"Päätin heittäytyä"

Iiro Hälinen istuu vihreällä muovimatolla ja tuijottaa jalkojaan. Johanna Pirhonen istuu Iiron viereen, katsoo häntä silmiin ja laskee käden olkapäälle.

"Iiro, nyt alkaa aamuinfo."

Iiro murahtaa ja työntää Johannan pois.

"Kun Iirolla on huono päivä, tunnen riittämättömyyttä. Haluaisin helpottaa hänen oloaan, mutta aina en osaa", Johanna kertoo.

Vuorovaikutus vaatii aikaa

Johanna työskentelee ohjaajana Pasilan toimintakeskuksessa. Iiro käy Pasilassa päivätoiminnassa. Johanna aloitti Iiron ryhmän ohjaajana reilu vuosi sitten.

"Aluksi en saanut Iiroa osallistumaan oikein mihinkään. Iiro istui yksin matollaan ja oli omissa maailmoissaan", Johanna kertoo.

Jokaisella on tarve kommunikoida. Jokainen haluaa tulla kuulluksi. Kaikki eivät kuitenkaan pysty puhumaan.

Vaikeasti vammainen ihminen voi kommunikoida esimerkiksi äänillä, ilmeillä ja eleillä. Yritykset viestiä voivat olla hienovaraisia. Epämääräinen äännähdys tai pieni päänliike jäävät helposti huomaamatta. Niitä voi olla vaikea ymmärtää.

Vuorovaikutus vaikeasti vammaisen ihmisen kanssa vaatii herkkyyttä ja aikaa.

Ei haittaa, vaikka menee pieleen

Vuorovaikutuksessa pitää ottaa myös riskejä.

"Vaikeinta oli löytää Iiron kanssa se yhteinen juttu. Kokeilin ihan hullujakin tapoja lähestyä Iiroa ja välillä menin ihan metsään", Johanna kertoo.

Ei ole vaarallista, vaikka oma lähestymistapa ei aina toimi.

"Opin aika nopeasti, ettei vammainen ihminen mene rikki, vaikka oma tapa lähestyä menisi pieleen. Seuraavalla kerralla voi yrittää jotain muuta."

Tärkeintä on olla läsnä ja yrittää.

"Iiro, mikä meininki?"

Aamuinfo Pasilassa on lopuillaan. Iiro istuu yhä patjallaan ja tuijottaa lattiaan. Johanna istuu Iiron viereen. Hän muksauttaa Iiroa kämmenellä rintaan ja kysyy kovalla äänellä "Iiro, Iiro, mikäs nyt on meininki?"

Hetkeen ei tapahdu mitään. Sitten Iiro kohottaa päätään, katsoo Johanna silmiin ja nauraa.

Teksti ja kuva: Jenni Sipilä

Lisätietoa