikoihin pajassa aloitti Pertti Kurikka.

“Aika pian kävi ilmi Pertin rakkaus suomipunkiin”, Pajamaa kertoo. Hän päätti perustaa Kurikalle bändin, jossa punkfani saisi tehdä sellaista musiikkia kuin itse haluaa.

Punkia pienestä pitäen

Myös Pajamaa pitää punkista. On aina pitänyt.

“Kuuntelin penskana kaikkea mitä isoveljien ja -siskojen kaseteilta löytyi."

Kotimaista punkia löytyi laidasta laitaan. Löytyi Treblinkaa, Kärsämiehiä, Häiriköitä ja Luonteri Surfia.

Ensimmäisen oman bändinsä Pajamaa perusti pikkuveljensä kanssa joskus 80-luvun lopulla. Bändin nimi oli Bätmän.

“Saunahuoneessa oli rummut ja banjo. Hakattiin rumpuja ja pistettiin kasettisoitin äänittämään.”

Pojat tekivät myös live-taltiointeja. Heillä oli siihen parikin eri keinoa. He kopioivat taputukset Elviksen live-kasetilta tai taputtivat itse.

“Onko kasetit tallessa?”, Kurikka kysyy Pajamaalta.

Kasetit ovat tallessa ja Pajamaa lupaa tuoda ne Kurikalle.

"Tuotko huomenna?"

Kasetteja ja kelanauhoja

Kurikalla on erityinen suhde kasetteihin. Hankkiessaan uuden levyn, hän kopioi sen heti kasetille. Hän äänittää kaseteille myös omia kokoelmia suosikkibiiseistään.

"Pertti leikkaa kasetteihin kannet levyjen kansista ja sisäliitteistä", Pajamaa kertoo.

Hän arvelee, että Kurikka pitää kaseteista juuri siksi, että niihin on niin helppo nauhoittaa omia juttuja.

Äänittäminen on myös Pajamaan juttu.

Kun Pajamaa tuli töihin Lyhtyyn, omat bänditouhut jäivät vähemmälle. Musiikin tuottaminen alkoi kiinnostaa enemmän. Pajamaa äänittää kaikki Pertti Kurikan Nimipäivien kappaleet perinteisellä kelanauhurilla. Digilaitteisiin hän ei koske.

”Analogisen nauhurin kanssa homma on konkreettista. Pistät piuhan seinään, teet vähän jotain säätöjä ja ääni tulee ulos.”

Pertti Kurikan Nimipäivät on julkaissut reilut kymmenen levyä. Yhtä kokoelma-cd:tä lukuunottamatta kaikki ovat vinyylejä. Kasetteja bändiltä on tullut kolme.

"Kasetti on Kurikan suosikkiformaatti, se sopii hyvin Pertin hommaan."

Punk on tapa tehdä

Tunnelma työpajalla on leppoisa. Kurikka näppäilee kitaraa ja bändin muut jäsenet ovat uppoutuneet Pajamaan tarinoihin lapsuuden bänditouhuista.

"Jossain vaiheessa banjo vaihtui sähkökitaraan ja yhtyeen nimi muutettiin Hevi-Bätmäniksi”.

Pajamaan isovelikin oli tullut bändiin mukaan ja isä oli alkanut opettaa pojille soiton alkeita.

“Soititteko koskaan punkia”, kysyy Sami Helle. Helle on Pertti Kurikan Nimipäivien basisti.

“Meidän touhuhan oli täyttä punkia. Mitään ei osattu soittaa ja kaikki tehtiin itse. Soitettiin itse, taputettiin itse, kuunneltiinkin itse”, Pajamaa nauraa.

Pajamaan mielestä punk ei ole musiikkisuuntaus vaan tyyli, jolla asioita tehdään.

Itse ja asenteella

Myös Pertti Kurikan Nimipäivät tekee kaiken itse. Kurikka säveltää biisit ja laulaja Kari Aalto sanoittaa ne. Kappaleet kertovat Aallon arjesta. Asuntolaelämästä ja alkoholin juomisesta.

Puolitoista tuoppia / kiljun makuista boolia / haisee hyvälle / mutta maistuu pahalle.

Aalto kirjoittaa usein siitä, miltä tuntuu, kun aikuinen mies ei saa elää elämäänsä niin kuin itse haluaa.

Miks ei kukaan ymmärrä että mä en tykkää sellasesta / kun mua aina kidutetaan ja pakotetaan ja kielletään / Ja aina vessoja pesemään / Sitä minä en voi ymmärtää.

Olipa kyse biisin sanoista tai arjen tilanteista, Aalto ei juuri peittele turhautumistaan. Hän haistattaa, kun siltä tuntuu.

Onko Pajamaata koskaan hirvittänyt bändin touhut ja ohjaajan vastuu?

”Ei. Tämän bändin kanssa me tehdään mitä halutaan, eikö tehdäkin?”

Teksti ja kuva: Jenni Sipilä

Katso Kalle Pajamaan kuvapäiväkirja Kehitysvammaliiton Instragram-tilillä (www.instagram.com).