Mielenterveyskuntoutus

Kehitysvammaisilla on suhteellisesti enemmän mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä kuin muilla ihmisillä. Oireiden taustalla voivat olla mm. kehitysvammaisuuteen sinänsä liittyvät neurologiset syyt ja puutteellinen toimintakyky, kehitysvammaisen ja hänen ympäristönsä väliseen vuorovaikutukseen liittyvät syyt tai elämäntilanteeseen liittyvät vaikeudet. Kehitysvammaiset voivat sairastua psyykkisesti samoihin sairauksiin kuin muutkin ihmiset.

Oireet saattavat olla kuitenkin ilmetä erilaisina (esimerkiksi masennus saattaa ilmetä aggressiivisuutena) ja niiden taustalla olevan ongelman tunnistaminen vaatii usein erityisasiantuntemusta ja moniammatillista työryhmää.

Jotta kehitysvammainen saisi tarvitsemansa avun, on tärkeää tulkita hänen oireensa oikein eli tehdä oikea diagnoosi. Käyttäytymishäiriöiksi luokiteltavia oireita voi ilmetä jo lapsilla, kuten voimakasta uhmakkuutta, itsensä vahingoittamista (pään hakkaamista, käden puremista, ihon repimistä), toisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta tai passivoitumista ja masentuneisuutta. Vanhemmat ovat usein tilanteesta ymmällään ja kaipaavat käytännön neuvoja siihen, miten kussakin tilanteessa tulisi menetellä. Mikäli oireet ovat voimakkaita, voi lastenpsykiatrinen apu olla tarpeen.

Perheen tukeminen ja tilapäinen hoito

Jotta käyttäytymishäiriöisen lapsen perhe selviäisi ja jaksaisi, tarvitaan usein tukitoimenpiteitä, jotka voivat olla hyvin erilaisia eri perheiden kohdalla. Häiriöiden syyn selvittäminen ja neuvonta arkielämän tilanteisiin ovat ensisijaisia asioita ja tällaista apua tarjoavat mm. kehitysvammaneuvolat.

Usein on niin, ettei mitään nopeaa ratkaisua käyttäytymisongelmiin löydy, vaan haasteellista käyttäytymistä saattaa esiintyä jopa vuosia. Tällöin on tilapäinen hoitoapu esim. perhehoidossa tai kuntoutuskeskuksissa usein sellainen henkireikä, jonka turvin vanhemmat jaksavat.

Elinolosuhteiden muutos

Aikuisen kehitysvammaisen rauhattomuuden, aggressiivisuuden tai passivoitumisen taustalla voi olla väärä asumismuoto. Kyse voi olla siitä, että asumismuoto on liian vaativa henkilön toimintakykyyn nähden, esim. tukiasuminen kotipalvelun varassa henkilölle, joka tarvitsee apua ja tukea lähes koko valveillaoloaikansa. Liian suuret vaatimukset aiheuttavat usein turvattomuutta, mikä ilmenee käyttäytymishäiriöinä. Tällaisessa tapauksessa apukeinoksi riittää usein asumismuodon muuttaminen henkilön toimintakykyä ja tarpeita vastaavaksi.

Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on myös mielekäs työ- tai päivätoiminta tärkeää. Kehitysvammaisen henkilön on usein vaikea itse suunnitella, miten hän viettää vapaa-aikansa, jolloin hän tarvitsee suunnitteluapua ja yksilöllisiä vaihtoehtoja vapaa-ajan viettoon.

Kommunikaatiokeinojen lisääminen

Hyvin usein aikuisten (erityisesti vaikeasti kehitysvammaisten) mielenterveys- ja käyttäytymisongelmien taustalta löytyy kommunikaatiovaikeuksia. Kehitysvammainen ei joko pysty itse ilmaisemaan omia toiveitaan ja ajatuksiaan tai hän ei ymmärrä, mitä muut hänelle viestivät. Yleensä vaikeutta on sekä ilmaisussa että ymmärtämisessä.

Puheterapeutin arvion perusteella voidaan suunnitella korvaavien kommunikaatiokeinojen (AAC) käyttöönottoa. Niiden käyttäminen vaatii vanhemmilta/lähityöntekijöiltä perehtymistä ja ainakin aluksi puheterapeutin säännöllisen ohjauksen.

