Sijaisvanhempien rooli FASD-lasten hoitajina

Joskus sijaisperhe on se taho, joka joutuu ottamaan esille sen, että lapsen oireilun takana voi olla kyse jostain elimellisestä vauriosta. Kun alkoholin vaurioittama lapsi tulee perhehoitoon, hänellä voi jo olla diagnoosi, tai sitten diagnoosi varmistuu sijoituksen kuluessa.

Jos lapsen käytös ei ole ikätasoista ja lapsen oireilu on jatkuvaa, voidaan lähteä selvittämään oireiden yhteyttä mahdolliseen raskaudenaikaiseen alkoholialtistukseen. Lapsella voi olla vaikeuksia sekä kotona että kodin ulkopuolella. Aina äidin mahdollinen alkoholinkäyttö ei ole tiedossa, mutta tutkimusten kuluessa sosiaalityöntekijä voi joutua sitä selvittämään.

Tieto lapsen vammasta tai vakavasta sairaudesta on sokki kenelle tahansa. Niin se on myös sijaisperheelle, joka saa diagnoosin lapselleen jossain sijoituksen vaiheessa. Toisaalta diagnoosi on yleensä myös helpotus. Lapsen oireille löytyy silloin selitys. Vanhemmille onkin tärkeää tietää, ettei lapsi käyttäydy hankalasti tahallaan. Riittävä ensitieto ja suunnitelma jatkosta ovat sijaisperheille tärkeitä.

Suurin osa sijaisperheistä on tavallisia perheitä, eikä heidän tarvitsekaan olla kuntoutuksen ammattilaisia. Vakaat kasvuolosuhteet ja hyvä arki ovat kuntouttavia tekijöitä jo sinänsä, mutta sen lisäksi perhe tarvitsee rinnalleen ammattilaisen apua. Kyseessä on lapsi, joka on voinut vammautua hyvinkin laaja-alaisesti ja jolla voi olla elimellisiä, neurologisia ja psyykkisiä vaurioita.

Sijaisvanhempien tilanne voi olla hankala: he eivät voi keskustella avoimesti lapsen alkoholialtistuksesta, koska samalla he paljastaisivat lastensuojelulain mukaan salassa pidettävää tietoa lapsen taustasta. Sijaisperheille olisi tärkeää saada mahdollisimman realistinen kuva tulevista haasteista. Valitettavasti tietoa siitä, mitä arki lapsen kanssa voi olla ja kuinka siinä selviytyy, on vain vähän saatavilla.

Sosiaalityöntekijän rooli

Sijaishuollon aikana lapsen asioista vastaa lapselle nimetty vastuusosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä on perheen tukena lasta ja nuorta koskevissa kuntoutus- ja hoitoneuvotteluissa. Hänellä on kokonaisvastuu lapsen tilanteesta sijoituksen ajan.

FASD-lasten kohdalla myös sosiaaliturvaetuuksien selvittäminen ja hakeminen on osa kokonaiskuntoutusta. Kokeneellekin ammattilaiselle monimutkaisen ja hajanaisen sosiaaliturvajärjestelmän hahmottaminen on työlästä. Sosiaalityöntekijä arvioi ratkaisuja lapsen etua silmällä pitäen silloin, kun lapsi tarvitsee esimerkiksi erityistä tukea ja järjestelyjä päiväkodissa ja koulussa (kuljetukset, henkilökohtainen avustaja, koulumuodon valinta) ja toimii palveluihin ohjaajana.

Lisätietoa 
  • Asikainen, Anna (2011) Sijaisperheiden näkökulma. Teoksessa Vaarla, Suvi (toim.) Alkoholin vaurioittamat. Raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vaikutukset lapsen elämään. Kehitysvammaliitto.