Ratifiointi Suomessa

Suomi talletti 11.5.2016 vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyä yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa koskevan ratifioimiskirjansa YK:n pääsihteerin huostaan. Yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat Suomen osalta voimaan 10.6.2016.

Vammaissopimuksen ratifioinnin viivästyminen Suomessa johtui sopimuksen edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista. Säädösmuutokset liittyivät vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen: mm. vammaisten henkilöiden oikeus valita kotikuntansa sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja sen rajoittamista koskevan sääntelyn selkiyttäminen. Edelleen käynnissä on vammaislainsäädännön uudistustyö, jolla on yhteys YK:n vammaissopimukseen.

Muutoksia pikkuhiljaa

Yksi osa lainsäädäntömuutosta olivat muutokset kotikuntalakiin ja sosiaalihuoltolakiin vuonna 2010. Kotikuntalain uudistuksen myötä laitoksessa ja asumisyksiköissä asuvien henkiöiden mahdollisuus vaihtaa kotikuntaa helpottui. Sosiaalihuoltolain muutoksen myötä pitkäaikaisessa laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa olevan henkilön oikeutta hakea palveluntarpeen arviointia muusta kuin kotikunnastaan parannettiin. Henkilö voi näin itse hakeutua toisen kunnan asukkaaksi ja sen palveluiden piiriin.

Toinen keskeinen osa ratifioinnin edellyttämää lainsäädäntöuudistusta oli vammaispalvelulain uudistus vuonna 2009. Tällöin lakiin lisättiin säännökset henkilökohtaisen avun järjestämisestä vaikeavammaisille henkilöille.

Vammaislainsäädännön uudistustyö jatkuu edelleen. Tavoitteena on sovittaa yhteen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki, ja tästä syntyy uusi vammaispalveluja koskeva erityislaki. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmä jätti loppuraporttinsa keväällä 2015. Uudistustyö jatkuu Juha Sipilän hallituksessa.

Valmistelussa on ollut myös itsemääräämisoikeuden rajoittamista käsittelevä lainsäädäntöuudistus. Työryhmä valmisteli 2010-2013 esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta. Itsemääräämisoikeuslain valmistelu jäi tuolloin kesken, ja sitä on tarkoitus jatkaa Juha Sipilän hallituksessa.

Keskeinen kysymys itsemääräämisoikeuden rajoittamisessa on ollut erilaisten rajoitetoimenpiteiden käyttö. Kehitysvammaisten henkilöiden osalta erityisesti laitosolosuhteissa käytettävät pakkotoimenpiteet ovat olleet ongelmallisia ihmisoikeuksien toteutumisen ja YK:n vammaissopimuksen näkökulmasta.

Koska itsemääräämisoikeuslain valmistelu on edelleen kesken, valmisteltiin YK:n vammaissopimuksen edellyttämät muutokset kehitysvammalakiin. Näiden pykälämuutosten myötä Suomi sai viimein lainsäädäntönsä YK:n vammaissopimuksen edellyttämälle tasolle.

Vuoden 2015 alusta voimaan astui myös uusi yhdenvertaisuuslaki, joka turvaa yhdenvertaisuuden syrjintäperusteesta riippumatta. Laki myös velvoittaa tekemään kohtuullisia mukautuksia esim. palveluihin, jotta vammaiset henkilöt voivat käyttää niitä yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Sopimuksen voimaansaattaminen

Ratifiointiprosessi vei Suomelta kauan. Prosessin pitkittymisen taustalla olivat YK:n vammaissopimuksen edellyttämä lukuisat lainsäädäntömuutokset, jotka Suomi halusi hoitaa kuntoon ennen sopimuksen ratifiointia.

Ratifiointia valmistelleen työryhmän toimikausi päättyi vuonna 2013. Työryhmä luovutti mietintönsä 17.1.2014. Mietinnössä esitettiin YK:n yleissopimuksen voimaansaattamislakia (ns. blankettilaki) sekä eduskunnan oikeusasiamiestä koskevan lain muuttamista samalla kun yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulevat Suomen osalta voimaan.

Työryhmän esityksessä ehdotettiin myös uuden koordinaatioelimen perustamista nykyisen valtakunnallisen vammaisneuvoston tilalle. Toisaalta erityistä vammaisvaltuutetun virkaa ei työryhmän mielestä tarvittu, vaan valvontatehtävät sopivat eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Ihmisoikeuskeskukselle.

Lisätietoa