Terapiat ja psyykkinen tuki

Erilaisia terapioita voidaan käyttää kehitysvammaisten mielenterveys- ja käyttäytymisongelmien hoitoon. Psykoterapeuttiset yksilö- tai ryhmäterapiat (esim. psykoanalyysi, lyhytterapiat, kognitiiviset terapiat) perustuvat kielelliseen vuorovaikutukseen ja oivallukseen ja niitä antavat terapeuttikoulutuksen saaneet henkilöt. Näistä terapioista hyötyvät lähinnä lievästi kehitysvammaiset henkilöt, ongelmana on usein prosessoinnin hitaus ja tunteiden ilmaisuvaikeudet.

Useimmat kehitysvammaiset hyötyvät tukea antavista keskusteluista, joissa ei niinkään tähdätä terapeuttiseen työskentelyyn. Esimerkiksi itsetuntoon, minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja selviytymiseen liittyvät asiat ovat usein sellaisia, joiden pohtimiseen tarvitaan keskusteluapua. Lisäksi Ylisen palvelukeskuksessa on psykologi Leena Heikkilä kehittänyt erityisesti kehitysvammaisille soveltuvaa psykoterapiamuotoa, kompetenssiterapiaa ja todennut, että kehitysvammaisetkin voivat hyötyä heidän oivalluskykynsä huomioonottavasta keskusteluterapiasta.

Käyttäytymis- eli oppimisterapia

Kehitysvammaisten hoidossa paljon käytetyt käyttäytymis- eli oppimisterapiat ovat oppimisteorioihin pohjautuvia terapiamuotoja, joille on ominaista käsitys, että psyykkiset häiriöt ovat kehityksen kuluessa väärin tai puutteellisesti tapahtuneen oppimisen tulosta. Terapiassa pyritään uudelleen oppimiseen tai poisoppimiseen. Kehitysvammaisilla tämä voi tarkoittaa epäsuotavien käyttäytymismuotojen sammuttamista ja asiallisen käyttäytymisen vahvistamista.

Luovat terapiat

Luovien ja toiminnallisten terapioiden, kuten taide- ja musiikkiterapioiden käytöstä on hyviä kokemuksia kehitysvammaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Tämä johtuu mm. siitä syystä, että kehitysvammaisten on helpompi ilmaista itseään toiminnan avulla kuin kielellisesti. Varsinaisten terapioiden lisäksi käytetään myös muita elämyksiä tuottavia toimintamuotoja, kuten liikunta ja seikkailu.

Lääkitys

Kehitysvammaisten mielenterveys- ja käyttäytymisongelmien hoidossa käytetään tarvittaessa psyykenlääkkeitä muiden kuntoutustoimenpiteiden rinnalla. Lääkitystä käytetään mm. psykoosien, rauhattomuuden sekä masennus- ja ärtyneisyystilojen hoidossa. Lapsilla psyykenlääkkeitä käytetään hyvin vähän, mutta jonkin verran on kokeiltu amfetamiinijohdosten käyttöä ylivilkkaiden lasten hoidossa. Psyykenlääkkeet ovat koko ajan kehittyneet yhä enemmän ns. täsmälääkkeiksi ja niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ovat vähentyneet. Joskus joudutaan kuitenkin pohtimaan, onko lääkkeillä saavutettava hyöty suurempi kuin haitat.

Psykiatrinen laitoshoito kuntoutuskeskuksissa

On todettu, että kehitysvammaisten psyykkiset oireet purkautuvat toiminnallisempina kuin muilla mielenterveysongelmaisilla. Ns. yleiset mielenterveyspalvelut eivät aina pysty auttamaan näitä asiakkaita ja siksi tarvitaan kehitysvammaisten psykiatriseen hoitoon erikoistuneita yksiköitä. Tällaisia on erityishuoltopiireistä mm. Rinnekodissa Espoossa ja Vaalijalan kuntoutuskeskuksessa Pieksämäen maalaiskunnassa. Näiden osastojen lisäksi on olemassa kehitysvammaisille tarkoitettuja psykiatrisia kuntoutusasuntoloita.

Psykiatrista hoitoa tarvitsevat ovat enimmäkseen lievästi kehitysvammaisia nuoria tai nuoria aikuisia. Enemmistö on miehiä. Hoitoon johtavia oireita voivat olla esim. väkivaltaisuus, päihteiden käyttö, itsetuhoinen käyttäytyminen, mielialahäiriöt ja vuorokausirytmin vääristyminen.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen