Mitä eroa on lievällä kehitysvammalla ja vaikea-asteisella dysfasialla?
Mitä eroa on lievällä kehitysvammalla ja vaikea-asteisella dysfasialla.Tuntuu siltä, että ammatti-ihmisilläkin on vaikeus erottaa kummasta on kysymys. Foniatri, joka tutkii lasta 45 minuuttia tulee heti siihen tulokseen, että kyseessä on kehitysvamma ilman muuta. Käytimme lapsen yksityisellä neurologilla ja hän päätyi vaikea-asteiseen dysfasiaan. Eikö kehitysvammadiagnoosiin tarvita osastojaksoa, jossa lapsen pärjäämistä arjen tilanteissa seuraataan. Lapsi ei tee testitilanteissa tehtäviä kunnolla vaan kieltäytyy tekemästä tai alkaa pelleillä ja tekee tahallaan miten sattuu, mutta terapeutit eivät tätä usko, paitsi lapsen puheterapeutti.
Hei,
Kysyin asiaa psykologi Anna-Elina Leskelä-Rannalta ja psykologi Heikki Seppälältä sekä puheterapeutti Annakaisa Ojaselta Kehitysvammaliitosta.
Heidän mukaansa testitilanteissa voi ilmetä erilaista käyttäytymistä kuin arjessa. Hyvin toteutettuun arvioon liittyy lähihenkilöiden kuulemista (vanhempien haastatteluita, päivähoito- ja kouluhenkilökunnan lausuntoja ja haastatteluita jne.). Näiden tarkoituksena on selvittää juuri esittämäänne huolta siitä, miten eri tavalla lapsi toimii tutkimustilanteissa ja muissa arjen tilanteissa.
Jatkotutkimukset voivat olla siis paikallaan. Neuropsykologi, jolla on kokemusta kehityspsykologiasta yleisestikin, voisi tehdä laajan kehitystason kartoituksen, jolloin selviäisi, onko muillakin kuin kielenkehityksen alueilla viivästymää. Dysfasiahan on kielellinen erityishäiriö. Jos kysymyksessä on dysfasia, kielellinen suoriutuminen jää selkeästi jälkeen muusta kehitystasosta.
Vaikeasti dysfaattisella henkilöllä saattaa olla autististyyppistä käytöstä tai hän voi käyttäytyä muuten "normaalista poikkeavasti", jolloin hänestä voi saada kehitysvammaisen vaikutelman. Joskus autismi- tai kehitysvammadiagnoosi on jälkeen päin purettu ja vaihdettu dysfasiadiagnoosiksi.
Kehitysvammadiagnoosiin ei mitenkään välttämättä tarvita osastojaksoa (vaikka se joskus on perusteltua), mutta moniammatillinen yhteistyö diagnosoinnissa on tärkeää. Kehitysvammadiagnoosi vaikuttaa elämänkulun reittivalintoihin ja -vaihtoehtoihin koko elämänkaaren mitassa. Siksi diagnoosia ei pitäisi koskaan tehdä yhdellä vastaanottokäynnillä. Kehitysvammadiagnoosin tekeminen vaatii pitempiaikaisen seurannan, jossa saadaan käsitys lapsen oppimiskyvystä ja kehityksen etenemisestä ajan myötä. Diagnoosi lähtee moniammatillisen tiimin tekemistä arvioinneista ja seurannasta esim. vuoden ajalta, neuropsykologisesta tutkimuksesta oppimiskyvystä ja oppimisen vaikeuksista sekä puheterapeutin tutkimuksesta kielellisestä toimintakyvystä ja kielellisistä vaikeuksista.
Vaikka diagnoosia haettaessa monet vaihtoehdot ovat esillä ja niissä voi olla ristiriitojakin, vielä diagnoosin löytymistä tärkeämpää on sopivien tukitoimien ja kuntoutuksen löytyminen.
Anneli Puhakka
Verneri-verkkopalvelu