Sosiaalihuoltolain uudistus

Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014) astui voimaan 1.4.2015. Kuitenkin laissa kotipalvelua koskevat pykälät astuivat voimaan jo vuoden 2015 alusta. 1.4.2015 tuli voimaan ja sovellettavaksi myös olennaisia muutoksia muuhun lainsäädäntöön, mm. lastensuojelu- ja terveydenhuoltolakiin.

Uusi sosiaalihuoltolaki vahvistaa peruspalveluja siirtäen painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen. Uusi laki vahvistaa asiakaslähtöisyyttä sekä kokonaisvaltaisuutta asiakkaan tarpeisiin vastaamiseksi, ja pyrkii tuomaan tarvittavan avun asiakkaiden omiin arkiympäristöihin.

Uudella lailla halutaan madaltaa asiakkaiden kynnystä hakea tarvitsemaansa apua. Kuntien on kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea.

Sosiaalihuoltolain uudistus on ensimmäinen vaihe sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksessa. Uuteen sosiaalihuoltolakiin ei ole sisällytetty sellaisia säännöksiä, jotka ovat siirtymässä valmisteilla oleviin lakeihin. Nämä säännökset pidetään voimassa vanhassa sosiaalihuoltolaissa (1982/710), kunnes siirto uuteen lakiin tapahtuu. Ns. vanhasta sosiaalihuoltolaista voimassa ovat edelleen mm. pykälät 27 d § ja 27 e §, joissa säädetään vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevasta toiminnasta sekä vammaisten henkilöiden työtoiminnasta.

Sosiaalihuoltolain keskeisimpiä uudistuksia

Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus saada arvio palvelutarpeestaan. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa, ja sen tekeminen on aloitettava viipymättä. Erityisryhmien osalta määräajat palvelutarpeen arvioinnin tekemiselle ovat säilyneet ennallaan. Vammaispalvelujen osalta palvelutarpeen selvittämisestä säädetään lisäksi vammaispalvelulaissa.

Sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus nimettyyn omatyöntekijään koko sosiaalihuollon asiakkuuden ajaksi. Omatyöntekijä on nimettävä viimeistään palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Omatyöntekijää ei tarvitse nimetä, jos se on ilmeisen tarpeetonta (esim. asiakkuus on todennäköisesti lyhytaikainen).

Ehkäisevien perhepalvelujen osuutta on kasvatettu. Kunnan on järjestettävä lapsiperheille kotipalvelua ja perhetyötä niin, että perheitä autetaan arjessa ja sen mukanaan tuomissa vaikeuksissa. Perheiden ei enää tarvitse hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi näitä palveluja saadakseen. Kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn (esim. vamma) tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella (esim. perheessä vammainen lapsi).

Sosiaalihuoltolaissa on säännöksiä, jotka koskevat erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä. Näillä säännöksillä on tarkoitus turvata se, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat henkilöt saavat tarvitsemansa avun ja tuen. Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä tarkoitetaan ihmistä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja. Vaikeudet voivat aiheutua esim. kognitiivisesta tai psyykkisestä vammasta tai sairaudesta, tai usean eri tukimuodon tarvitsemisesta samanaikaisesti. Se, onko henkilö lain tarkoittamalla tavalla erityistä tukea tarvitseva henkilö, harkitaan ja ratkaistaan aina tapauskohtaisesti.

Jos henkilöllä on ilmeinen tarve sosiaalihuollon palveluille, on laissa säädetyillä tahoilla (esim. poliisi, terveydenhuollon ammattihenkilöt, opetustoimi, lasten päivähoito) velvollisuus ohjata henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön suostumuksella otettava yhteys kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen.

Uusi sosiaalihuoltolaki täydentää nuorisopalvelutakuuta, joka on suunnattu alle 25-vuotiaille nuorille. Nuorisopalvelutakuu takaa nuorille palvelutarpeen arvioinnin ja omatyöntekijän lisäksi kohdennetun sosiaalisen kuntoutuksen sekä muut tarvittavat palvelut.