Sikiön mahdollinen poikkeavuus

Kysymys 

Hei. Odotan toista lastamme. Esikoinen 19 kk ja terve tyttö. Raskaus/synnytys silloin täysin normaalit. Tässä toisessa raskaudessa niskaturvotus 0,9 eli hyvä, mutta rakenneultrassa havaittiin napanuoran olevan kaksisuoninen eli yksi valtimo+yksi laskimo sekä kaksi ns. nesterakkulaa munuaisten tienoilla. Naistenklinikalla uuden ultran tehnyt ylilääkäri sanoi noiden ns. nesterakkuloiden hänen mielestään näyttävän munuaisaltaan laajentumalta sekä virtsajohtimen laajentumalta, jonka aiheuttaa UPJ-tukkeuma. Lapsivettä normaalisti. Ja lapsen kaikki mitat ja elimet/aivot olivat normaalit noita löydöksiä lukuunottamatta.

Seuraava seurantaultra oli rv 22. Tällöin edelleen lapsivettä normaalisti. Sikiö täysin viikkoja vastaava. Ja nuo ns. rakkulat eivät olleet ainakaan laajentuneet vaan ennemmin päinvastoin. Ja sikiön kasvojen luut normaalit ja muutenkin kaikki edelleen hyvin noita rakkuloita ja napanuoraa lukuunottamatta. Lääkäri ei vain osannut sanoa onko kyseessä virtsajohtimen laajentuma vai kysta munuaisen pinnalla. Hänen mielestään kuitenkin edelleen todennäköisempää, että kyseessä virtsajohtimen laajentuma. Mitä tämä kaikki tarkoittaa sikiön tulevaisuuden kannalta? Emme halunneet lapsivesitutkimukseen, koska emme aborttia kuitenkaan halua, koska sikiö niin hyvinvoiva muuten. Mitä jos kyseessä UPJ-tukkeuma, tuleeko se haittaamaan sikiön elämää? Ja mitä jos kyseessä kysta munuaisen pinnalla, mitä se voi merkitä yhdessä kaksisuonisen napanuoran kanssa? Ja kuinka yleistä tuo kaksisuoninen napanuora on? Vaikka ylilääkäri onkin maininnut kromosomimuunnoksen mahdollisuuden, niin ei ainakaan ole sikiön elinmahdottomuudesta maininnut.

Vastaus 

Hyvä kysyjä,

Hyviä merkkejä ovat se, että lapsi kasvaa normaalisti ja näyttää virtsatiepoikkeavuudestaan huolimatta muutenkin voivan hyvin. Kun lapsi on syntynyt, hänet tutkitaan perusteellisesti ja selviää, mistä on kyse.

Erilaiset virtsateissä olevat ahtaumat voidaan pääsääntöisesti hoitaa, yksittäisillä munuaisrakkuloilla ei useinkaan ole käytännön merkitystä.

On totta, että jos lapsella, sikiönä tai syntyneenä, todetaan yksi poikkeavuus, on aina ajateltava ja tarvittaessa etsittäväkin liitännäispoikkeavuuksia. Yksittäiset rakenneviat ovat kuitenkin tavallisempia kuin oireyhtymät. Ennakkoon asialla spekulointi tai todennäköisyysprosenttien ilmoittaminen on käytännössä mahdotonta. Odottaminen epävarmuudessa on vaikeaa, mutta tilanteessanne käsittääkseni ainoa vaihtoehto. Pidetään peukkuja!

Ystävällisesti
Maarit Peippo
lastentautien ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri
Väestöliitto